Auttakaa, 3-vuotias tönii pienempiään!!!
Tämä ongelma on nyt ollut päällä vuoden verran eli siitä lähtien, kun perheeseen tuli vauva.
Välillä ongelma oli jo pois, mutta nyt on ilmeisesti viime talvi muistunut mieleen ja tönitään kaikki tutut ja tuntemattomat nurin!! Olen todella stressaantunut asiasta, koen olevani h-u-o-n-o kasvattaja, kun en lukuisista yrityksistä huolimatta saa lasta lopettamaan tuota. Olen monet kerrat hävennyt lastani todella! Pahinta on se, että noina hetkinä tunnen vihaavani häntä ja paljon. Olen joskus sortunut tukistamaan lasta, mutta mielestäni ruumiillinen kuritus ei ratkaise ongelmia.
Lapsi leikkii vaihtelevalla menestyksellä ikäistensä kanssa, käy kerhossa, jossa kaikki sujuu ok. Perheneuvolasta sanoivat tämän olevan sisarkateutta.
Onko kohtalotovereita? Onko kenenkään lapsi ollut tälläinen ja kasvettuaan muuttanut käytöstään?
Kommentit (5)
on alkanut nyt ihan kuukauden sisään tuuppia ja töniä enemmänkin pikkuveljeään, joka on 1v8kk. Aiemmin tönimistä on ollut harvemmin, ja korkeintaan se yksi kerta ohimennen. Mutta nyt on alkanut töniä enemmän.. :/ Joskus, jos tulee vähänkin veljen kanssa kinaa, niin heti on tuuppimassa toista, ja joinain päivinä riittää syyksi vaikka se että veli itkee/kiukuttelee jostain. Isoveli menee ja tönäisee suorilta jaloilta toisen nurin.. Ja tämä voi tapahtua monta kertaa peräkkäin, kielloista huolimatta. Poika näyttää syylliseltä ja katselee alta kulmien, mutta hetken päästä käy tahallaan kaatamassa veljen kumminkin. Eli vähän tälläistä huomiohakuista, luulisin.. TUo sisarkateus kuulostaisi kyllä jotenkin sopivalta aiheelta.. ONNEKSI tätä ei tullut silloin kun pikkuveli opetteli seisomaan/kävelemään, mutta ei tietenkään vieläkään osaa varoa tuollaista tönimistä!
Toivotaan että menee pian ohi..
Meillä esikoinen " taputteli" kuopusta kun vauva tuli taloon. Muutama viikko vauvan tulon jälkeen alkoi jonkinmoinen läpsyttely aina kun vauva oli rinnalla, minkä tulkitsin esikoisen epävarmaksi oloksi vauvan tulon takia. Aloin huomioida esikoista enemmän ja vältin imetystä kun hän oli paikalla (tai siis menin makkariin ja keksin tytölle muuta puuhaa siksi aikaa, tokihan imettää piti) tai otin viereeni lukemaan.
Nyt kuopus on 1v 3kk ja esikoinen (kohta 3 v) aina välillä tönii. Niinä päivinä, kun muistan sylitellä esikoista ja ottaa puuhiini mukaan ja leikkiäkin hänen kanssaan (vaikka myös kuopus on koko ajan paikalla, välillä onneksi nukkumassa), ei tönimisiä tule. Ja nyt tuli mieleen, että joskus kerhossa esikoinen töni n. yksivuotiaita kun oli itse 2v ja vauva oli vielä pieni.
Meillä töniminen on ollut onneksi suht vähäistä ja mennyt keskustelemalla ohi, anteeksi pyydetään aina. Ja syynä tönimiseen on mielestäni aina huomion haku, sylin kaipuu, tekemisen puute tai se, että kuopus sotkee leikit tai vie lelun tms. Vähitellen opitaan yhdessäoloa ja yhdessä leikkimistä, jota alle 3-vuotias ei vielä voi hyvin osatakaan.
Lapsi ei töni pahuuttaan vaan siksi, että on paha olla. Siihen pitäisi jotenkin puuttua. Mutta miten, se onkin eri juttu. Jos puhe ei auta, pitää vain ottaa syliin jäähylle tai yrittää kaikin keinoin ehkäistä töniminen. Kerhossa tms. se onkin vaikeampaa, koska äiti ei ole paikalla, eikä siellä syy välttämättä ole mustasukkaisuus, vai voisiko olla mustasukkainen kerhon/päiväkodin tädeistä/ leikkikavereista?
Teillä ei kerhossa tönimistä olekaan. Olisko silloin juuri tuota sisarkateutta kuten meillä? Huomiota vain oikein paljon esikoiselle, sillä meillä on mennyt vähän ohi. Vielä en tiedä, kuuluuko ikään, toivottavasti. Voimia!
*Eli positiivisen käytöksen huomioiminen? Siis vahvistaa lapsen hyvää käytöstä. Puremisviestissä oli esimerkki hymynaamoista, meillä jo 5v pojalla ja juuri 4v tytöllä käytän mielelläni hyvän käytöksen huomioimisessa peukalon näyttämistä, jolloin positiivisen palautteen saa annettua juuri toiminnan hetkellä (lisäksi meillä jo on kilpailuviettiä varsinkin isommalla ja hänelle on lisätty " täydet pisteet" maininta tietyistä hienoista toiminnoistaan).
*Miten olisi mahdollista yrittää opettaa lapselle toimintaa näissä ristiriitatilanteissa. Kun aikuinen huomaa että lapselle joku asia on vaikea tai lapsi tuntee että toinen sotkee, niin aikuinen ehdottaisi ratkaisua. Esim. että toinenkin haluaa leikkiä jollain ja voisiko vaikka vuorotella jne. Meillä myös isommille lapsille on yritetty aina selittää että pienempi haluaa leikkiä kanssasi (koska olet niin kiva ja pienempi ihailee sinua ym. positiivista), mutta ei osaa ja ei tahallaan sotke leikkejä ja kiusaa. On myös ehdotettu että jos antaisi pienemmälle jonkin lelun millä tämä voisi " osallistua" leikkiin ja että vanhemmat voisivat vaikka yhdessä katsoa että pienempi osaa " leikkiä" . Samoin olen saattanut myös kertoa lapselle toisen tuntemuksista leikissä/toiminnassa (esim. toiselle on paha mieli koska ei pääse mukaan leikkiin ja siksi itkee).
*Lisäksi itse yrittäisin opettaa lapselle miten purkaa oikein pahaa mieltään. Varmasti tulee tilanteita että lapsi suuttuu tai tulee pahalle mielelle. Lapsella pitäisi olla oikeita tapoja purkaa tätä suuttumusta. Tässä eri lapsilla on varmasti erilaisia purkamistapoja. Toinen purkaa suuttumustaan suullisesti, jos purkaminen on fyysistä, niin voisi yrittää opettaa jonkun hyväksytyn fyysisen keinon purkaa pahaa oloaan. Meillä on opetettu vain pois lähteminen.
*Meillä käytetään myös kieltoja ja jos ei kielto mene perille, niin varoitus että joutuu jäähylle. Jossei sitten lopu niin joutuu jäähylle (eli tilanteen katkaisu ja omissa oloissaan rauhoittuminen). Sitten keskustellaan asiasta ja tarvittaessa pyydetään anteeksi. Kieltoa jos käyttää (ja kyllä vaikea on kasvattaa lasta ilman kieltoja), niin täytyy myös varmistaa että kieltoa noudatetaan. Muuten lapsi oppii nopeasti ettei kielto tarkoita varsinaisesti mitään.
Minulla vajaa 2-vuotias poika on myös ruvennut tönimään vaikkei vielä kovinkaan usein. Kun juttelin asiasta puistotädin kanssa hakiessani poikaa kotiin, sain sen käsityksen että lähes kaikki lapset käyvät sellaisen tönimisvaiheen läpi. Ainakin minua lohdutti tämä ajatus. Jotkut tietysti tönivät enemmän kuin toiset, eikä sitä tietenkään voi vaan läpi sormien katsoa. Kokemusta asian selvittämiseksi minulla ei vielä ainakaan ole koska meillä ongelma on vasta ihan tuore.