Mikä on mielestäsi ihanin ikä lapsella?

ei vaan, kyllä ne juuri tuossa vuoden ikäisinä ovat ihanimpia, oppivat uusia asioita, uteliaita ja suloisimmillaankin

Kaikkien neljän vauvaikä on ollut ihanaa. Kolmas lapseni on taas hirmuiässä ollut parivuotiaasta lähtien, nykyisin 4-vuotias omatahtoinen känkkäränkkä. Ihania puolia tietysti löytyy, mutta voisin vaihtaa nuo päivittäiset kiukkukohtaukset pois... Murkkuikäisen tyttöni kohtaukset taas voisin myös vaihtaa pois. Muuten kaikki ovat olleet koko ajan siinä "ihanimmassa iässä"!

Silloin he olivat jo omatoimisia ja "helppoja", mutta myös äidin ja isin syliin kömpiviä kultamussukoita.



Pienin on nyt 2 v. ja uhmasta huolimatta tosi suloisessa iässä.

Toki tuo 6 kk - 12 kk on ihanaa aikaa kun lapsi on vielä vauva, mutta alkaa jo yhä enemmän seurustella. Tosin vanhin on nyt 5,5 vuotta jo koko ikähän on ollut yhtä oppimiseen ja eteen päin menemisen juhlaa muutamaa huono hetkeä lukuun ottamatta. Ainoa haasteellinen ikä on lähinnä 1,5 - 2-vuotta, koska silloin lapsi alkaa pysytyä melkein mihin vain, mutta mikään järki ei säätele tekemisiä eli tuhot ovat silloin suurimmat (onneksi on siis mennyt lähinnä materiaa, ei henkilövahinkoja)

ja kuitenkin vielä pieni.

Kolmevuotiaat on vaan niin ihanan hassuja, pieniä vielä mutta tulee kaikkai hauskoja oivalluksia. Kolmevuotiaan kanssa ei ole koskaan tylsää.



Pikkukoululainen taas on jo omatoiminen ja "vaivaton" mutta edelleen syliin tuleva kultamussukka, joka vielä haluaa jakaa äidin kanssa kaikkia salaisuudet.



Minä en ole oikein vauvojen perään ollut koskaan, se on lähinnä vain sellainen "pakollinen" kasvuvaihe. Toki vauvaiässä ovat silti yhtä rakkaita mutta sitä odottaa koko ajan että kasvaisivat jo taaperoiksi :)

On omatoiminen ja järkeä päässä. En erityisemmin pidä vauvaiästä. Odotan, että kuopus tulee järkiinsä;-)

Komea, raamikas ja kohtelias herrasmies.

muutti pois kotoa :DDDDD

Vaikka 2v uhmis on hurjan suloinen, niin jatkuva taistelu on rasittavaa ja turhauttavaa. Eskari-ikäinen pystyy taas jo moneen hommaan ihan itse ja on toisaalta tosi ihana kaveri mihin tahansa hommaan. Ja kuitenkin vielä pieni ensi-ihastumisten yms. kanssa.

taaperoikäiset on ihania kun ovat niin suloisia touhottajia mutta kyllä tuo meidän ekaluokkalainen on minusta aivan mahtava. On niin omatoiminen ja muka-iso mutta silti vielä aika pieni ja syliä kaipaava.

ei tuo ikäväksi ole muuttunut sen jälkeen, mutta itselleni pikkuvauva-aika on ollut kaikkein suloisinta. Helppo temperamentti myös, joten pikkuvauva-aika ei ollut uuvuttavaa.

Aina on tuntunut, että lapsi on nyt ihanimmillaan, ja pelkään sen kasvamista = ) Ja taas huomaan, että ei vitsi kun on ihanan ikäinen

Näemmä on mukavia ikävaiheita myös tulevaisuudessa luvassa :)

Näemmä on mukavia ikävaiheita myös tulevaisuudessa luvassa :)

Vaikka on ollut uhmaa jne., niin mun mielestä tuon ikäiset ovat aivan ihania. Sen jälkeen lapset alkavat toimia tietoisemmin, oppivat usein kieroilemaan ja monia tyhmiä juttuja. Toki isommissakin lapsissa on puolessa, mutta tähän mennessä rasittavin ikä on meillä ollut noin 5-6v. Tosin meillä on murrosiät vasta edessä... ;)

sillon niistä on jo seuraa, niillä on oma persoonallisuus kehittynyt, voi jutella ja heittää läppää, osaavat syödä, pukea ja käydä vessassa itse, ja jos pitää juosta vaikka kauppaan hakemaan maitoa, pärjäävät sen aikaa keskenään

...mutta sitten alkaakin murrosikä ja niistä tulee täysiä piruja

Sori, mulla on tätä perspektiiviä tähän asiaan.



Vauvoista sen verran, että 8-10-kuiset ovat mielestäni hauskimpia.

mutta sitten kun oma tahto tulee taas kuvioihin niin ei oo kivaa kenellekään.



Jälkeenpäin kyllä aina huomaa että oli se äiti sittenkin oikeassa, muttei opi.