Miniöistä mietiskelin

Aamulla tuossa siivoilin keittiötä ja mietin, että mitenhän sitä sitten pärjää kun pojat tuo miniöitä näytille.



Meillä on 70-luvulla rakennettu taloa ja nyt ei ole varaa keittiöremonttia tehdä. Keittiöhän on siten kuluneen näköinen. Siinä tiskipöytää hinkatessani ajattelin, että miten sitä näiden miniöiden kans tekee kun ne kuitenkin valittaa kaikille, että anoppilassa on ihan kamala keittiö. Vanhanaikaiset kaapit ja tummentumat laattojen saumoissa. Hyi saatana, eihän sitä anopin keittiöön voi edes mennä.



Toiseksi, en ole kovin hyvä ruoanlaittaja. Apua, mitä ihmettä teen kun pojat tulee vaimoineen käymään kylässä. Sehän on aivan kamalaa kun pitää stressata, mitä osaa tehdä. Tulee ikävä tunnelma kun miniät istuu pöydässä suu mutrulla ja yökkii näyttävästi anopin paskaruoille. Osaan ihan hyvää makaroonilaatikkoa ja muuta tavallista tehdä. Mutta silti. Ei kai ne miniöille kelpaa.



Lisäksi en osaa leipoa pullaa. Herranjumala sentäs. Nehän syö minut suihinsa kun joutuu ostopullaa syömään.



No, sitäkin mietin, että emme ole kovin varakkaita. En pysty ostamaan vaunuja heidän lapsilleen ja toppapukuja. En maksamaan heidän häitään. Nyt jo ahdistaa se, että pitääkö sitten mennä pankkiin ottamaan lainaa, että pystyy maksamaan heille lasten tarvikkeet ja muut.



Eläkkeeseenkin on aikaa. Olen aika nuorena tehnyt pojat, joten voi olla, että olen vielä töissä kun vauvoja tulee. Miten jaksan hoitaa niitä kun teen kolmivuorotyötä.



Minua kyllä ihan oikeasti pelottaa se aika kun pojat hommaa vaimot itselleen. Minun kotiini tulee vieraita naisia haukkumaan minua, minun kotiani, minun tekemää ruokaa, minun rahatilannetta, minun ulkonäköänikin (en ole kovin erityisen kaunis, ihan tavallisen ja minulla on riipputissitkin).



Miten te muut poikien äidit. Miten olette näihin asioihin alkaneet valmistautua. Pitääkö minun ensimäisenä aloittaa remontti taloon, ettei meillä olisi kovin vanhannäköistä.



t. tuleva anoppi