Ranskassa lasta kasvatetaan avokämmenellä

Suomen Kuvalehti 29.4.2011 klo 15:00

Kirjoittaja

Johanna Mattinen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden avustaja, joka on Erasmus-vaihdossa Pariisissa.



Termi kasvatuksellinen väkivalta saa karvat pystyyn. Valitettavasti avokämmenellä lyöminen ja selkäsauna ovat edelleen ranskalaisia kasvatusmenetelmiä.



Nyt fyysistä kurittamista vastaan on kuitenkin aloitettu kampanjoida voimakkaasti. La Fondation pour l’enfance (Säätiö lapsuuden puolesta) on lanseerannut televisiomainoksen, jolla pyritään shokeeraamaan ranskalaisia heidän omista kasvatusmenetelmistään.



Mainoksessa lapsi kaataa vahingossa läksyjä tehdessään mehulasin pöydälle, mistä raivostuneena äiti lyö lasta avokämmenellä kasvoihin. Tapahtumaa vierestä seurannut järkyttynyt isoäiti tulee oman tyttärensä luokse, halaa häntä ja kuiskaa anteeksi. Seuraavaksi ruutuun ilmestyy teksti, joka alleviivaa sanoman: lasta lyövä aikuinen on usein itsekin tullut lyödyksi lapsena.



Mainosta esitetään kaikilla kansallisilla televisiokanavilla.



Järjestön edustaja, lääkäri Gilles Lazimi kiteyttää sanoman. ”Laki kieltää aikuisen lyömisen, ja laki kieltää eläimen lyömisen. Lain pitäisi kieltää myös lapsen lyöminen.” Lazimi höykyttää myös termiä kasvatuksellinen väkivalta. Hänen mukaansa kyse on nöyryyttämisestä ja simputtamisesta, jota ei pitäisi opettaa lapselle. Esikouluikäinen lapsi ymmärtää vain pelon, kivun ja ahdistuksen sekä oppii väkivallan käytön.



Aihe herättää ranskalaisissa ristiriitaisia tunteita. Psykoanalyytikko Claude Halmos perustelee Le Mondessa, että laki kurittamisen kieltämiseen on sudenkuoppa, joka vain vähentää aikuisen auktoriteettia. Hänen mukaansa laki lasten kaltoinkohtelua vastaan on jo olemassa, mutta normaaleissa perheissä läimäytysten kieltämisestä on vain haittaa. Se syyllistää aikuisia, joilla on jo nyt vaikeuksia kasvattaa lapsiaan. Todellinen väkivalta Halmosin mukaan lasta kohtaan on kasvatuksen puute.



Toinen psykoanalyytikko Boris Cyrulnik puolestaan haukkuu Le Figarossa kampanjaa ”naiivin hyväntahtoiseksi” ja ”kömpelöksi”. Hänen mukaansa ennen vanhaan pelkkä kulmakarvan kohottaminen sai lapsen tottelemaan. Nyt isällisen auktoriteetin puuttuessa turvaudutaan tökerösti väkivaltaan. Kasvatuksellinen väkivalta täytyy kyllä hävittää, mutta se ei Cyrulnikin mielestä tapahdu lain kautta.



Kampanja korostaa, että Ranska ja Englanti ovat EU:n ainoat maat, jotka eivät ole vielä säätäneet lasten fyysistä kurittamista kieltävää lakia.



Tässä asiassa Ranska on järkyttävästi jälkijunassa. Suomessa lasten fyysinen kurittaminen kiellettiin jo vuonna 1984, joten on vaikea uskoa, että vuoden 2011 Ranskassa vasta keskustellaan asiasta. Jos fyysinen valta on ainoa auktoriteetin väline, mikä erottaa aikuisen lapsesta, on kasvatus väärällä pohjalla. Jo pelkkä termi kasvatuksellinen väkivalta puistattaa. Lyöminen ei ole kasvattamista.