Lue keskustelun säännöt.
Mietityttää kaverini,pääsekö hän ikinä töihin?
04.04.2012 |
Ei ole tehnyt valmistumisen jälkeen yhtään päivää kunnon työtä,ainoastaan työharjoitteluja,kursseja ja työttömänä oloa,hän valmistui vuoden minua myöhemmin eli 2004 ja sen jälkeen hän ei ole tehnyt töitä,pyörätytti pari muksuu ja on edelleen työtön,hakee töitä,mutta ei kuulemma saa. Oon kannustanut työhaussa ja auttanut cv:issä,mutat ei vaan natsaa.
Tuntuu kurjalta kun toinen vaan istuu himassa kun saa lapset tarhaan ja mies käy töissä ja elättää ne,saahan tottakai tämä nainen työmarkkinatukea,mutta sanotaanko näin,ei voi auttaa jos toinen ei halua. Mielellään haluisin olla tsempparina toiselle,mutta toista ei kiinnosta niin miksi auttaakaan.
Kommentit (25)
Syytätkö sä sun kaveria siitä ettei saa töitä.?
Tiedoksi vaan et todella moni työnantaja ei palkkaa naista jolla ei ole muuta näyttöä kuin ne pari lasta valmistumisen jälkeen.Miten niin häntä ei kiinnosta?
Tuntuuko susta kurjalta kun hän istuu himassa vai se ettet sinä saa istua himassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikävä kyllä se loistaa viestistäsi kauas. Empatiaksi naamioitu yrityksesi ei nyt oikein onnistunut.
ja olla tsempparina toiselle ettei toinen jää sohvan pohjalle makaamaan? teen sen vapaaehtoisesti,en pyydä mitään häneltä korvaukseksi. Sekö on sit väärin,että kannustaa toista ja tsemppailee??
AP
Ja kyllä, pieni vahingonilo on luettavissa rivien väliss...
Eikö siis halua töitä? Miksi "tsemppaat", jos toinen ei halua? Ja jokainen saman tehnyt ymmärtää, että jos pystyy synnyttämään ja hoitamaan pari muksua, pystyy moneen työhön. Ja tällä ihmisellähän on ilmeisesti jokin tutkintokin. Itse en ollut tehnyt kuin muutaman sijaisuuden ennen kuin kahden lapsen jälkeen menin töihin. Ei pidetty kummallisena, että olin halunnut hoitaa lapsiani itse. Olen lukion lehtori, ja kerkeän vielä olla palkkatöissä kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työttömänä vaan istu kotona. Vuosia mietin hänen "kohtaloa", olisin halunnut auttaa. Mutta kaveri ei halunnut apua ja lopulta eristäytyi täysin ystäväpiiristä.
Nyt hän on töissä, mutta olemme kasvaneet erilleen. Joskus surettaa, yleensä ei.
Ja jokainen saman tehnyt ymmärtää, että jos pystyy synnyttämään ja hoitamaan pari muksua, pystyy moneen työhön.
lasten synnyttäminen ja kotona niiden kanssa oleskelu ei kyllä valmista mihinkään työhön. Mistähän tää myytti on lähtöisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työttömänä vaan istu kotona. Vuosia mietin hänen "kohtaloa", olisin halunnut auttaa. Mutta kaveri ei halunnut apua ja lopulta eristäytyi täysin ystäväpiiristä.
Nyt hän on töissä, mutta olemme kasvaneet erilleen. Joskus surettaa, yleensä ei.
Itse olen pitkäaikaistyötön 40-v. Näin 3 vuoden työttömyyden jälkeen olen varma, etten enää ikinä töihin pääse.
Oon kanssa varma, että monet luulee, että vaan sohvan pohjalla makaan ja syljen kattoon. Ei ne kyllä sitä oo sanonut, mutta kuitenkin. Sanotaan näin, että jos joku kaveri rupeais työttömyydestä mulle jotain vittuilemaan, niin se juttu olis sit siinä.
Ja ei, ei kenenkään "apu" kyllä tässä tilanteessa auta. Kyllä mä osaan itsekin niitä töitä hakea. Tänäänkin oon lähettänyt yhden hakemuksen. Ja kirkkaasti täytän ehdot, että mut siihen vois palkata. Arvatkaa vaan palkataanko. Ja tossa sivussa on pari muuta työpaikkaa, jota haen. Kyllä me työttömät osataan niitä CV:eitä tehdä. Kokemus sellaisen teosta on jo 20 vuoden ajalta. Se on aika yksinkertaista hommaa.
Ja en ole nirso töiden suhteen. Oon hakenut töitä, johon ei ole koulutusta yms.. Ei niitä saa. Hommat menee etupäässä nuoremmille, tai ne on jo valmiiksi pedattu muille (juu, kyllä vaan). Jos näin ei ole, niin hakijoita on satoja. Muistaakseni esmes varastomiehen paikkaa pääkaupunkiseudun Bauhausista haki jotain 400 ihmistä, et joo (jos asiasta on tiedotettu, niin yli 100 hakijaa per paikka ei oo mitenkään harvinaista)...
Eristäytymisestä. Itse asun muualla kuin kaverit, näin pääsääntöisesti. Ei mulla työttömänä oo oikeen varaa tuhlata matkoihin, vaikka suht lähellekin. Muutenkin budjetti kusee. Ja sit mistä mä kavereille puhun? Työttömän harmaasta arjesta? Joo, hurrrjan kiinnostavaa!
Tällä hetkellä opiskelen työttömyyskorvauksella, mutta olen tullut skeptiseksi, että johtaako se työhön. Onneksi siis tosiaan en opiskele näillä työkkärin hömppäkursseilla!
Et jos haluatte "tsempata" tai "auttaa", niin työpaikka tai ihan vitusti rahaa olis kiva ylläri. Kiiitoooos!
Siivoomaan kyllä pääsee nelikymppisetkin.
Täähän mun piti kanssa sanoa! Mä oon ihan varma, että sitä rättiä heiluttelemaan otettaisiin kyllä ihan varmasti riemusta kiljuen kaikki työttömät.
Että valetta on kyllä, ettei työtä yrittävälle Suomesta löydy. Mä luulisin, että kyllä sinne osa-aikaseks pääsis eläkeläisiäkin, kun niilläkin sitä tarvetta rahalle olisi.
Kyllä mulla on se kuva, että pulaa siivoojista on. Sit tämäkin äiti voisi vaikka harjoitella tuolla ystävänsä asunnossa. Kaikki olisivat tyytyväisiä.
Musta tässä olisi kyllä ideaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mesotkaa vaan, kyllä se 40 tulee vielä teillekin mittariin ja sitten näette, miten haluttua tavaraa osaamisenne on, kun tarjolla on nuorempia ja nätimpiä...
Mesotkaa vaan, kyllä se 40 tulee vielä teillekin mittariin ja sitten näette, miten haluttua tavaraa osaamisenne on, kun tarjolla on nuorempia ja nätimpiä...
sä sen kuule alotit! Ja ihan potaskaa puhut! Tässäkin se on sulle sanottu monen monta kertaa!
Kukas se sunkin loisimisen maksaa? On se kumma, että se sama porukka on tässä 10 vuoden aikana ollut työttömänä ja aina vaan vingutaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän muutenkin erakoitunut meistä,olemme naapureita ja kun muutin tähän luulin että ulkoilisimme yhdessä,kävisimme kahvilla,alussa se olikin tiivistä mutta kaveri vaan eristäytyy,mitä teen??
En halua menenettää kaveriani,hän vie lapset hoitoon menee sitten kuulemma nukkumaan ja siivoo ja tekee ruokaa hakee lapset. Mä vaan halauaisin ihmisten ilmoille,ei halua käydä missään,ei pääse juhlimaankaan kun hänen miehensä ottaa joka viikonloppu jonkun pitää huolehtia lapsista,siis mä vaan haluan sen takas ihmisten pariin.
Mä tiedän että toinen ei oo sosiaalinen,mutta kun se eristäminen vaan pahentaa tilannetta.
En tiedä mitä tehdä..sanoi viimeksi ei voi nyt panostaa hakemaan töitä kun esikoisen toimintaterapiat vie aikaa..
hän muutenkin erakoitunut meistä,olemme naapureita ja kun muutin tähän luulin että ulkoilisimme yhdessä,kävisimme kahvilla,alussa se olikin tiivistä mutta kaveri vaan eristäytyy,mitä teen??
En halua menenettää kaveriani,hän vie lapset hoitoon menee sitten kuulemma nukkumaan ja siivoo ja tekee ruokaa hakee lapset. Mä vaan halauaisin ihmisten ilmoille,ei halua käydä missään,ei pääse juhlimaankaan kun hänen miehensä ottaa joka viikonloppu jonkun pitää huolehtia lapsista,siis mä vaan haluan sen takas ihmisten pariin.
Mä tiedän että toinen ei oo sosiaalinen,mutta kun se eristäminen vaan pahentaa tilannetta.
En tiedä mitä tehdä..sanoi viimeksi ei voi nyt panostaa hakemaan töitä kun esikoisen toimintaterapiat vie aikaa..
Kyllä tässä on ihan selkeästi ls-ilmon paikka! Eihän me voida nyt tuollaisten työnvieroksujien antaa "kasvattaa" lapsia! Siis kyllähän te kaikki sen näette!
Ystävänä sä varmaan teet sen. Se isku on sitten vähän hellempi... Mut täytyyhän tämän äidin ainakin sitten nähdä tilanne sinä mikä se on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä me työttömät osataan niitä CV:eitä tehdä. Kokemus sellaisen teosta on jo 20 vuoden ajalta. Se on aika yksinkertaista hommaa."
CV:n teko on kaikkea muuta kuin yksinkertaista hommaa, taivas varjele! Siinä se ilmeisesti on sinun(kin) kipupiste.
Näytä nykyistä ammattilaiselle ja muokatkaa sitä yhdessä. Tulet yllättymään positiivisesti! :)
Lainaus ei onnistunut, mutta nro 26 osoitti sanansa siis lähinnä sinulle 11.
"Kyllä me työttömät osataan niitä CV:eitä tehdä. Kokemus sellaisen teosta on jo 20 vuoden ajalta. Se on aika yksinkertaista hommaa."
CV:n teko on kaikkea muuta kuin yksinkertaista hommaa, taivas varjele! Siinä se ilmeisesti on sinun(kin) kipupiste.
Näytä nykyistä ammattilaiselle ja muokatkaa sitä yhdessä. Tulet yllättymään positiivisesti! :)
Miks muuten niitä CV-kursseja olis? Mut mä vähän luulen, et se oikee ongelma juipilla on, ettei siinä CV:ssä oo mitään! Paitti nimi :-)
Siis eihän sitä pitkäaikaistyöttömäks täällä päädy, kun jotkut vakavasti mielenvikaset. Niin, ja sit vinkuintiaanit. Eli kumpi se sitten on :-)
joten tiedänpä siitä jotain. Eipä tämän sinun meuhkaaminen mitenkään muuta käsitystäni "kaveristani". Me sentään oltin bestiksia vuosikausia, joten jotain tiedän hänen luonteesta.
työttömänä vaan istu kotona. Vuosia mietin hänen "kohtaloa", olisin halunnut auttaa. Mutta kaveri ei halunnut apua ja lopulta eristäytyi täysin ystäväpiiristä.
Nyt hän on töissä, mutta olemme kasvaneet erilleen. Joskus surettaa, yleensä ei.
Itse olen pitkäaikaistyötön 40-v. Näin 3 vuoden työttömyyden jälkeen olen varma, etten enää ikinä töihin pääse.
Oon kanssa varma, että monet luulee, että vaan sohvan pohjalla makaan ja syljen kattoon. Ei ne kyllä sitä oo sanonut, mutta kuitenkin. Sanotaan näin, että jos joku kaveri rupeais työttömyydestä mulle jotain vittuilemaan, niin se juttu olis sit siinä.
Ja ei, ei kenenkään "apu" kyllä tässä tilanteessa auta. Kyllä mä osaan itsekin niitä töitä hakea. Tänäänkin oon lähettänyt yhden hakemuksen. Ja kirkkaasti täytän ehdot, että mut siihen vois palkata. Arvatkaa vaan palkataanko. Ja tossa sivussa on pari muuta työpaikkaa, jota haen. Kyllä me työttömät osataan niitä CV:eitä tehdä. Kokemus sellaisen teosta on jo 20 vuoden ajalta. Se on aika yksinkertaista hommaa.
Ja en ole nirso töiden suhteen. Oon hakenut töitä, johon ei ole koulutusta yms.. Ei niitä saa. Hommat menee etupäässä nuoremmille, tai ne on jo valmiiksi pedattu muille (juu, kyllä vaan). Jos näin ei ole, niin hakijoita on satoja. Muistaakseni esmes varastomiehen paikkaa pääkaupunkiseudun Bauhausista haki jotain 400 ihmistä, et joo (jos asiasta on tiedotettu, niin yli 100 hakijaa per paikka ei oo mitenkään harvinaista)...
Eristäytymisestä. Itse asun muualla kuin kaverit, näin pääsääntöisesti. Ei mulla työttömänä oo oikeen varaa tuhlata matkoihin, vaikka suht lähellekin. Muutenkin budjetti kusee. Ja sit mistä mä kavereille puhun? Työttömän harmaasta arjesta? Joo, hurrrjan kiinnostavaa!
Tällä hetkellä opiskelen työttömyyskorvauksella, mutta olen tullut skeptiseksi, että johtaako se työhön. Onneksi siis tosiaan en opiskele näillä työkkärin hömppäkursseilla!
Et jos haluatte "tsempata" tai "auttaa", niin työpaikka tai ihan vitusti rahaa olis kiva ylläri. Kiiitoooos!
Kuule ihan on oma vikas, ettet oo töitä saanu!!! Ei tää mikään elämäntapavinkujien paikka oo. Kyllä ne kaveriskin sut tietää, saatanan jölli!
Kyllä vaan kaikki, ketä mä tiedän on töissä. Ykskin lähti metsuriks Ivaloon, vaikka sillä mitään koulutusta oo.
Valivali vaan!
työttömänä vaan istu kotona. Vuosia mietin hänen "kohtaloa", olisin halunnut auttaa. Mutta kaveri ei halunnut apua ja lopulta eristäytyi täysin ystäväpiiristä.
Nyt hän on töissä, mutta olemme kasvaneet erilleen. Joskus surettaa, yleensä ei.
Itse olen pitkäaikaistyötön 40-v. Näin 3 vuoden työttömyyden jälkeen olen varma, etten enää ikinä töihin pääse.
Oon kanssa varma, että monet luulee, että vaan sohvan pohjalla makaan ja syljen kattoon. Ei ne kyllä sitä oo sanonut, mutta kuitenkin. Sanotaan näin, että jos joku kaveri rupeais työttömyydestä mulle jotain vittuilemaan, niin se juttu olis sit siinä.
Ja ei, ei kenenkään "apu" kyllä tässä tilanteessa auta. Kyllä mä osaan itsekin niitä töitä hakea. Tänäänkin oon lähettänyt yhden hakemuksen. Ja kirkkaasti täytän ehdot, että mut siihen vois palkata. Arvatkaa vaan palkataanko. Ja tossa sivussa on pari muuta työpaikkaa, jota haen. Kyllä me työttömät osataan niitä CV:eitä tehdä. Kokemus sellaisen teosta on jo 20 vuoden ajalta. Se on aika yksinkertaista hommaa.
Ja en ole nirso töiden suhteen. Oon hakenut töitä, johon ei ole koulutusta yms.. Ei niitä saa. Hommat menee etupäässä nuoremmille, tai ne on jo valmiiksi pedattu muille (juu, kyllä vaan). Jos näin ei ole, niin hakijoita on satoja. Muistaakseni esmes varastomiehen paikkaa pääkaupunkiseudun Bauhausista haki jotain 400 ihmistä, et joo (jos asiasta on tiedotettu, niin yli 100 hakijaa per paikka ei oo mitenkään harvinaista)...
Eristäytymisestä. Itse asun muualla kuin kaverit, näin pääsääntöisesti. Ei mulla työttömänä oo oikeen varaa tuhlata matkoihin, vaikka suht lähellekin. Muutenkin budjetti kusee. Ja sit mistä mä kavereille puhun? Työttömän harmaasta arjesta? Joo, hurrrjan kiinnostavaa!
Tällä hetkellä opiskelen työttömyyskorvauksella, mutta olen tullut skeptiseksi, että johtaako se työhön. Onneksi siis tosiaan en opiskele näillä työkkärin hömppäkursseilla!
Et jos haluatte "tsempata" tai "auttaa", niin työpaikka tai ihan vitusti rahaa olis kiva ylläri. Kiiitoooos!
työttömänä vaan istu kotona. Vuosia mietin hänen "kohtaloa", olisin halunnut auttaa. Mutta kaveri ei halunnut apua ja lopulta eristäytyi täysin ystäväpiiristä.
Nyt hän on töissä, mutta olemme kasvaneet erilleen. Joskus surettaa, yleensä ei.
Itse olen pitkäaikaistyötön 40-v. Näin 3 vuoden työttömyyden jälkeen olen varma, etten enää ikinä töihin pääse.
Oon kanssa varma, että monet luulee, että vaan sohvan pohjalla makaan ja syljen kattoon. Ei ne kyllä sitä oo sanonut, mutta kuitenkin. Sanotaan näin, että jos joku kaveri rupeais työttömyydestä mulle jotain vittuilemaan, niin se juttu olis sit siinä.
Ja ei, ei kenenkään "apu" kyllä tässä tilanteessa auta. Kyllä mä osaan itsekin niitä töitä hakea. Tänäänkin oon lähettänyt yhden hakemuksen. Ja kirkkaasti täytän ehdot, että mut siihen vois palkata. Arvatkaa vaan palkataanko. Ja tossa sivussa on pari muuta työpaikkaa, jota haen. Kyllä me työttömät osataan niitä CV:eitä tehdä. Kokemus sellaisen teosta on jo 20 vuoden ajalta. Se on aika yksinkertaista hommaa.
Ja en ole nirso töiden suhteen. Oon hakenut töitä, johon ei ole koulutusta yms.. Ei niitä saa. Hommat menee etupäässä nuoremmille, tai ne on jo valmiiksi pedattu muille (juu, kyllä vaan). Jos näin ei ole, niin hakijoita on satoja. Muistaakseni esmes varastomiehen paikkaa pääkaupunkiseudun Bauhausista haki jotain 400 ihmistä, et joo (jos asiasta on tiedotettu, niin yli 100 hakijaa per paikka ei oo mitenkään harvinaista)...
Eristäytymisestä. Itse asun muualla kuin kaverit, näin pääsääntöisesti. Ei mulla työttömänä oo oikeen varaa tuhlata matkoihin, vaikka suht lähellekin. Muutenkin budjetti kusee. Ja sit mistä mä kavereille puhun? Työttömän harmaasta arjesta? Joo, hurrrjan kiinnostavaa!
Tällä hetkellä opiskelen työttömyyskorvauksella, mutta olen tullut skeptiseksi, että johtaako se työhön. Onneksi siis tosiaan en opiskele näillä työkkärin hömppäkursseilla!
Et jos haluatte "tsempata" tai "auttaa", niin työpaikka tai ihan vitusti rahaa olis kiva ylläri. Kiiitoooos!
että tänne työttömät tulee mesomaan! Sitä mä ihmettelen, että niillä on aikaa tänne kirjottaa. Eiks niiden pitäis etsiä niitä töitä! No, mitä mäkin tänne kirjotan, kun kahvitauko on just alkamassa. Mut joo hei, törkeetä!
tuntuu että molemmille sopisi