Masentuneesta eroaminen.

kun masentunut itse haluaa erota. Ollaan oltu pari päivää eri osoitteissa. Kuulemma olo on hänellä parempi. Kokee, että suunta on nyt oikea.

Aika tyhjentävältä tuo tuntuu. Se olikin se mun läsnäolo se ahdistava asia.



ap.

olen ollut masentunut. masennuksen pahimpaan aikaan ei yhdestäkään suhteesta tullut mitään. siis seurustelu oli alussa lohduttavaa, joka auttoi vähän ja helpotti oloa. mut heti suhteen vakiintuessa ei enää ollut itsellä kiinnostusta. sitten tajusin että ensin minun kannattaa parantaa itseni ennen kuin voin olla toisen kanssa.



nyt olen suhteessa. tilanne on ihan ok. viel suhteen alkuaikoina oli lievää masennusta. viel olen aika ailahtelevainen ja saatan helposti loukkaantua ja olla muutaman päivän ihan masiksessa. miehen on vaikeaa sitä ymmärtää ja välillä puhunkin hänelle erosta juuri siksi etten halua että hän joutuu kestämään minua tälläisena. toisaalta taas haluaisin että hän juuri olisi tukena ja saisin hoitoa muualta. joka nykyään on vaikeeta, koska aina kun sitä pyydän mulle vaan tyrkytetään lääkkeitä, mutta en saa kuitenkaan keskustelu apua, joka olisi paljon tärkeämpää kuin lääkkeet, jotka vaan vaikuttaa oireisiin, mutta ei poista ongelmaa..



tuli nyt vähän outo teksti.. masentunut vaan tarvitsee sen avun, että siitä pääsee yli. masentuneen kanssa seurusteleminen voi olla todella haastavaa, koska se syö omiakin voimia. suositelen kuitenkin keskustelemaan rehellisesti omista ajatuksista ja tunteista.

poikaystävästäni masennukseni vuoksi, sen olen ymmärtänyt jälkikäteen. Masennuksen kourissa, kun en vielä tiennyt mistä oli kyse, tunsin oloni ihan kauheaksi ja päättelin että se johtuu suhteesta. Jälkikäteen kaduin asiaa, hyvän miehen jätin. Silloin kun sen tajusin oli kuitenkin jo liian myöhäistä.



Jos jaksat, seuraa mukana ja yritä saada miehesi hoitoon. Äläkä ihmettele jos hän tekee dramaattisiakin asioita, kuten löytää uuden naisen, koska luulee että se helpottaa hänen oloaan. Mietin tarkkaan jaksatko, masentunut ihminen on kuin musta aukko joka imee kaiken jaksamisen ja elämänilon läheisistään. tiedän tämän siksi että olen itse ollut samanlainen. Itse en pettänyt silloista opikaystävääni, mutta vaihdoin lennosta toiseen suhteeseen, mikä sekin oli hemmetin huono päätös ja masennuksesta johtuvaa.



Mieti tarkkaan oma jaksamisesi.

poikaystävästäni masennukseni vuoksi, sen olen ymmärtänyt jälkikäteen. Masennuksen kourissa, kun en vielä tiennyt mistä oli kyse, tunsin oloni ihan kauheaksi ja päättelin että se johtuu suhteesta. Jälkikäteen kaduin asiaa, hyvän miehen jätin. Silloin kun sen tajusin oli kuitenkin jo liian myöhäistä.

Jos jaksat, seuraa mukana ja yritä saada miehesi hoitoon. Äläkä ihmettele jos hän tekee

dramaattisiakin asioita, kuten löytää uuden naisen, koska luulee että se helpottaa hänen oloaan. Mietin tarkkaan jaksatko, masentunut ihminen on kuin musta aukko joka imee kaiken jaksamisen ja elämänilon läheisistään. tiedän tämän siksi että olen itse ollut samanlainen. Itse en pettänyt silloista opikaystävääni, mutta vaihdoin lennosta toiseen suhteeseen, mikä sekin oli hemmetin huono päätös ja masennuksesta johtuvaa.

Mieti tarkkaan oma jaksamisesi.

Toivon tosiaan, että tila ja etäisyys herättää hänet huomaamaan, mitä hyvää meillä on.

Sitä voi lupailla olla loppuelämänsä toisen ihmisen kanssa mutta tosiasiassa mikään suhde tai ero ei ole pysyvä. Niillä molemmilla on kesto. Jokainen parisuhteessa oleva ihminen itseasiassa lupaa alussa pysyä suhteessa niin kauan kuin kykenee. Samalla tavalla erokin toimii - toisesta yritetään olla erossa niin kauan kuin mahdollista, tai kunnes uusi suhde löytyy.



On ihan hyvä että otit etäisyyttä mustaan aukkoon. Antaa hänen kokeilla miltä tuntuu olla ilman sinua. Tärkeämpää ehkä olisi kertoa hänelle että hänellä on X kuukautta aikaa joko kasata itsensä, jolloin hänen tulee puhua sinut ympäri siitä että hän haluaa ihan oikeasti elää ja voida hyvin kanssasi, tai sitten hänen tulee hommata toinen elämänkumppani, ja että sen kuluneen ajan jälkeen ei ole mitään varmuutta oletko enää vapaa. Älä pidä häntä pimennossa. Konkreettiset aikarajat ovat jotain mihin tarrautua, ja ilmoita jos löydätkin sopivamman miehen ettei hän elättele suotta haaveita elämästä kanssasi. Itse asiassa, voisitkin kuukauden päästä soittaa hänelle ja sanoa että sinulla on uusi mies ja sitten kuuntelet hänen reaktiotaan. Älä kovin montaa minuuttia odota ennen kuin sanot että se oli valhe. Kysy häneltä miltä tuntui kuulla tuo ja sano että viesti olisi voinut olla aito eikä valhe. Tuon luulisi auttavan häntä saamaan selvyyttä tunteisiinsa, ja että kestääkö hän ajatuksen että oletkin lukittuna toiseen suhteeseen, toiseen mieheen, koska se on se mikä taatusti tulee tapahtumaan ennenpitkää jos tosissanne eroatte.



Uskon että olet tehnyt tähän asti kaikkesi minkä yksi normaali ihminen voi tehdä. Aina voi yrittää lujemminkin, mutta jokainen meistä joutuu joskus elämässään pisteeseen jolloin joutuu valitsemaan oman ja toisen ihmisen hyvinvoinnin väliltä. Jokainen vetäköön viivan itselleen missä raja menee kun kukaan muu ei sitä saa eikä voi tehdä. Se raja pitää tunnistaa itsessään, että milloin terveet rajat toisen ihmisen suhteen on ylitetty huonolla tavalla.



Ehkä koittaa päivä jolloin hän tajuaa että käyttäytyi hölmösti. Hän ymmärtää että työnsi luotaan ihmisen joka rakasti tätä. Tällöin hän tulee sanomaan nuo asiat, ja hän esittää syvän anteeksipyyntönsä. Tietenkään pelkällä anteeksipyynnöllä et häntä päästä vaan laitat hänet tekemään jotain hyväksesi, pientä tai suurta. Teon luonteella ei ole väliä, se on lähinnä symbolinen ja konkreettinen juttu jonka kautta voi kokea että tapaus on loppuunkäsitelty.



Jos masennustapaus on mies, kuten uskon, on miehelläkin ylpeys jota pitää varjella mutta sinun pitää tehdä selväksi että ylpeys on sinullakin, ja että loputtomiin et siedä vieroksumista. Sinun tulee olla joko äidillisen jämpti tai Äiti Teresa-maisen lempeä ja anteeksiantava häntä kohtaan. Kumpi vain paremmin tehoaa häneen, ja kumpi vain paremmin luonnistuu sinulta.

Ehdotanko tapaamisia? Katoanko vain?