Vauvani on 3kk ja mun hermot on niiin kireellä.

Ei kai kukaan tarjoakaan hoitoapua kun olettavat että miehesi voi hoitaa jos apua tarvitset. Siis, pyydä ihan itse sitä apua.

Tai sitten otat asian nyt vakavasti puheeksi miehesi kanssa jos aiotte vielä yhdessä elää. Opetat häntä toimimaan vauvan kanssa ja ottamaan vastuuta. Kun homma sujuu, jätät lapsen hänelle ja lähdet lenkille ym.

että vauva on ihana. Ja onnittelut pikkuisesta.



Tiedän tuon tunteen, kun tajuaa, että vauva on koko ajan riippuvainen sinusta. Se ahdistaa aina välillä, luultavasti kuuluu ihan asiaan. Itse imetän yhdeksättä kuukautta ja nyt saa vähän pidempiä irtiottoja vauvasta, kun pärjää potuillakin jonkin aikaa. Kyllä sitä tiivistä kontaktia muutaman kuukauden jaksaa, vaikka välillä meinaa usko loppua.



Itse en tekisi mitään isoja ratkaisuja hormonihuuruissa ja väsyneenä. Rohkaise miestä hoitamaan. Jotkut eivät osaa ottaa lasta, jos äiti häärää vieressä koko ajan. Jätät vauvan miehelle ja käväiset alussa ihan pikku mutkia, esim. lähikaupassa tai ulkoilemassa. Kyllä ne pärjäävät! Mies saa samalla mahdollisuuden ottaa ihan itse vastuuta ja tehdä asiat, kuten hän tapaa tehdä. Pääasiahan on tyytyväinen vauva, ei se, missä järjestyksessä tai miten asiat tekee. Anna tilaa miehelle. Ja voi olla hänellekin helpompaa, jos et ole lähistöllä "turvana", vaan pitää ihan itse pähkäillä. Pääsee luomaan suhdetta vauvaan ihan yksin isänä, eikä yhdessä äidin kanssa.

piristi jo nämä :) voi tosiaan olla että pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan kun vauva kasvaa ja syö pian jo muutakin kun rintaa.



mies sanonuesim ettei halua vaihtaa vaippaa kun vauva on niin pieni..pelkää että pudottaa sen. Luvannut vaihtaa sitten isompana. Enpä tiedä.



Osa syy on varmaan se, että näkee että homma pelittää mulla niin ei osaa ryhtyä mihinkään. PÄrjäisi ehkä jos jäisi yksin, tosin minun pitäisi myös luottaa siihen..!



Yritän, kiitos kivoista sanoista :)

Sun elimistö on ihan sekaisin vielä, elämänmuutos on iso ja voit olla aika väsynytkin. On ihan normaalia, että voit olla niin pinna kireällä että tuntuu että pää räjähtää. Siltä minusta on tuntunut kun lapset on olleet tuossa iässä.



Kaikki helpottaa, jo muutaman kuukauden päästä elämä voi olla ihan erilaista. Koeta jaksaa sinne asti. Muista tavata ystäviä, käydä kampaajalla tms. jos se on sulle tärkeää, ja etsiä asioita jotka tuottaa elämään iloa.

KylMinulla ja miehelläni on jo kaksi lasta, eikä mies vaihtanut kummankaan vaippaa kovin mielellään silloin kun pojat oli pieniä. Syyksi sanoi juuri sen, että vauva on niin hento ja pelkää rikkovansa sen. Aika suloista kuitenkin :) Anna miehellesi tilaa olla omanlaisensa isä, älä ole kokoajan opastamassa ja näyttämässä mallia, vaan anna isän oppia. Jos äiti on kokoajan 'pelastamassa' tilannetta, mies voi kokea ettei hänen osaamistaan ja panostaan tarvita ja lakkaa yrittämästä. Aloittakaa helpomman kautta, pistä vaikka mies vaunulenkille vauvan kanssa. Vauva todennäköisesti nukkuu, eikä sinun tarvitse olla huolissasi isän pärjäämisestä vauvanhoidossa. Ja saat itsellesi vapaahetken :)

että edellisellä oli aika hyvä pointti tuossa isän suhtautumisessa lapseen. Jos miehellä itsellään ei ole ollut roolimallia miehestä, joka hoitaa pientä vauvaa, voi olla että hän ei vaan jotenkin osaa olla vauvan kanssa. Kaikki voi muuttua, kun lapsi kasvaa ja alkaa olla enemmän "pieni ihminen" jonka kanssa pelata palloa ja hassutella.



Meni meilläkin miehellä ensimmäisen kanssa aikansa, ennen kuin hän luontevasti hoivasi lasta yhtä paljon kuin minäkin. On huipouhyvä isä kuitenkin, kunhan hiffasi hommansa. :)

Mulla on 2kk ihana vauva, ja tuntuu siltä etten ole lainkaan tarpeellinen.



Isä on alusta asti halunnut vaihtaa kakkavaipat ja pukea ja riisua, siinä määrin että mä saan nyt lapsen aina itkemään kun olen niin hidas ja kömpelö sitä käsittelemään.



Lapsi vois alkaa korvikkeelle ja mä voisin lähteä pois mummojen ja iskän tieltä :(

että mies kyllä auttoi vauvan kanssa, kun pyysin, mutta ei pyytämättä hoitanut vauvaa. Kun sanoin miehelle, että se voisi joskus olla vauvan kanssa oma-aloitteisestikin, niin mies kertoi ajatelleensa, että mä haluan koko ajan olla vauvan kanssa enkä kaipaa miestä auttamaan. Luulen, että monet äidit odottaa ja toivoo, että miehet tulisi käskemättä auttamaan vauvan hoidossa, mutta valitettavasti monia miehiä on vaan pakko vähän patistaa.

Miehet.. ne vaan on sellaisia ja tulee varmasti tässäkin asiassa hieman jälkijunassa.



Miten vauva nukkuu? Pääsisitkö tekemään vaunulenkkejä unien aikana? Se voisi piristää ja samalla saisit liikuntaa ja tuulettumista.



Jossain vaiheessa, kun vauva ei roiku kokoaikaa tisulla huomaatkin kuinka kätevää imetys oikeastaan onkin. Ei tarvitse kanniskella ruokia mukana eikä lämmitellä ym..



Pystyisikö miehesi siivoamaan ja laittamaan ruokaa? Tuossa vaiheessa tärkeysjärjestys on kuitenkin ensin sinä ja vauva, sitten muut asiat kuten kodin siivoaminen :)



Olisiko kavereistasi, isovanhemmista apua? Tapaatko muita äitejä, joiden kanssa voit vaihtaa kuulumisia?



Tsemppiä :)

että mies kyllä auttoi vauvan kanssa, kun pyysin, mutta ei pyytämättä hoitanut vauvaa. Kun sanoin miehelle, että se voisi joskus olla vauvan kanssa oma-aloitteisestikin, niin mies kertoi ajatelleensa, että mä haluan koko ajan olla vauvan kanssa enkä kaipaa miestä auttamaan. Luulen, että monet äidit odottaa ja toivoo, että miehet tulisi käskemättä auttamaan vauvan hoidossa, mutta valitettavasti monia miehiä on vaan pakko vähän patistaa.