Te unettomuudesta kärsineet!

Minulla on reseptilääkkeenä Opamoxia, mutta käytän sitä vain satunnaisesti, en joka yö. Siihen tulee noepasti riippuvuus ja toleranssi nousee, mutta 1-2 viikossa käytettynä ei ole tullut ongelmia. Mutta sillä saan huonon valvomisputken poikki, ja usein seuraavatkin yöt parempia.



Itselläni vaikuttaa paljon kuukautiskieto ja hormonit. Unettomuus on pahimmillaan PMS viikolla. Sain reseptillä myös mielialalääkityksen kokeeksi, siis se olisi otettu vain kierron 10 viimeisenä päivänä. Sivuvaikutukset olivat liian hankalat, joten tämä ei toiminut.



Melatoniinia olen muös kokeillut, aamuvalvoja tarvitsee sen pitkävaikutteisemman version. Ehkä pientä apua, mutta ei isoa vaikutusta. Kannattaa kokeilla, toisilla auttaa hyvinkin.

itse sairastuin unettomuuteen pahasti juuri samoista syistä. Kokeilin ensin lievät keinot (luontaistuotteet, yrttiteet, melatoniini), sitten usean kuukauden ajan keskivahvat keinot (nukahtamislääkkeet, uneliaisuutta lisäävät mielialalääkkeet) ja viimein ällitällikeinot eli ahdistuslääkkeet, bentsot (=taju kankaalla).

Unettomuus oli jotain järkyttävää, saatoin valvoa 2 vrk putkeen ilman sekunninkaan unta.



Unettomuus riudutti täysin, olin eloton kuivunut kurttunahka, sydän hakkasi kahtasataa ja kauheat rytmihäiriöt. Olin uupunut lasten kanssa ja apua en saanut mistään, suku ei ole ikinä auttanut ja kunnalta ei saa kotiapua vaikka pää olisi irti vartalosta.



Asiaan auttoi vain se että päätin vieroittaa itseni lääkkeistä ja etsiä muuta apua. Puoliso oli usean kuukauden palkattomalla kotona hoitamassa lapset ja antamassa minun toipua.



Pidemmällä ajalla kolme asiaa auttoi oireisiin:

1) terapia, jossa käsiteltiin lapsuuden traumat jotka aiheuttavat ylivireystilan ja jatkuvan valppaana olon ja pelon (väkivallan uhka)

2) jooga, joka tasapainotti kehoa ja elintoimintoja monella tavalla

3) tärkeinpänä kaikista: mindfullness. Eli eräänlainen meditaatio- ja hetkessä elämisen tekniikka.



Jos vain voit välttää niin älä lähde nappilinjalle sillä aina joudut vähän väliä ottamaan isomman annoksen / vahvemmat napit. Tämä kuulostaa ehkä diibadaabalta, mutta sinun pitää etsiä rauha ja tyyneys, samoin kuin sisäiset voimavarat itsestäsi. Minulla auttoi se, kun luovuin kamppailusta jota olin tehnyt vuosia olosuhteiden muuttamiseksi (liittyy lapsuusperheeseeni). Päätin että nyt riittää, luovutan, en enää kanna taakkaa harteillani. Lisäksi aloin huomioimaan itseäni ja sain itseni jotenkin tasapainoon.



Sinulla siis ehkä tärkein olisi se että selvität syyt unettomuuteen henkisellä puolella. Sen ei tarvitse olla mitään isoa tai dramaattista, mutta usein sieltä saattaa löytyä se alkuperäinen syy joka sitten on peittynyt fyysisten seikkojen alle.

Hyviä ajatuksia. Mä kyllä mietin vakavissan jo lääkärille menoa, koska päässä alkaa oikeasti surista. En osaa ottaa enää edes päiväunia. Mun hermot on niin kireällä, etten meinaa jaksaa lapsia ollenkaan. :(



Minullakin on taipumusta tuollaiseen ylivireyteen, se on tavallaan lapsuudesta opittu malli. Ois tosiaan varmaan hyvä päästä siitä pois. Tähän asti eniten apua on ollut liikunnasta, mut nyt kun ollaan kaikki oltu kipeitä en ole uskaltanut juuri riehumaan.



Mä en kyllä koskaan uskonut, että ihminen ei vaan nuku vaikka on väsynyt. Eihän siinä ole mitään järkeä.



ap.

Menin lääkäriin kysymään apua. Vanhempi rouva lääkäri nauroi iloisesti, löi polviinsa, ja totesi " Voi veikkoset, eihän nyt tokkiinsa tuo ole kuolemanvakava tauti, kyllä TOKI luonto ottaa aikanaan omansa pois ja kuorsaat kun tukki kun sen aika on, ja viimeistään kuolema kuittaa univelat!"



Minua rupesi naurattamaan hänen rempseä suhtautumisensa asiaan; kun hän ei ollut huolissaan, niin ei sitten vissiin minullakaan ole vielä toinen jalka haudassa!

Minua helpotti suunnattomasti, kun hän ilmaisi, ettei minulla ole mitään "kuolemanvakavaa sairautta" ja kyllä luonto korjaa asian, ennemmin tai myöhemmin ! Hän ei suostunut kirjoittamaan minulle mitään lääkettä (tosi hyvä asia!) ja hänen psykologinen suhtautuminen ja asenne helpotti minua suuresti ja ajan myötä myöskin unettomuus on helpottanut, enkä ainakaan ITSE stressaa enkä ajattele koko asiaa !!! Muistan aina, että ei HÄNKÄÄN sitä pitänyt haudanvakavana asiana !!



Vieläkin valvon joka yö klo 01-04, mutta en enää ollenkaan stressaa asiaa, vaan luen iloisesti kirjaa/ Seiskaa/ Hymyä sillä aikaa ja hekottelen pedissä...;)) SALLIN itselleni sen valvomisen ja sillä siisti !! En ota siitä stressiä! Tämä on helpottanut minun asennetta koko asiaan, vaikka joka yö vielä onkin unettomuutta - syytä en ikinä tiedä.



Muistelen naurussa suin miten hän tuumasi " kyllä kuolema kuittaa univelat!"...;))

unettomuus naurata. Huonosti nukkuvaa vaanivat monet sairaudet, kun elimistö ei saa lepoa riittävästi.



Itse käytän Ketipinoria ja Opamoxia. Niillä sitten nukun. Mun tuttuni käyttää allergialääkettä. (Oliko se joku Atarax vai mikä) Ketipinorille tai Ataraxille ei tule riippuvaiseksi, mutta tietystihän niihin tottuu.

Jos mulle lääkäri naurais "voi veikkoset eihän sua mikään vaivaa" niin ei kyllä jäis siihen.

Ja jos kärsii tosiaan lamauttavasta unettomuudesta niin kyllä siihen on hoitoa saatava.

Itse käytän myös joskus antihistamiinia... Esim bendryl on aineena minua hirveästi väsyttävä, mutta kun tuo annos on vain 8h, niin ehtii aamuksi pahimmat pois verestä.



Itseäni ärsyttää ihmiset, jotka kuittaavat unettomuuden vain iltateen ja rutiinien puutteena.

jos nauraa vakavalle ongelmalle. Kofeiini on iso syy suomalaisten unettomuuteen. Jos juot kolmelta iltapäivällä kahvin, kofeiinista on klo 21 jäljellä vielä puolet.



Itselläni sama ongelma, lasten jälkeen en "osaa" nukkua. Käytän vaihtelevasti Opamoxia/melatoniinia ja Stilnoctia. Pitäisi joskus päästä jonnekin rentouttavaan ympäristöön vähäksi ajaksi niin että olisi ainakin teoriassa mahdollista yrittää opetella nukkumaan ilman lääkkeitä. Ehkä sitä sitten osaisi kotonakin...

n. 15-30 minuutissa, alan lukea kirjaa. Yleensä hyöllä väsyttää niin paljon, ettei millään jaksaisi lukea, mutta pakotan itseni siihen. Kun olen lukenut hetken aikaa, laitan kirjan pois, ja yleensä nukahdan sen jälkeen melko pian. Ehkä se johtuu siitä, että lukemalla saa sen päässä kiertävän ajatuksen pois, jolloin nukahtaminen on helpompaa.

eli "unihiekka" Se ei auta nukahtamiseen mutta aina jos olen nukkumaan mennessä ottanut, olen nukkunut yöni aika syvästi.

Jos olen yöllä herännyt, niin olen nukahtanut helposti uudelleen.

Yleensä jos en ole ottanut valeriaanaa ja herään yöllä en pysty nukahtamaan enään uudelleen vaan valvon sen aamuyön.

unettomuuteen ei kannata suhtautua vakavasti, vaikka sillä voi olla vakaviakin seurauksia eli lääkäri oli oikeilla linjoilla minun mielestäni. Unettomuus on kuin migreeni: mitä enemmän miettii, tuleeko se, sitä varmemmin tulee. Kofeiinit pois iltapäivän jälkeen, rauhoitetaan menoa iltaa kohden ym. tavalliset neuvot, mutta sen jälkeen pitää olla ajattelematta asiaa. Yrittää nukkua, kun nukuttaa, jos ei nukuta, pitää asennoitua ikään kuin ei olisi tärkeästä asiasta kyse. Tiedän kyllä mitä on päivät, jos ei ole nukkunut ollenkaan, mutta ei siihen luultavasti just kuole, sydän kyllä jumpsuttaa hulluna pienestäkin rasituksesta. Mieheni on lääkäri ja joinain öinä olen itkenyt, että haluan jotkut lääkkeet, mutta mies on sanonut, että kyllä niistä tosi helposti riippuvaiseksi tulee. Ja jälkeen päin olen aina ajatellut, että hyvä, etten ottanut lääkkeitä. Sympatiani jaan kaikille meille unettomille eli en vähättele ongelmaa yhtään, mutta parhaiten sitä hoitaa, kun ei anna sille henkistä niskalenkkiä.