Lue keskustelun säännöt.
Meillä lähdetään virpomaan jo nyt ihan sen takia että
01.04.2012 |
meillä on edessä kahden viikon lomamatka ja lento on aamulla. Yritin puhua lapsille, että tänä vuonna ei virvottaisi, mutta ei auttanut. Onneksi täällä näkyy olevan valot aika monella vielä päällä.
Kommentit (19)
ap
No tervetuloa vaan, hyvä kun varotit etten niin kovasti ylläty :-) Käyn kaivamassa palkkiot esiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ne kauaa tuolla viitsivät olla. Pakkastakin on sen verran.
ap
ja valoja sytytelty
Pienimmäinen tuli jo kotiin ja haluaa nukkumaan.
ap
Aloitus on taattua lauantai-illan AV-mamma-settiä...:D
Mutta tervetuloa vaan, ollaan vielä hereillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap
Aloitus on taattua lauantai-illan AV-mamma-settiä...:D
Mutta tervetuloa vaan, ollaan vielä hereillä!
Koska lapsenne tulevat? Ollaan jo pikkuhiljaa siirtymässä yöpuulle, joten olisi mukava jos vähitellen alkaisivat jo tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli viideltä pitäisi kuitenkin lähteä ajamaan lentoasemalle. Jos ette asu lähelläkään Karkkilaa, niin ei varmaan kannata odottaa. Virpojien valtavirta lähtee liikkeelle yhdeksän maissa, jos vanhemmat saavat vain pideltyä jälkikasvunsa kotona siihen asti.
ap
Koska lapsenne tulevat? Ollaan jo pikkuhiljaa siirtymässä yöpuulle, joten olisi mukava jos vähitellen alkaisivat jo tulla.
Puoli viideltä pitäisi kuitenkin lähteä ajamaan lentoasemalle. Jos ette asu lähelläkään Karkkilaa, niin ei varmaan kannata odottaa. Virpojien valtavirta lähtee liikkeelle yhdeksän maissa, jos vanhemmat saavat vain pideltyä jälkikasvunsa kotona siihen asti.
ap
Koska lapsenne tulevat? Ollaan jo pikkuhiljaa siirtymässä yöpuulle, joten olisi mukava jos vähitellen alkaisivat jo tulla.
Juu, kun mies tuossa ehdotti, että voisimme sitten siitä lähteä lastenne mukaan virpomaan, kun tässä käyvät.
Nyt ulkona kuitenkin sen verran pimeää, niin eipä ihmiset sitä huomaa, että olemme hieman yli-ikäisiä. Kummankaan vanhemmat eivät meitä lapsena virpomaan päästäneet, niin pääsisimme tämänkin kehitysvaiheen läpi käymään. Jos lapsesi vain eivät pane pahakseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli viideltä pitäisi kuitenkin lähteä ajamaan lentoasemalle. Jos ette asu lähelläkään Karkkilaa, niin ei varmaan kannata odottaa. Virpojien valtavirta lähtee liikkeelle yhdeksän maissa, jos vanhemmat saavat vain pideltyä jälkikasvunsa kotona siihen asti.
ap
Koska lapsenne tulevat? Ollaan jo pikkuhiljaa siirtymässä yöpuulle, joten olisi mukava jos vähitellen alkaisivat jo tulla.
Juu, kun mies tuossa ehdotti, että voisimme sitten siitä lähteä lastenne mukaan virpomaan, kun tässä käyvät.
Nyt ulkona kuitenkin sen verran pimeää, niin eipä ihmiset sitä huomaa, että olemme hieman yli-ikäisiä. Kummankaan vanhemmat eivät meitä lapsena virpomaan päästäneet, niin pääsisimme tämänkin kehitysvaiheen läpi käymään. Jos lapsesi vain eivät pane pahakseen?
Omia vanhempiaan he joskus häpeävät vähäsen. Mutta ovat pahassa murrosiässä, joten sen ymmärtää. Nuorinkin on jo 13. Niin se aika kuluu.
ap
Juu, vitsat ja korit on jo kätösissä! Ne ei kyllä ole varsinaisesti pajuja, takapihalla lojuvasta joulukuusesta katkottuja oksia, joita vähän koristelin sulilla. Mies laittoi mummon vanhan kukkamekon ja ruusukuvioisen huivin, jalassa Nokian Kontiot. Minä laitoin siskonpojan pupupuvun, se on raajoista hieman lyhyt, mutta eipä tuo kai haittaa. Kasvoille laitoin Mikki-Hiiri-naamarin, miehellä tuo liina peittää sopivasti kasvoja ja hän juuri ajoi illalla parran.
Voidaan varmaan sitten jakaa palkkiot keskenämme lapsiesi kanssa? Mies ei kauheasti rahapalkkioista välitä, joten jos nyt sellaisia joku antaa, niin lapsesi voi ottaa ne, jos me saataisiin vastaavasti sitten suklaamunapalkkioita. Mies on erityisen innoissaan Kinder-, Rölli- ja Hello Kitty-munista!
Toivottavasti kohta päästään jo matkaan, mies ei malttaisi odottaa, hyppelee tossa eteisessä kumpparit jalassa ja ravaa vessassa.
t.11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vielä pakkaamattakin osittain ja lapsia ei näy eikä kuulu. Ovat ilmeisesti innostuneet kiertämään pidemmän lenkin.
ap
Juu, vitsat ja korit on jo kätösissä! Ne ei kyllä ole varsinaisesti pajuja, takapihalla lojuvasta joulukuusesta katkottuja oksia, joita vähän koristelin sulilla. Mies laittoi mummon vanhan kukkamekon ja ruusukuvioisen huivin, jalassa Nokian Kontiot. Minä laitoin siskonpojan pupupuvun, se on raajoista hieman lyhyt, mutta eipä tuo kai haittaa. Kasvoille laitoin Mikki-Hiiri-naamarin, miehellä tuo liina peittää sopivasti kasvoja ja hän juuri ajoi illalla parran.
Voidaan varmaan sitten jakaa palkkiot keskenämme lapsiesi kanssa? Mies ei kauheasti rahapalkkioista välitä, joten jos nyt sellaisia joku antaa, niin lapsesi voi ottaa ne, jos me saataisiin vastaavasti sitten suklaamunapalkkioita. Mies on erityisen innoissaan Kinder-, Rölli- ja Hello Kitty-munista!
Toivottavasti kohta päästään jo matkaan, mies ei malttaisi odottaa, hyppelee tossa eteisessä kumpparit jalassa ja ravaa vessassa.
t.11
Lapsesi ovat varmaan jo kohta kotona, mekin tultiin juuri. Oli kyllä mukava reissu.
Sinulla on kyllä mukavia lapsia. Antoivat meidän olla "päänoitia" ja itse jäivät pari askelta kauemmas odottamaan ja opettivat meille sen lorunkin.
Innostuttiin sitten kiertelemään hieman enemmänkin ja kun vitsat loppuivat, otettiin yhden talon pihapensaasta muutama oksa. Olivat kyllä pirun piikikkäitä, miehen toinen käsi ihan verillä, minä ja lapsesi ei niihin vitsoihin koskettu. Olivat kai orapihlajaa tai ruusua, en oikein tiedä. Ekasta paikasta, johon sellaisella vitsalla virvottiin, saatiin raakoja kananmunia päällemme, älä ihmettele niitä muksujesi tahmaisia vaatteita, mieheni sai silmälasinsa toiseen linssiin keltuaisesta.
Toisessa paikassa mieheni meni yksin sen piikkivitsan kanssa ovelle, jäätiin lapsiesi kanssa pihaportille odottamaan. Mies sai palkkioksi vihaisen terrierin peräänsä, josta muistutuksena pohkeesta pala pois ja mummon kukkamekon helma riekaleina. Otettiin siinä sitten 400m pikaspurtti koko joukko, varmasti kolkuteltiin ainakin Suomen ennätystä. Ja unohdettiin yksi kori siihen pihaportille, kun kiireessä lähdettiin.
Viimeisessä paikassa ei avattu ovea. Siinä ovikelloa pimputeltiin, mutta ketään ei kuulunut. Minä ajattelin sitten kokeilla, onko ovi lukossa. Liikutin kahvaa, ja alkoi järjetön hälytyssireenin ulvonta ja kirkas valonheitin lävähti päälle. Otettiin jalat alle ja hillittömän karjunnan (talon asukas?) säestämänä kotirauhan rikkomisesta juostiin niin kovaa kuin ikinä jaloista pääsi ainakin kilometri ellei kymmenenkin. Lapsesi taitavat muuten olla urheilullista väkeä, kun eivät juuri hengästyneet, vaikka vanhin poikasi joutui vielä kantamaan miestäni reppuselässä, kun hän alkoi saada rytmihäiriön oireita. Päästiin suojaiseen puistikkoon ja päätettiin jo ryhtyä saaliin jakoon, kun kello alkoi jo lähestyä neljää ja teillä tosiaan se matka. Sovittiin, että lapsesi ottavat rahapalkkiot ja mieheni kanssa otettiin Kinder- ja Rölli-munia ja taisi siinä olla pari Hello Kittyakin. Niin, ja saimmehan eräästä paikasta myös rotanmyrkkypussin. Mies tuumasi, että sille on varmasti käyttöä ensi syksynä. Siinä palkkioita jakaessamme kuulimme poliisiauton sireenien ulvontaa ja kun olimme lapsiesi kanssa hyvästelemässä, näkyi jo sinisiä valoja ja lähdettiin kaikki juoksemaan kotiin. Nyt talomme ympärillä kiertelee jotkut siniasuiset miehet taskulamppujen kanssa osoitellen niillä ikkunoista sisään, me kykitään pilkkopimeässä nurkassa. Mies huusi niille äsken ikkunasta, että meille saa tulla vasta aamulla virpomaan. Hän epäilee miesten olevan hänelle kateellisia noista suklaamunista. Onko teillä näkynyt noita taskulamppumiehiä?
En ole nähnyt miestäni koskaan näin onnellisena. Edes verillä oleva pohje tai käsi, eikä sydämen tykytys vähennä hänen riemuansa. Minustakin tuntuu, että nyt olen päässyt jossain emotionaalisessa kehitysprosessissa eteenpäin ja eheytymiseni on alkanut.
Kiitokset todella lapsillenne, tulevatko ensi vuonna kanssamme kierrokselle uudestaan?
Nyt minun täytyy mennä täällä kuuluu ulko-ovelta kamalaa kolinaa, ihan kuin joku olisi tulossa oven läpi sisään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatiin sitten syyte kotirauhan rikkomisesta, mutta se ei meidän menoa tule ensi vuonna haittaamaan. Tai ties, vaikka innostautuisimme huomenna ihan päivänvalossakin uusintakierrokselle...
t.15
Lapsesi ovat varmaan jo kohta kotona, mekin tultiin juuri. Oli kyllä mukava reissu.
Sinulla on kyllä mukavia lapsia. Antoivat meidän olla "päänoitia" ja itse jäivät pari askelta kauemmas odottamaan ja opettivat meille sen lorunkin.
Innostuttiin sitten kiertelemään hieman enemmänkin ja kun vitsat loppuivat, otettiin yhden talon pihapensaasta muutama oksa. Olivat kyllä pirun piikikkäitä, miehen toinen käsi ihan verillä, minä ja lapsesi ei niihin vitsoihin koskettu. Olivat kai orapihlajaa tai ruusua, en oikein tiedä. Ekasta paikasta, johon sellaisella vitsalla virvottiin, saatiin raakoja kananmunia päällemme, älä ihmettele niitä muksujesi tahmaisia vaatteita, mieheni sai silmälasinsa toiseen linssiin keltuaisesta.
Toisessa paikassa mieheni meni yksin sen piikkivitsan kanssa ovelle, jäätiin lapsiesi kanssa pihaportille odottamaan. Mies sai palkkioksi vihaisen terrierin peräänsä, josta muistutuksena pohkeesta pala pois ja mummon kukkamekon helma riekaleina. Otettiin siinä sitten 400m pikaspurtti koko joukko, varmasti kolkuteltiin ainakin Suomen ennätystä. Ja unohdettiin yksi kori siihen pihaportille, kun kiireessä lähdettiin.
Viimeisessä paikassa ei avattu ovea. Siinä ovikelloa pimputeltiin, mutta ketään ei kuulunut. Minä ajattelin sitten kokeilla, onko ovi lukossa. Liikutin kahvaa, ja alkoi järjetön hälytyssireenin ulvonta ja kirkas valonheitin lävähti päälle. Otettiin jalat alle ja hillittömän karjunnan (talon asukas?) säestämänä kotirauhan rikkomisesta juostiin niin kovaa kuin ikinä jaloista pääsi ainakin kilometri ellei kymmenenkin. Lapsesi taitavat muuten olla urheilullista väkeä, kun eivät juuri hengästyneet, vaikka vanhin poikasi joutui vielä kantamaan miestäni reppuselässä, kun hän alkoi saada rytmihäiriön oireita. Päästiin suojaiseen puistikkoon ja päätettiin jo ryhtyä saaliin jakoon, kun kello alkoi jo lähestyä neljää ja teillä tosiaan se matka. Sovittiin, että lapsesi ottavat rahapalkkiot ja mieheni kanssa otettiin Kinder- ja Rölli-munia ja taisi siinä olla pari Hello Kittyakin. Niin, ja saimmehan eräästä paikasta myös rotanmyrkkypussin. Mies tuumasi, että sille on varmasti käyttöä ensi syksynä. Siinä palkkioita jakaessamme kuulimme poliisiauton sireenien ulvontaa ja kun olimme lapsiesi kanssa hyvästelemässä, näkyi jo sinisiä valoja ja lähdettiin kaikki juoksemaan kotiin. Nyt talomme ympärillä kiertelee jotkut siniasuiset miehet taskulamppujen kanssa osoitellen niillä ikkunoista sisään, me kykitään pilkkopimeässä nurkassa. Mies huusi niille äsken ikkunasta, että meille saa tulla vasta aamulla virpomaan. Hän epäilee miesten olevan hänelle kateellisia noista suklaamunista. Onko teillä näkynyt noita taskulamppumiehiä?
En ole nähnyt miestäni koskaan näin onnellisena. Edes verillä oleva pohje tai käsi, eikä sydämen tykytys vähennä hänen riemuansa. Minustakin tuntuu, että nyt olen päässyt jossain emotionaalisessa kehitysprosessissa eteenpäin ja eheytymiseni on alkanut.
Kiitokset todella lapsillenne, tulevatko ensi vuonna kanssamme kierrokselle uudestaan?
Nyt minun täytyy mennä täällä kuuluu ulko-ovelta kamalaa kolinaa, ihan kuin joku olisi tulossa oven läpi sisään....
Joopa joo.
Täällä ollaan ja aurinko paistaa :)
ap
Hienoa, että pääsitte perille ja aurinko paistaa! Mies pääsikin sitten uusintavirpomiskierroksen sijaan sairaalaan, mokoma kun ei ollut ymmärtänyt uusia jäykkäkouristusrokotustaan. Hän alkoi aamupäivällä irvistellä siihen malliin, että jouduin soittamaan 112:seen. Ambulanssimiehet eivät aluksi uskoneet kertomustani yöllisestä virpomisreissusta ja vihaisesta terrieristä, vaan kehtasivat epäillä minua parisuhdeväkivallasta! Törkeää, vasta näytettyäni heille saamaamme syytettä kotirauhan rikkomisesta, uskoivat minua. Mies tosiaan vietiin sairaalaan. Iltapäivällä soittivat sieltä, että mies oli karannut sieltä. Poliisit löysivät hänet pari tuntia myöhemmin kadulta hoipertelemasta ja hän oli kertonut poliiseille jotain sekavaa uudesta virpomisreissusta. Nyt lääkärit epäilevät jäykkäkouristuksen lisäksi myös psykoosia. Mutta minun miehenihän ei ole psyykkisesti sairas!!
Mutta onneksi vaikeudet vain kasvattavat ja ensi vuonna palmusunnuntaina lähdemme entistä vahvempina taas liikkeelle, se on jo päätetty.
Toivottavasti teille ei tullut mitään jälkiseuraamuksia reissustamme ja lapsesi lähtisivät ensi vuonnakin mukaamme. :)
Jos on jotain suurempaa hässäkkään siellä päässä, niin saatetaan jäädä tänne Turkkiin. Ruoka on halpaa ja lapsilisillä pärjää ihan hyvin. Pankkiautomaattejakin on joka kulmalla, että pääsee Visalla nostamaan, jos käteistä tarvii.
Kyllä meidän teinit teistä kovasti tykkäsivät.
ap
No tervetuloa vaan, hyvä kun varotit etten niin kovasti ylläty :-) Käyn kaivamassa palkkiot esiin!