G: Ihaninta ja kurjinta imetyksessä? Kerro!

Ihaninta: olla oman vauvan lähellä, helliä ruokkimalla. Vauvasta näkee, miten hän nauttii. Kivaa ovat myös imettämisellä pudonneet omat kilot. :)



Kurjinta: rintakumien käyttö ja etenkin niiden jatkuva desinfiointi. Satunnaiset rintaraivarit myös hankalia.



Kokonaisuudessaan imetys on niin hienoa, että tahtoisin imettää tätä kakkosta pidempään kuin esikoista (9 kk).

ihaninta: helppous, ei tarvitse säätää keskellä yötä pullojen ja mikrojen kanssa, on eväät aina mukana, läheisyys lapsen kanssa

kurjinta rintatulehdus, tahmaiset happamen maidon hajuiset lakanat :D

eikä meinannut millään onnistua. Maitoa ei tullut ja vauva itki ja minä itkin. Sitten kun maitoa alkoi tulla alkoivat minulla nännitulehdukset, kun iho ei kestänyt vauvan jatkuvaa syömistä. Vauva söi joinain päivinä melkein koko ajan.



Kun näistä vaikeuksista päästiin, se olikin yhtäkkiä niin luontevaa kuin hengittäminen. Oli ihanaa, kun vauva oli lähellä ja sai olla hänelle se elinehto ihan konkreettisesti. Oli ihanaa pesiä kotona ja myöhemminkin isomman vauvan kanssa ne hetket olivat herkkiä ja läheisiä. Olisin imettänyt pidempäänkin, mutta lapsi lopetti itse vuoden vanhana. Silloin ei ollutkaan kivaa, kun rinnat meinasivat poksahtaa äkkilopetuksen vuoksi ja pumppaaminen vaan lisäsi tuotantoa ;)

Mutta tässä ekoja mietteitä:



Ihaninta homman helppous kun se sujui (sai tulla ja mennä vapaasti ja eväät kulki mukana), läheisyys, halpuus ja se, että tissi auttoi myös kolhuihin ja harmeihin.



Kamalinta se kun pieni vastasyntynyt ei heti oppinut imemään (eli se opettelun hankaluus), rintaraivarit, se että se sattui ensin, piiitkät maratonimetykset, suihkutissit ja jossain vaiheessa se, että vauva heräili tissille vähän väliä eikä halunnut nukahtaa ilman sitä.

Ihaninta on aika samoja asioita, kuin yllä: läheisyys, näkee vauvan nauttivan rinnasta, se tyytyväisyyden tunne, kun imetys hankaluuksien jälkeen onnistuu ja saa ruokkia lastaan omalla maidollaan.



Kurjinta: Alun vaikeudet: maidonnousu kesti kauan, suuri kipu imettäessä, imuote oli huono, neuvottomuus esikoisen äitinä, mistä saada apua ongelmiin kun neuvolassa oltiin ihan kädettömiä. Huoli riittääkö oma maitoni ja kun uskoin sen riittävän, niin pelko jos ei kuitenkaan riitä. Myöhemmin rintalakkoilu ja rintaraivarit ja satunnaisesti tiheät yöheräilyt.

Ihaninta: Saada lapsi hiljennettyä jossain julkisessa tilanteessa, esim. pankkiasiointi, konsertti... No joo, nää oli ehkä käytännöllisintä. Ihaninta oikeasti on imetykset päviäunien jälkeen, kun se (1v) iloisena herää ja tulee itse kävellen etsimään tissiä, haukkaa kiinni, riemuissaan imee, katselee silmiin, välillä saatetaan jutella ja nauraa...



Kurjinta: Yöimetysten jatkuva roikkuminen. Lapsi herää ekan kerran syömään 01-04 välillä, vaihdellen. Ja vaatii rintaa. Siitä imetyksestä ei sitten irti pääse ennen aamua, tai alkaa hysteerinen huuto. Joka ei lopu ainakaan ennenkuin perheen muutkin lapset herää. Parempi siis antaa vaan sitä tissiä hartiat jumissa aamuun asti. Ei se kunnon imua ole, semmoista kiinniroikkumista vaan, mikä jo sattuukin nänneihin kun on hampaat suussa ja ne raastaa...

Ihaninta oli helppous ja tyytyväisyys siitä, että kykenen ruokkimaan lapseni.



Kurjinta oli maitoautomaattina olo. Tahmaisuus, tissit käytössä tilanteessa kuin tilanteessa ... tunnetta on vaikea kuvailla.



En ole koskaan tykännyt imettämisestä tai kokenut siinä erityistä läheisyyttä lapseen. Minusta on paljon ihanampaa pidellä lasta sylissä muuten.