Onko täällä ketään joka olisi kieltäytynyt vastaanottamasta pienryhmäpaikkaa lapselleen?

ap

ihana luokka!Olemme tyytyväisiä sekä lapsi että vanhemmat,saa tukea,ja ensimmäistä kertaa pärjää ja on hyvin motivoitunut tekemiseen.Reipastunut hurjasti (vrt.eskari) ja käytösongelmat hävinneet lähes täysin.Eli meidän perheelle/lapselle oikea ratkaisu.



Ikävä kokemus on myös siitä,kun vanhempien tahdosta pienryhmäopetusta ei anneta.

Ystävän tytöllä ei ole diagnoosia,mutta oman toiminnan ohjeuksessa suuria ongelmia ja muita lievempiä juttuja.Vanhemmat eivät suostuneet pieneskariin,ja tyttö tuplasi eskarin.Eivät suostuneet pienluokalle syksyllä koulussa,ja nyt on paraikaa tilanne,ettei tiedetä,pääseekö toiselle luokalle.Ja edelleen vanhempien mielestä opettajissa on vikaa,ja ovat myös uhmakkaina,että opettajan väsyminen/kiire ei ole riittävä syy,että lapsi siirettäisiin tuen piiriin.

Eli pahimmillaan tämä tyttö aloittaa ensimmäisen luokan 3 vuotta nuorempien kanssa ensi syksynä.

"jääräpää-äiti",ei ole mikään positiivinen asia tälle tukea tarvitsevalle lapselle.Se,että vanhemmat eivät halua myöntää lapsensa tarvitsevan tukea ja/tai lisäresursseja,kostautuu 1.lapselle 2.luokan muille oppilaille,joilta se erityislapselle annettu lisäaika on tarpeen ja 3.opettajalle,joka väsyy.

Mutta jääräpää-äiti on tyytyväinen

"jääräpää-äiti",ei ole mikään positiivinen asia tälle tukea tarvitsevalle lapselle.Se,että vanhemmat eivät halua myöntää lapsensa tarvitsevan tukea ja/tai lisäresursseja,kostautuu 1.lapselle 2.luokan muille oppilaille,joilta se erityislapselle annettu lisäaika on tarpeen ja 3.opettajalle,joka väsyy.

Mutta jääräpää-äiti on tyytyväinen

t. Opettaja, jolla on vain hyviä kokemuksia pienryhmistä

enkä ymmärrä jos joku sellaisesta kieltäytyy. ei sitä paikkaa turhaan tarjota vaan lapsen parasta ajatellaan. Ja pienryhmä ei ole Tarkkis. Nykypäivänä ei kiusata sen takia. ainakaan poikani koulussa. Meidän kunnassa on järjestetty paikat niin että kolmessa eri koulussa on pienrymät, yhdessä sellaiset joilla oppimisvaikeuksia, toisessa nämä adhd tapaukset ja kolmannessa vaikeasti kehitysvammaiset. Poikani on tässä ensimmäisessä ryhmässä ja mielestäni ihan tavallisia lapsia siellä on.

Eikä pienryhmä ole lopullinen vaan sen tarkoitus on sopeuttaa lapsi työskentelemään isossa ryhmässä ja lapsi siirretään tavalliseen luokkaan heti kun mahdollista, ensin niissä aineissa missä pärjää. Olis ollut kamala kolaus meidän pojan itsetunnolle jos olisi tavalliseen luokkaan joutunut eikä olisi pysynyt muiden mukana oppimisessa.

Toisessa nämä ADHD tapaukset? Näköjään voi erityisluokanoppilaan vanhemmallakin olla asennevamma ja tarve leimata muita lapsia.

Meillä on ADHD-lapsi joka normaalilla luokalla,käytös 9, keskiarvo lähes 9. Luokan kilteimpiä poikia, ei häiriköi jne. Siinä lyhyesti tämä meidän "ADHD tapaus".

Voi ehkä hieman selventää mitä tarkoitat virkkeelläsi "nämä ADHD tapaukset"?

hyvä koulumenestys-mistä syystä lapsella on diagnoosi,miten ADHD ilmenee?

voi pärjätä koulussa miten hyvin tahansa. Kyse on ylivilkkaudesta ja tarkkaivaisuuden häriöstä, ei myöskään huonosta käytöksestä. Ja lapsi oppii iän myötä ja mahdollisesti lääkityksen avulla toimimaan fiksusti. Ei ole mitenkään harvinaista, että pienenä ADHD-diagnoosin saanut hyvin kasvatettu lapsi pärjää lukioikäisenä erinoimaisesti yhteiskunnassa.



Toinen juttu on sitten, jos vanhemmat käyttävät diagnoosia tekosyynä huonon käytöksen sallimiseen tai sen sormien välistä katsomiseen. Ei lapsi opi kontrolloimaan toimintaansa, jos ei sitä lapselta vaadita.

Ylivilkkaus ja impulssiivisuus katoavat lähes kokonaan lääkkeestä ja keskittyminen paranee roimasti.



ADHD:hen ei myöskään kuulu oppimisvaikeudet, näillä henkilöillä voi älykkyysosamäärä olla korkeampi kuin keskivertoihmisillä.



Ilman lääkitystä lapsi olisi erityisluokalla. Onneksi meidän tapauksessamme lääkeresistanssi on hyvä.



Toisekseen ADHD ei tarkoita käytöshäiriöitä, ne ovat liitännäisoireita. Itse diagnoosiin ne eivät kuulu.

Jos olet kieltäytynyt paikasta, millainen oli opettajien suhtautuminen sen jälkeen?



ap

uusi erityisopetuslaki linjaa, että lapsen paikka on omassa lähikoulussa, omassa luokassa, ellei opetuksen järjestämisen kannalta ole välttämätöntä vaihtaa opetusryhmää.



Jos opiskelu isossa luokassa onnistuu pienellä resurssin lisäyksellä (esim. 2-4 h/ pienryhmäopetusta/