Montako kertaa pyydätte alle nelä vuotiasta lähtemään/tekmään jotain?

Kauanko odotatte että pyydetty asia tapahtuu? Esim nukkumaanlähtö? Onko se heti just nyt, kun äiti niin sanoo

mä sanon etukäteen, eli jos nukkumaan menosta kyse, ei tarvii edes juurikaan sanoa, tajuaahan lapsi jo iltatoimista, mitä ja koska tapahtuu.

Muutoin sanon hieman etukäteen, että koska ja mitä tulee tapahtumaan.

heti oletan asioiden tapahtuvan. Hyvä keino pehmittää tilannetta on antaa ennakkovaroitus eli tyyliin kohta on aika mennä nukkumaan tms...

Toisesta sanomisesta on jo seuraamukset. Mutta yllättäen en mitään vaadi, vaan esim. nukkuunmenoa ennen sanon, että voit leikkiä 10 minuuttia ja sitten tulen sanomaan, että mennään hammaspesulle.

Eli sanotaan lapselle että nyt södään ja sitten päikkäreille.syömisen jälkeen lapsi menee leikkimään ja äiti sanooettä nyt nukkumaan. Toistatteko tässä vaiheessa pyynnön leikin jatkuessa kuinka monta kertaa?

Enkä odota yhtään.

Kun sanon niin tapahtuu. Oletan siis mutta lapsien kanssa tuossa iässä se on asian opettamista.



Sitten jos mä sanon että lähdetään kohta nukkumaan tai 5 minsan päästä lähdetään kotiin puistosta niin se on etukäteen varottelua ja annan lapselle aikaa valmistautua. Sillä saa vähennettyä vääntömääriä mutta kyllä pitää joskus lähteä vaikka NYT koska on kiire vaikka bussille mutta silloin vaikka kiikutetaan kiljuvaa lasta kainalossa.. ;)



Se siis riippuu monesta. Rutiineista lapsi tietää että iltapalan jälkeen tulee pesut ja iltasadut yms vuorollaan mutta mainitsen kyllä että nyt aletaan menemään nukkumaan.

Montaa kertaa, koska siinä vaan opettaa että äidin sanomalla ei ole väliä. Ihan viimeistään kolmannesta pitää tapahtua.

Itse pyydän kolmesti, sitten saatan käskeä kovasti tai sitten vain nappaan kiinni ja vien nukkumaan/autoon/pukemaan mihin ikinä on pyydetty. Mutta, mies pyytää, pyytää, pyytää, pyytää, lahjoo, pyytää... Lähtö nukkumaan voi venähtää tunnin. Jos penska tyhjentää pöydältä tavrat lattialle liinoja myöten, mies menee kiltisti mitäänsanomatta keräämään ne pöydälle. Ja kaiken lopputuloksena minä olen paska, huutava äkäinen äiti miehen mielestä. Aina, joka tilanteessa. Ei saisi vaatia mitään. Auttakaa! Mitä teen?

Nyt isän kotonaolon jälkeen, minä siis palasin töihin alkuvuodesa ja isä jäi kotiin, ei minun pyynnöilläni ole paskankaan merkitystä, saan vain leluja niskaan.

Nyt isän kotonaolon jälkeen, minä siis palasin töihin alkuvuodesa ja isä jäi kotiin, ei minun pyynnöilläni ole paskankaan merkitystä, saan vain leluja niskaan.

Nyt on syytä keskustella isän kansssa vakavasti. Ulkopuolinenkin apu voi olla tarpeen.Isä ja lapsihan tässä liittoutuvat yhdessä sua vastaan. Noin se ei saa mennä! Puhu vakavasti, huuda , itke, mitä vain, kunhan miehesi silmät alkavat aueta. Siihen saakka kaikki muu on sivuseikkaa.

Hirveästi tsemppiä!