Anoppi ärsyttää

Pientä avautumista.. Koska en voi miehelle omaa äitiään mustamaalata.



Anopilla on nyt todettu eräs sairaus, ei kovin vakava, mutta vaikuttaa tietyin osin elämään. Hän on nyt heittäytynyt totaalisen marttyyriksi asian kanssa ja pistää kaikki luonteen ailahtelut sen piikkiin. Luonne on ollut ERITTÄIN ailahtelevainen aina, eikä todellakaan pelkästään sairauden vuoksi.



Meille on otettu myös koiranpentu. Anopin huusholli ei missään nimessä ole sellainen, että ihmislapsen tai koiranpennun voisi sinne viedä ilman hirveää pelkoa perseessä, että hajottaa jotain. Kaikki on hohtavan valkoista ja kukkamaljakoita maassa yms yms. No meidän pentuhan sitten siellä vähän kävi tutkimassa ja teki pienen tuhon (kaatoin maljakon ja vedet parketille). Anoppi veti hirveät pultit ja alkoi huutamaan. Minä loukkaannuin tästä ja päätin, etten mene enää sinne. En toki anopille kohteliaisuuttani tätä maininnut.



Nyt ovat sitten naapurin juoruakan kanssa yhdessä "keskustelleet" tästä jutusta ja naapuri oli haukkunut koiravalintaamme, rotu on "vaativa" ja "itsepäinen", mikä ei mielestäni pidä paikkaansa. Jokainen koira on vaativa ja itsepäinen ilman koulutusta.



Mulla palaa käämi tähän hommaan. En oikeasti jaksaisi edes välittää, mutta olen kehittänyt tästä ongelman itselleni. Mies vaan sanoo, että älä jaksa kuunnella, mutta en käsitä, miksi anopilla on oikeus olla kiukkuinen ja ilkeä minulle mutta minulla ei hänelle?



Voi jösses sanon minä.



Ja tämä oli vaan purkaus.



Saa kertoa omia kokemuksia.



Nimim. KYLLÄSTYNYT