Mä olin 20-vuotiaana kateudesta vihreä sellaisille ihmisille, jotka asuvat kuten minä nyt.

Olen elämässäni jo nähnyt, että moni kakku on päältä kaunis eikä kadehtia kannata.

Olin saanut ekan vauvan ja asutiin talossa jossa ei ollu mitään mukavuuksia. Ei edes kylmää vettä tullu sisälle. Ja kylmä oli ku helvetti talvella.



Olin kateudesta vihree kaikille joilla oli sisävessa. Varsinkin talven kovilla pakkasilla.



Nyt on onneks kaikki mukavuudet kotona ja mökillä :)

Miten sä sitten asut?



Mäkin asun nyt kuten olen aina halunnut, 20v en vain tajunnut haluavani tätä :)

Minä myös asun nyt kuten 18-20 vuotiaana haaveilin. En edes uskonut yltäväni tähän tavoitteeseen koskaan.



Eiköhän kaikki pyri toteuttamaan haaveitaan. Elämään niin, että jossain muodossa ainakin monella elämän alalla saavuttaa haaveita.

että saavuttaa unelmansa ja saa "enemmän" mitä on haaveillut...

Yleistähän nykyään on, että on isot talot, autot, kesämökii, vene... se on tää hyvinvointi Suomi sellaista!

Itse ainakin olen saanut paljon enemmän mitä ikinä edes tajusin toivoa, ja tuossa äskeittäin mietittiin naapurin kanssa, että saavutettiin kaikki mitä haluttiin pitkälti alle 30 -vuotiaina... nyt sitä voikin sitten vaan hengailla, jos terveyttä piisaa...

Onneksi vihdoinkin uskallettiin ottaa se askel ja ostaa unelmien talo!

mutta ihmettelen onnellisuuden kytköstä asumiseen. Miten asumismuoto vaikuttaa joillekin niin paljon? Eri asia, jos asuu todella kurjasti, sen masentavuuden ymmärrän.



Omat haaveeni liittyvät harrastuksiin ja taitoihin, joita haluaisin kehittää.

Parikymppisenä ei olis tajunnut mitä elämässään voikaan saavuttaa. Tosin en ollut kateellinen, mutta haaveilin samasta mitä minulla nyt on.

Mä olin 20-vuotiaana kateudesta vihreä sellaisille ihmisille, jotka asuvat kuten minä nyt. Kiva elää omaa unelmaansa todeksi :)

juttu täällä.

En olisi ikinä uskonut että tässä kävi niinkuin kävi! Äärimmäisen tyytyväinen siis olen.

jos asunto, auto ja kesämökki on ne suomalaisten suurimmat unelmat. Mä olen myös nuoruudessani asunut karuissa oloissa, mutta en kadehtinut muiden asumisia. Se nyt vaan oli arjen realiteetti.

muuttaa Helsinkiin (Espoosta). No sain sitten aivan mielettömän ihanan opiskelijakämpän Helsingistä alueelta, johon rakastuin. Valitettavasti piti muuttaa aikanaan pois... (eikä rahat riitä tuon alueen normiasuntoihin)

Mutta kerrostalosta en kyllä koskaan muuhun asumismuotoon enää vaihda! :)