Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana, ja olen nyt tehnyt raskaan päätöksen.
29.03.2012 |
Annan lapsen adoptoitavaksi. En kyennyt keskeyttämään raskautta, vaikka yllätys olikin(ikäni yms vuoksi). Lapsi on minulle neljäs, en vain kykene ja pysty tähän yksin. Lapsen isä ei ole kuvioissa enää mukana, mutta saattaa olla asiasta eri mieltä.
Onko teillä kokemusta asiasta, joko saajan tai luovuttajan roolista? Kuinka raskas prosessi tämä on? Itselle, sisaruksille, muille läheisille?
Huomenna aion soittaa PeLa:an ja kysyä, että miten edetään.
Kommentit (36)
jonkun perheen huippu onnelliseksi!
miten meinaat kertoa toisille lapsille päätöksesi?
voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivotan onnea ja voimia sinulle. Teet raskaan mutta varmasti oikean päätöksen. Toivottavasti täältä löytyisi joku joka osaisi tukea henkilökohtaisemmin.
Mieti nyt vielä monta, monta, monta, monta kertaa.....
Kyllä neljänkin lapsen kanssa vielä pärjää, ei se ole sama asia kuin esim. kymmenen lasta
Ja minkä ikäisiä muut lapsesi on? Jos niistä löytyy yksikin täysi-ikäinen, niin kyllä hän varmaan auttaa sinua lapsen hoidossa. Tai edes yläkoulu ikäinen.
Entäs sun omat vanhemmat? ystävät? sukulaiset? eikö niistäkin olisi avuksi?
TULET KATUMAAN TUOTA PÄÄTÖSTÄSI LOPUN IKÄSI. JA MIETI KUN TÄMÄ LAPSI KASVAA ISOKSI JA ALKAA VAIKKA ETSIMÄÄN SUA, MITEN KATKERA SE ON SIITÄ ET MUUT PIDIT JA KUOPUKSEN HEITIT KUN ROSKAKOPPAAN MENEMÄÄN!!!!
Mieti nyt vielä monta, monta, monta, monta kertaa.....
Kyllä neljänkin lapsen kanssa vielä pärjää, ei se ole sama asia kuin esim. kymmenen lasta
Ja minkä ikäisiä muut lapsesi on? Jos niistä löytyy yksikin täysi-ikäinen, niin kyllä hän varmaan auttaa sinua lapsen hoidossa. Tai edes yläkoulu ikäinen.
Entäs sun omat vanhemmat? ystävät? sukulaiset? eikö niistäkin olisi avuksi?
TULET KATUMAAN TUOTA PÄÄTÖSTÄSI LOPUN IKÄSI. JA MIETI KUN TÄMÄ LAPSI KASVAA ISOKSI JA ALKAA VAIKKA ETSIMÄÄN SUA, MITEN KATKERA SE ON SIITÄ ET MUUT PIDIT JA KUOPUKSEN HEITIT KUN ROSKAKOPPAAN MENEMÄÄN!!!!
Kun saat sen vauvan, sinun vauvasi syliin, et voi antaa sitä pois.. Kadut sitä joka päivä.
Mikään ei kelpaa palstalaisille, ei sitten kerrassaan mikään.
Jos Ap pitäisi lapsen ja tulisi vuoden päästä tänne itkemään kuinka ei jaksa eikä tunne rakkautta lastaan kohtaan eikä olisi tätä halunnutkaan, te toteatte vittuillen, että "mitäs hankit, KÄRSI NYT!!".
Voi perkele teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti nyt vielä monta, monta, monta, monta kertaa.....
Kyllä neljänkin lapsen kanssa vielä pärjää, ei se ole sama asia kuin esim. kymmenen lasta
Ja minkä ikäisiä muut lapsesi on? Jos niistä löytyy yksikin täysi-ikäinen, niin kyllä hän varmaan auttaa sinua lapsen hoidossa. Tai edes yläkoulu ikäinen.
Entäs sun omat vanhemmat? ystävät? sukulaiset? eikö niistäkin olisi avuksi?
TULET KATUMAAN TUOTA PÄÄTÖSTÄSI LOPUN IKÄSI. JA MIETI KUN TÄMÄ LAPSI KASVAA ISOKSI JA ALKAA VAIKKA ETSIMÄÄN SUA, MITEN KATKERA SE ON SIITÄ ET MUUT PIDIT JA KUOPUKSEN HEITIT KUN ROSKAKOPPAAN MENEMÄÄN!!!!
Eiköhän ap ole miettinyt asiaa jo moneen kertaan. Nyt päätös on tehty, ja hyvä niin. Lapsi tekee jonkin kenties lapsettoman parin onnelliseksi ja saa elää rakastettuna.
Mutta lapsi saa varmasti hyvän kodin rakastavilta vanhemmilta. Jos itse tuohon pystyt, niin ei kenenkään pitäis sua tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta siinä on siksi harkinta-aika synnytyksen jälkeen, että jos ei pysty antamaan lasta pois niin on mahdollisuus muuttaa mielensä. Tsemppiä mitä ikinä aiot tehdä.
mutta siinä on siksi harkinta-aika synnytyksen jälkeen, että jos ei pysty antamaan lasta pois niin on mahdollisuus muuttaa mielensä. Tsemppiä mitä ikinä aiot tehdä.
kannattaa päättää etukäteen, ettei aio olla lapsen kanssa tekemisissä siinä synnärillä. Voi tulla muuten hyvin hankalaksi antaa lapsi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksin harrastukseen ryhtyminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa JOKA IKISELLÄ KERRALLA oli ehkäisyä tai sitten ei että VOI TULLA RASKAAKSI JA PISTE. :) jos ei ole kykenevä ottamaan tätä vastuuta, niin sitten kannattaa olla vain harrastamatta seksiä. Mut toki se voi jonkun onnelliseksi tehdä. Itse en tosin antaisi ikinä lastani pois, ajatellen ihan jos itse olisin lapsi ja minut on pois annettu ja kuulisin siitä olisin erittäin järkyttynyt ... ja en tiedä mitä pitäs tuntee, kuvotusta ainaki siinä suhtees et sisarukset on oikeesti saanu jäädä ja minä heikompana lenkkinä en ite ja ite oot siihen seksiin ryhtyny, nii varmasti oli kivaa makuukammarin puolella ja intohimosta ja erittäin rakkautta, nii repäse sitä rakkautta siitä sitten lapsellekin
minä heikompana lenkkinä en ite ja ite oot siihen seksiin ryhtyny, nii varmasti oli kivaa makuukammarin puolella ja intohimosta ja erittäin rakkautta, nii repäse sitä rakkautta siitä sitten lapsellekin
Nyt on osunut jonkun mamman johonkin traumakohtaan selvästi, ja purkaa tässä ahdistustaan. Ei liity mitenkään ap:n tilanteeseen äläkä ap jää tämmöisiä ajattelemaan.
Tietysti adoption takana on aina surullinen tarina ja kipua jokaisen kohdalla: niin luovuttavan äidin, lapsen (luovutusvaiheessa kun tulee erotrauma ja odotusaikana ei ole oikeasti ketään vanhempia vaikka huolta pidetäänkin), ja myös adoptiovanhempien jotka tuntevat olevansa vähemmän vanhempia ja miettivät milloin kertoa ja mitä lapsi siitä sanoo jne jne.
Mutta se voi silti olla kaikessa epätäydellisyydessään viisas päätös ja lapsi voi saada paljon paremmat elämän eväät adoptioperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n päätökselle. Varmasti raskas, mutta lapselle paras.
ja se tuntuu sinusta oikealta niin sitten se on ehkä oikea päätös.
Synnytyksen jälkeen on parin kuukauden pakollinen harkinta-aika, jolloin voit vielä asiaa miettiä. Iloinen asia se ei tule olemaan muille, kuin sille lapsettomalle pariskunnalle joka on odottanut noin 6 vuotta kotimaista adoptioon tulevaa lasta. Heidän mielestään annat maailman tärkeimmän lahjan heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja rakastavan kodin". Mistäs tiedät? Kyllä adoptiovanhempiinkin mahtuu juoppoja, hakkaajia ja muuta mukavaa. Komppaan kyllä tuota, että miksi muut sai jäädä mutta yksi ei. Kiva sitten parikymppisenä kuulla, että sulla on kolme sisarusta joita et tunne. Miten vaan.. Omapa on taakkasi.
Seksin harrastukseen ryhtyminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa JOKA IKISELLÄ KERRALLA oli ehkäisyä tai sitten ei että VOI TULLA RASKAAKSI JA PISTE. :) jos ei ole kykenevä ottamaan tätä vastuuta, niin sitten kannattaa olla vain harrastamatta seksiä. Mut toki se voi jonkun onnelliseksi tehdä. Itse en tosin antaisi ikinä lastani pois, ajatellen ihan jos itse olisin lapsi ja minut on pois annettu ja kuulisin siitä olisin erittäin järkyttynyt ... ja en tiedä mitä pitäs tuntee, kuvotusta ainaki siinä suhtees et sisarukset on oikeesti saanu jäädä ja minä heikompana lenkkinä en ite ja ite oot siihen seksiin ryhtyny, nii varmasti oli kivaa makuukammarin puolella ja intohimosta ja erittäin rakkautta, nii repäse sitä rakkautta siitä sitten lapsellekin
että tunnustaa ettei jaksa. Nämä aborttipellet ovat asia erikseen, he nussivat menemään ja sitten tappavat lapsen. Ap on ajatellut omia voimavarojaan, kolmea olemassaolevaa lasta sekä tulevaa lastaan, ja tekee tämän päätöksen heidän kaikkien parasta ajatellen.
Miksi sinä olet niin katkera? Oletko itse joutunut elämään huono adoption kanssa? Ei mikään perhe ole täydellinen ja varmasti adoptioperheistäkin löytyy asioita jotka eivät mene niin hyvin, mutta ainakin ap haluaa tarjota parhaan mahdollisen elämän lapselleen jota ei itse enää jaksaisi hoitaa. Minusta se on rakkautta.
Minä nostan hattua aloittajalle! Kuinka moni nykyään tekee mielummin abortin kuin antaa lapsen pois.
Eräskin abortin tekijä sanoi, että ei hän voi sitä lasta kelleen muulle antaa. Juu, mutta tappaan pystyi?
Adoptiossa lapsi saa perinpohjin syynätyn perheen itselleen, ihmiset jotka ovat lasta todella kauan toivoneet. Kotimaisia adoptioita ei tänä päivänä juurikaan tule, siksi jonot ovat useamman vuoden mittaisia.
Kyllä minä olen "kiitollinen" biologiselle äidilleni sekä elämästäni, että ihanasta perheestä, kodista, mitä hän ei olisi minulle voinut tarjota. Niin, ja minulla biologinen täyssisarus, mutta en tunne katkeruutta tahi, että minut olisi "romukoppaan" viskattu ja hänet pidetty. plaaaaah ahdasmielisyydelle!
Suurinta rakkautta on luopuminen!
Ap muista pitää itsestäsi hyvää huolta, olet arvokas ihmisenä!
Mieti nyt vielä monta, monta, monta, monta kertaa..... Kyllä neljänkin lapsen kanssa vielä pärjää, ei se ole sama asia kuin esim. kymmenen lasta Ja minkä ikäisiä muut lapsesi on? Jos niistä löytyy yksikin täysi-ikäinen, niin kyllä hän varmaan auttaa sinua lapsen hoidossa. Tai edes yläkoulu ikäinen. Entäs sun omat vanhemmat? ystävät? sukulaiset? eikö niistäkin olisi avuksi? TULET KATUMAAN TUOTA PÄÄTÖSTÄSI LOPUN IKÄSI. JA MIETI KUN TÄMÄ LAPSI KASVAA ISOKSI JA ALKAA VAIKKA ETSIMÄÄN SUA, MITEN KATKERA SE ON SIITÄ ET MUUT PIDIT JA KUOPUKSEN HEITIT KUN ROSKAKOPPAAN MENEMÄÄN!!!!
Tällä palstalla ei voi saada ketään tyytyväiseksi-teki miten vaan aina menee väärin.
Teen abortin->hullu lapsentappaja, antaisit edes adoptioon
Annnann adoptioon-> hullu ämmä heittää lapsen roskiin
Kaikkia päätöksiä tulee katumaan, se on varmaa.
Itselläni on sama tilanne, olemme liian vanhoja vanhemmiksi, varsinkin mieheni. Mieheni pääsisi eläkkeelle samana vuonna kun mahdollinen kuopus alottaisi koulun..ei, lapsesta ei tule vaipanvaihtajaa. Eli ensi viikolla keskeytykseen. Epäilemätttä tulee painamaan lopun elämää, mmutta parepi näin.
niin kerron tarinan. Äitini on adoptoitu. Pääsi todella hyvään perheeseen johon adoptoitiin myös toinenkin lapsi. Lapsuus ja nuoruus oli onnellista aikaa jne jne. Kuitenkin äitini puhuu usein siitä että minkä takia juuri hänet annettiin pois alkuperäisestä perheestä (jossa oli juurikin 3 lasta ennestään) kun siellä kaikki tuntuu olevan myös hyvin ja varmasti ne voimavarat jostain olisi löytyneet myös hänen hoitoonsa. Äitini onkin korvannut sitä biologisen rakkauden menettämistä meille omille lapsilleen ja olemme hänelle tärkeitä vaikka olemme kaikki jo täysi-ikäisiä ja kaikilla on omaakin perhettä jo. Äitini on maailman urhautuvaisin ihminen ja antaisi meille lapsilleen mitä vain jos pystyisi koska haluaa että me emme ikinä tuntisi samoin kuin hän on tuntenut.
Tsemppiä silti ap:lle, mitä ikinä päätätkin!
Vaatii rohkeutta tehdä tuollainen päätös. Mutta on tärkeää tietää omat voimavarat.