Ala-asteen viimeinen luokka? Kumpaan kouluun adhd-poika..

Miksi lapsi sitten menee pienluokalle yläkouluun, jos nyt on ollut tavallisessa luokassa? Yleensähän pyritään toisen suuntaiseen liikenteeseen...

Miksi lapsi sitten menee pienluokalle yläkouluun, jos nyt on ollut tavallisessa luokassa? Yleensähän pyritään toisen suuntaiseen liikenteeseen...

juuri ja juuri pärjää omatoiminnan ohjauksen vaikeuksien kanssa. Yläkoulussa opettajat eivät enää "paapo" niin paljoa, vaan pitäisi itse pitää huolta omista asioistaan.

Opettajat ovat kai kyllästyneet huolehtimaan ison pojan läksyjen merkkaamisesta, opetuksen seuraamisesta ym, ja siksi meille markkinoidaan tätä "loivaa laskua".

ap

eri kouluun lähtiessän yläkoulun puolelle? Vai olisiko se 6. luokan pienluokka samassa koulussa, jossa jatkaisi sitten yläasteelle?



Jos on sama koulu, niin asiaa voisi harkita.



Mutta jos joutuisi joka tapauksessa eri kouluun, niin en ymmärrä, mitä pehmeää laskua siinä olisi? Kaipa sitä nyt pienluokkaan sopeutuu joka tapauksessa!

iso yläkoulu ja yksi ala-asteen pienluokka, jossa 5.-6.luokkalaisia oppilaita.



Poikani olisi siis yläkoulussa jo vuotta aiemmin. En tiedä miksi pienluokka on eristetty yläkouluun, eikä alakoulun yhteyteen. Tulee vain mieleen että onko luokka niin vaikea ettei sovellu alakoulun yhteyteen, vai onko tämä minun ennakkoluulojani? Poikani ei koskaan ikinä ole väkivaltainen, eli jos näin on, se ei ole hänelle oikea paikka. Oma ope tietenkin kehuu luokkaa "ihanaksi", mutta mistä sitä tietää.....



ap

pyydä päästä käymään ja mieti sitten vasta.



Meillekin aikanaa vanha luokanope markkinoi pienlukkaa kuinka se on ihana ja siellä niin loistavasti otetaan huomioon yksilölliset tarpeet ja on sitä ja tätä metodia ja tekniikkaa ja teknologiaa ja erillistä tilaa, jossa opiskella rauhassa jos ei pysty keskittymään. Oikeasti siellä ei ollut mitään, ei mitään välineitä, ei mitään tiloja, ja ainoa opetusmenetelmä oli jälki-istunto. Erityisluokanopettaja sanoi meille vanhemmille, että "opillisista tavoitteista pitää luopua" - lapsella oli ollut siihen asti ihan kohtuullisia numeroita ja tavis oppimäärä piti olla. Mutta kai se luokanopettaja halusi uskoa, että asiat olisi siellä olleet hyvin. En tiedä, onko pahempaa ajatella, että lähikoulussa oltiin noin tietämättömiä erityisluokkien tilanteesta vai että ne halusivat tahallaan valehdella meille.



Mutta kannattaa käydä katsomassa omin silmin, voihan se olla hyväkin paikka. On niitä kuulemma sellaisiakin.



Mutta itse antaisin lapsen olla siellä, missä hän viihtyy. Neurokirjon lapsilla on muutenkin niin paljon takaiskuja ja masennustekijöitä, että en ottaisi riskiä, jonka tuo aiheuttaa kaverikuvioille ja uuteen paikkaan sopeutumisen vaikeuksia jne. Ellei sitten siellä pienluokassa ole tosiaan jotain poikkeuksellisen hienoa.



Onko tuo yläkoulusijoitus ihan hoitotahon kanssa mietitty asia?

iso yläkoulu ja yksi ala-asteen pienluokka, jossa 5.-6.luokkalaisia oppilaita. Poikani olisi siis yläkoulussa jo vuotta aiemmin. En tiedä miksi pienluokka on eristetty yläkouluun, eikä alakoulun yhteyteen. Tulee vain mieleen että onko luokka niin vaikea ettei sovellu alakoulun yhteyteen, vai onko tämä minun ennakkoluulojani? Poikani ei koskaan ikinä ole väkivaltainen, eli jos näin on, se ei ole hänelle oikea paikka. Oma ope tietenkin kehuu luokkaa "ihanaksi", mutta mistä sitä tietää..... ap

sinulla on oikeus mennä seuraamaan opetusta, joten ota yhteys opettajaan ja sovi tutustumiskäynnistä.

Ota selvää, millaisia ne muut oppilaat ovat ja miten yleisopetuksen oppimäärällä opiskelu sujuu ko. luokalla.

Minulla on as-lapsi erityisluokalla ja aivan erinomaisesti on sujunut. Käy normaalilla rinnakkaisluokalla matikan ja englannin tunneilla, joten sellainen integrointikin sujuu.

-4-

Poikani on siis ollut 5 vuotta isolla normiluokalla lähes ilman tukitoimia, ei edes luokka-avustajaa.



Olenko aivan ääliö jos kieltäydyn paikasta, joka kuulemma on kultaakin kalliimpi ja kiven alla? Miten opettajat suhtautuvat poikaani (ja meihin) jos en ota poikaa pois lähikoulusta? Kokemuksia kaipaisin myös siitä, jatkuuko yhtydenpito kavereiden kanssa koulunvaihdon jälkeen? Lähin tuleva luokkakaveri olisi 15 kilometrin päässä, ja kovasti mietityttää myös tuo sijainti yläkoulussa.. Vaikeita asioita, jotenkin tuntuu että mitä tahansa teenkin, väärin menee. Argh!!



ap

Olenko aivan ääliö jos kieltäydyn paikasta, joka kuulemma on kultaakin kalliimpi ja kiven alla?

- Et. Sun on tehtävä, niin kuin vilpittömästi uskot olevasi lapsellesi parhaaksi. Muuta sä et voi, tai ryhdyt valehtelijaksi.



Miten opettajat suhtautuvat poikaani (ja meihin) jos en ota poikaa pois lähikoulusta?

- Jos ovat ammattitaitoisia, lähtevät siitä että näillä mennään. Sillä, miten suhtautuvat vanhempiien ei ole väliä, vain sillä miten ammattimaisesti suhtautuvat lapseen.



Kokemuksia kaipaisin myös siitä, jatkuuko yhtydenpito kavereiden kanssa koulunvaihdon jälkeen?

-Ei jatku, vaikeuksia tulee. Lapsi yrittää kyllä kovasti, mutta toiset ovat jos opineen"kenen kanssa ovat" koulupäivän aikana, joten kaikki yritykset menee pieleen ja tuo vain pahaa mieltä. Uusiakaan kavereita ei oikein saa, koska ne tosiaan asuvat kaikki niin kaukana.



(Kuutosen lapsella siis oli yksi erityisluokkakokeilu. No se oli väärä paikka ja lapsi palasi lähikouluun. Sillä kertaa opettajalta ei löytynyt ammattimaista suhtautumista, joten alettiin hakeaa uutta erityiskoulupaikkaa. Siitä tuo ylläkuvattu kokemus opettajan toiveikkaista luuloista. Sille luokalle ei sitten menty, vana jäätiin lähikouluun. Ammattimainen suhtautuminen löytyi ja lapsi pärjäsi lopulta ihan hyvin. Sai kavereitakin. Nyt on jo yläkoulun puolella.)

Olen yrittänyt suhtautua siirtoon avoimin mielin, mutta sydän sanoo EI. Tunnen itseni toisaalta tyhmäksi, kun vastustan ammattitaitoisia ihmisiä, mutta toisaalta, minä tunnen poikani parhaiten, ja ajattelen poikani etua. Ammattilaiset ajattelevat laajempia kuvioita.



Joku kysyi hoitavasta tahosta, se ei ole puuttunut kouluasioihin. Ryhmätoimintaterapeutti taas ei keskustele kanssamme, ehkä henkilökohtaisia keskusteluja ei ole budjetoitu.. :(



ap