Ihmettelin ennnen, kuinka joku antaa itsensä lihoa. Nyt olen itse läski...

Kultapieni, siinä tilanteessa, kun ihminen tarvitsee sytoja, ei kuulu murehtia kiloista.



Ne perkeleet turvottaa ja lihottaa kamalasti, saa aikaan järkyttävän olon. Jotain hyvää niissä silti on, osan ne saa takaisin terveeksi.



Käy hoidot läpi, keskity itseesi, syö ihan juuri niin paljon kuin haluat, liho vaikka kaksikymmentä kiloa. Kun saat terveen paperit, mietitään sitten näitä asioita enemmän.



Tiedän mistä puhut, kuvittelin aina syöpäpotilaiden olevan riutuneita nälkäkurkia, mutta minunkinlaiseni pulkannaru paisui lääkkeistä paljon. Kun lääkkeet loppuu ja paluu normaaliin koittaa, se kamala pöhökin katoaa.



Paljon voimia muru.

laihduttamisen vaikeuteen vaikuttaa sekin, kun huomaa lihavuudesta olevan hyötyä. Itse olen saanut olla paljon paremmin rauhassa, kun olen lihava, eivät känniset miehet ole riesana kaupungilla. Kun olin hoikka, sattui useinkin niin, että joku vieras humalainen mies huuteli tai yritti lyöttäytyä seuraan.

laihduttamisen vaikeuteen vaikuttaa sekin, kun huomaa lihavuudesta olevan hyötyä. Itse olen saanut olla paljon paremmin rauhassa, kun olen lihava, eivät känniset miehet ole riesana kaupungilla. Kun olin hoikka, sattui useinkin niin, että joku vieras humalainen mies huuteli tai yritti lyöttäytyä seuraan.

Koen samoin. On jotenkin tosi vapauttavaa, kun lihavana ei tarvitse olla epämiellyttävän huomion kohteena. Lihavana on näkymätön miehille.

painoa on tullut vuodessa 10 kg. Pahinta on, että töissä ihmiset tuntuu pitävän minua jotenkin vajaana koska olen lihonut pullukaksi. Kaikki järkevät hommat menee sivu suun... Elämä on nykyisellään niin rankkaa, etten jaksa miettiä laihduttamista. Lihominen taas ahdistaa ja masentaa entisestään, enkä jaksa liikkua.

laihduttamisen vaikeuteen vaikuttaa sekin, kun huomaa lihavuudesta olevan hyötyä.

Siksi motivaatio laihduttaa on huono. Nyt olen kuitenkin päättänyt laihduttaa, olen saanut perusteltua sen itselleni terveydellisillä syillä.

En voi ymmärtää miten joku voi lihoa kotonaolo aikana tai siis lasten kanssa kotona? Miten ehditte syödä?



Itselläni on melkein aina kauhean kova nälkä ja kiitettä pitää, että ehdin syödä. Lapsia on kaksi ja arki on kiireistä ja päivät yhtä hässäkkää. En meinaa millään ehtiä välillä syödä, kun aina on joku homma kesken ja joku kintereillä. Niin ja kun syö, niin syön hyvää kotiruokaa sallaattien ja raasteiden kera. Joskus otan suklaata. Olen aina ollut normaalipainoinen ja paino pysynyt raskakuksista huolimatta samoissa mitoissa. Suruuni en syö koskaan. Joka päivä ulkoilen lasten kanssa ja 2-vuotiaskin kävelee jo melkein pari kilometriä kerrallaan kahdesti päivässä. Ei pysy pihassa vaan halua liikkua eteenpäin.

Silti on pakko todeta että näin lihavana on elämä ollut mukavampaa kuin hoikkana. Hullu juttu mutta totta se vain on. Saa olla omassa rauhassaan eikä kukaan katsele tms.



Terveyden takia pitäisi kuitenkin laihduttaa. Ja kun ikää tulee niin toivottavasti saa hoikkanakin olla rauhassa.



Mutta siis ymmärrän laihduttamisen vaikeuden hyvin.

kun ruoka maistuu. ja siis herkut, ihan mikä vaan mättö.



n. viikko tulee oletua syömättä noiden pirskatin sytojen vuoksi. Tuolloin vain kuvottaa.



Toinen viikko tulee syötyä ihan täpinöissään ja koko ajan. Kolmannella viikolla hieman vaihdellen. Ja sittenhän onkin taas uusi sytokierros pahoinvointeineen.

ap.lle ja muillekin.

Mä en usko että lihavuus veisi töissä hyviä hommia sivu suun, elei sitten ole malli tai muu, jolle ulkonäkö oikeasti vaikuttaa työhön. Uskon että syynä voi olla itsevarmuuden lasku lihomisen myötä.

itse olen hoikka, mutta pelkään kovasti lihomista. Vanhempani ovat lihavia ja sisaruksilla myös jonkin verran ylimääräistä. Äitini on aina inhonnut läskejään, ehkä saanut minutkin sen myötä olemaan tarkka kilojen suhteen. Vielä on aineenvaihdunta ja imetykset pitäneet kilot poissa, mutta oikeasti, pelottaa että kilot alkaa kertyä.

Toki sairaus on hyväksyttävä syy, vaikka harmittaisi se silti...luulisi että syöpää sairastaessa tärkeintä olisi parantuminen, eikä muutama liikakilo paljon painaisi!

äiti34v.

PROOOVOOOO! Jos ihminen on lihonut hoikasta tilasta (ei varmaan ole ollut kovin pullea jos on arvostellut lihavia eikä ole uskonut itse lihovansa) KAHDEKSAN KILOA, ei ole edelleenkään lähelläkään niin pullukkaa, että kilot merkittävästi haittaisivat liikkumista.



Itse olen ollut reippaasti/reiluhkosti ylipainoinen, alipainon rajoilla, normaalipainossa ja nippa nappa normaalipainon ylärajoilla (nyt), joten tiedän mistä puhun, enkä usko että tässä asiassa muiden kokemus voi olla ratkaisevasti erilainen.

Kiitos tsemppauksesta 34. Toivottavasti pöhötys katoaa hoitojen loputtua.



Samoin kuin sinä, kuvittelin syöpäpotiladen olevan luurangon laihoja. Juu, ei mennyt ihan niin.



Pitäisi tietty hyväksyä uudistunut minäkuva, mutta koville se ottaa. Hiusten lähtö oli aluksi maailmanloppu, nyt ei haittaa. Juuri tämä pöhötys, pumpsea pullukka-luukki se ärsyttää.



Vaikka olenkin sairas, olen myös kanamainen edelleen. Naiseus ja naiselliset tavat kyllä säilyy :)