Miten eroon makeanhimosta?
Pitäisi vähentää/lopettaa herkkujen syöminen, mutta kun se himo iskee niin ei auta mikään. Syön vaikka sokeria jos muuta ei ole.
Tää on ihan sairasta, mutta haluan siitä eroon. Plekkä tahdonvoima ei riitä.
Kommentit (13)
vähentämistä. Itselleni auttoi!
Ja se että pienentää annoskokoa, mikä on tosin itselläni karpatessa tullut jo itsestään.
Kaupasta valitset patukan suklaalevyn sijaan, tummaa suklaata maitosuklaan sijaan, jne.
Ja yksi karkkipäivä viikossa vain;)
Todennäköisesti kärsit oikeasti nälästä ja paikkaat sitä herkuilla.
Syö ensin maha täyteen oikeaa ruokaa, ota sitten keksi jälkiruuaksi.
Onko sinulla tapana herkutella tv:n ääressä? Itse harrastin tuota. Siinä tulee helposti syötyä enemmän huomaamatta. Lopulta tottuu syömään kaksi pussillista karkkia kerralla.
säännöllinen ateriaryrmi sekä se että syön tarpeeksi paljon ravitsevaa ruokaa. Siis ruokin itseäni kuten lapsia. Aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja pieni iltapala. Väsyneenä tekee makeaa mieli enemmän, joten vielä kunnon unet ja ulkoilua niin hyvin menee. Nykyisin voin hyvin ottaa sen 1-2 palaa suklaata ja laittaa lopun levyn kaappiin.
Todennäköisesti kärsit oikeasti nälästä ja paikkaat sitä herkuilla.
Syö ensin maha täyteen oikeaa ruokaa, ota sitten keksi jälkiruuaksi.
Aika moni syö jotain janoonsa.
viikossa karkit alko ällöttämään. Siis ei vaan saanu alas. Se eka viikko-puolitoista vaan oli kamalat viekkarit.
Samanlaisia määriä vedin kuin sinäkin, ap.
sinulla pitää olla säännöllinen ateriarytmi!3 tunnin välein syöt ja muista vesi!Makeanhimo laantuu noin viikossa, parissa!Totta!
GFG-dietti, makeanhimo katosi kokonaan viikossa. Kuulemma vähähiilariset/hiilarittomatkin toimivat tohon vaivaan.
niin ei tee niin paljon mielikään herkkuja.
Kun makean himo iskee, kokeile joskus lasillista vettä, kuppi kaakaota tai omena. Ne auttaa mulla.
Ja joskus sitten vaan suon itselleni sen herkun. Totaalikieltäytyjä repsahtaa helpommin sitten ahmimaan makeaa. Opettele pienentämään annoskokoa - kun tekee mieli suklaata, ota yksi pätkis patukka tai yksi da capo, ei koko levyä. Jos tekee mieli karkkia, osta pieni aski, ei kilon pussia.
Joulukuussa minäkin söin ihan mitä tahansa karkiksi luokiteltavaa, ellei muuta ollut niin muutama suklaapäällysteinen myslipatukkakin kelpasi. Tammikuun alussa aloitin totaalisen lakon (ei tosin ollut eka kerta, joka tammikuu aloitan :), ei mitään makeaa eikä vaaleata leipää ja vaikka vaikeata oli välillä niin muutamassa päivässä sain himon jälleen kerran taltutettua. Nyt pääsiäisenä kaikki tarjoilee nameja ja on ollut hieman vaikeaa, mutta eikähän se tästä taas mene ohi. Ajattelin olla 5 kk ihan totaalilakossa ja kesäkuussa sallin itselleni kohtuuksia, jos menee yli kerrankin niin rankaisen itseäni kuukauden namikiellolla;) Olen vihdoinkin päättänyt opetella kohtuukäyttäjäksi.
pääkoppa ei ole mukana päätöksessä välttää makeaa, niin et pääse kierteestä eroon ikinä.
mulle ei tehoa muu kuin viikon - kuukauden totaalilakko.
pillereitä saa apteekista, mulla tehos
Ja joskus sitten vaan suon itselleni sen herkun. Totaalikieltäytyjä repsahtaa helpommin sitten ahmimaan makeaa. Opettele pienentämään annoskokoa - kun tekee mieli suklaata, ota yksi pätkis patukka tai yksi da capo, ei koko levyä. Jos tekee mieli karkkia, osta pieni aski, ei kilon pussia.
Tätä olen ihmetellyt. Eikö tämä ole vähän sama kuin sanoisi alkoholistille että jos himot on oikein kovat niin ottaa sitten sen yhden kaljan. Eikö?
Nimittäin mulla tuo malli ei todellakaan toimi. Olen samanlainen kuin ap, tai olin. Vedin vaikka pelkkää sokeria pussista jos ei muuta ollut.
Minulla on auttanut se, että kaapeissa ei ole mitään makeaa. Ja vhh. Ja kommenttiin ylempänä, hiilaritonta ruokavaliota ei kukaan noudata.
Olen ennen vhh:ta koettanut lakkoilla makeasta, mutta järkyttävän huonoin tuloksin. Monesti törmännyt tuohon 'Ota vain ihan pieni pala jos ihan hirveästi tekee mieli.'-fraasiin. Sitä olen koettanut monta kertaa, siitä ei ole kuin haittaa, koska hetken päästä mielihalu on kymmenen kertaa pahempi kuin se mihin sen pienen palan otin. Siitä lähtee tie helvettiin.
Mun mielestä, jos ihminen kokee makeanhimonsa todella häiritseväksi, ei siihen auta kuin totaalikieltäytyminen. Vierottautuminen oli kamalaa, mutta kannatti, ehdottomasti.
Ja jo pieni pala tai maistiainen aiheuttaa valtavat tuskat saada lisää.
Olen ollut vhh:lla pitkään, mutta toisinaan ajattelen pitäväni vapaapäivän tai maistan jotain "kiellettyä" huvikseni/mielenkiinnosta/en jaksa nillittää tarjoiluista... ja loppupäivä on todella mielitekoja vastaan taistelua. Tähän ei tarvita kuin pala leipää/pullaa, pala maitosuklaata, pari karamellia. Siinä muistaa miksi mieluummin on ilman, olo normaalisti on hyvä eikä ajatukset pyöri koko ajan ruoassa.
Anteeksi tilitys, mutta aihe on lähellä sydäntä =).
Mitä koetan siis sanoa, makeasta voi olla riippuvainen aivan samoin kuin vaikka alkoholista. Ja sitä pitäisi hoitaa samalla tavalla.
Komppaan täysillä ysiä, aivan kuin minun kirjoittamani.
40 vuotta kärsin aivan armottomasta makeanhimosta. Kaikki laihdutusyritykset kaatuivat siihen, etten pystynyt lopettamaan herkkujen syömistä. Ja määrät olivat suuria, yksi suklaalevy/iso karkkipussi/litra jäätelöä tai jotain vastaavaa illassa, ja kaikki suolaiset ja rasvaiset siihen lisäksi. Mikään itsekuri ei pystynyt lopettamaan makean syömistä.
Makeanhimo loppui, kun vähensin hiilareita. Vehnän käytön olen vähentänyt aivan minimiin, ei leipää eikä pastaa, puhumattakaan pullasta, riisiä ja perunaa todella harvoin ja vähän. Ja ihme kyllä, myös makeanhimo ja naposteluntarve loppui. Tämän asian "suuruutta" ei voi käsittää muut kuin ne, jotka ovat sairaalloisesta makeanhimosta kärsineet.