Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi.. Mahassa oikein muljahtaa jos joku on ilkeä
07.04.2012 |
Olin sellaisella metsäaukealla koiranpentuni kanssa harjoittelemassa mm. luoksetuloa. Olen ennenkin ollut, ja ketään ei ole koskaan näkynyt (lähin talo on melkein kilometrin päässä, tietä ei ole jne..). Poltan satunnaisesti tupakkaa ja päätin polttaa yhden. No, huomasin että kauempaa tulee nainen ja koira. Otin koiranpennun kiinni ja heitin tupakan pois.
Yritin ystävällisesti kysyä, että eikös tässä voi harjoitella pennun kanssa.. Nainen katsoi mua vaan todella ilkeästi, käveli ohi eikä ollut kuulevinaankaan!
Tuli ihan kamala olo. Siitä tupakastako se johtui? Ja ei, en ole raskaana tms. enkä todellakaan näytä siltä, mikä voisi selittää asiaa. Vai onko jotkut tuollaisia ihan muuten vaan? Itse en voisi suhtautua samoin kehenkään, joka ystävällisesti jotain kysyy.
Kommentit (3)
väliä jos jokju avohoitopotilas purkaa pahaa oloaan sinuun?
Tuskin on moisella häävi elämä.
kuitenkin... harvoin ihan tuollaiseen kuitenkaan törmää :( Lähinnä se katse oli niin halveksuva ja ilkeä, että järkytyin melkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo nelikymppinen, ja olen ihan samanlainen, eli aika herkkä vaistoamaan ihmisten negatiivisuuden, vaikkei sitä kamalan selvästi näytettäisikään. Itselläni voi olla jotenkin ahdistunut olo melko kauankin sen jälkeen. Samoin olen herkkä miettimään jälkikäteen, jos olen sanonut jotain, mistä epäilen, että toinen on voinut loukkaantua tai ymmärtää sen sanomiseni väärin jotenkin.
Itse olen keittiöpsykologina päätellyt tuon käyttäytymiseni johtuvan siitä, että kotona asuessani olin lapsesta saakka vanhempieni välienselvittelijä ja molemman kuuntelija siinä välissä, ja koetin taiteilla jotenkin välissä neutraalina, suututtamatta ketään ja siloittelemalla ryppyjä. Luulisin, että siksi olen jotenkin "säpsy" tulkitsemaan toisten mielialoja ihan jatkuvasti, ja alitajuisesti pelkään koko ajan itse tehneeni jotain väärää.
Vaikka asian tiedostaa, en minä sitä ainakaan pysty poistamaan itsestäni. Sen kanssa on vain oppinut elämään...
Ymmärrän tunteesi kuitenkin oikein hyvin!
väliä jos jokju avohoitopotilas purkaa pahaa oloaan sinuun?
Tuskin on moisella häävi elämä.