Onko onnistumistarinoita - hoitojen aikana useampi km ja lopulta onnistuu?

Mulla oli ennen hoitojen aloittamista vuonna 98 heti endon poiston ja kahden vuoden luomu-yrityksen jälkeen kaksi varhaisraskauden keskenmenoa. Eka iCSI vuonna 2002 päättyi keskenmenoon ja kaavintaan rv 7+. Sitten tämän ekan ICSI:n PAS alkuun sai raskauden, josta syntyi terve täysiaikainen tyttö :)



Toinen kierros meni näin: eka ICSI -> km, toinen ICSI-> kemiallinen raskaus, PAS -> nega, kaksi keskeytynyttä PAS yritystä jonka jälkeen superyllärinä luomuPLUSSAA, joka ikävä kyllä osoittautui kohdunulkoiseksi, siitä toipumisen jälkeen pakkasessa oli vielä kolme alkiota, joista kaksi siirrettiin ja jotka nyt iloisena potkivat masussa :) Eli KYLLÄ, monen keskenmenon jälkeenkin voi onnistua! Meille tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset liittyen keskenmenoihin, mutta mitään vikaa ei löytynyt.



KOVASTI PALJON tsemppiä tulevaan ja onnistumissäteitä!!



T Cikuriina,PAS- tyttö 2v 9kk ja PAS-Vimpulat rv 24+3

Hoidoissa olen juossut vuodesta 2001. Hoitoja tehty kaikkkkiaan 5 x IVF ja 15 x PAS. Mulla syynä hoitoihin tukkeutuneet munatorvet, jotka viiden tuloksettoman siirron jälkeen poistettiin nestekertymien takia. Tässä listaa hoidoista:



1. IVF ja 6 x PAS -> kaikki negaa (tuoresiirtoa ei tehty hyperin takia)

2. IVF -> negaa

1. PAS -> +, mutta tuulimuna

2. ja 3. PAS -> negaa

4. PAS -> +, kemiallinen raskaus

5. PAS -> negaa

3. IVF-> +, mutta kohdunulkoinen raskaus

2 x PAS -> negaa

4. IVF-> +, kemiallinen raskaus

2 x PAS- > negaa

5. IVF -> +



Eli nyt tuon viimeisen tuoresiirron plussa on ainakin vielä pysynyt matkassa, viikkoja nyt 10+3. Ultrassa käyty viikoilla 7+3, jolloin näkyi syke ja 10,8 mm:n pituinen tyyppi! Pelko jatkuu kuitenkin edelleen, ei kai ne koskaan lopu... Mutta taistella kannatta, jos vaan pää kestää. Meillä tämä onnistuminen tuli melko viime tipassa, sillä lääkäri oli sitä mieltä että jatkamista kannattaa tosiaan harkita tarkkaan, mikäli nyt ei olisi plussaa tullut.

Onpas teillä ollut sitkeyttä jatkaa koettelemustenkin jälkeen! Onnittelut molemmille nykyiseen odotukseen.



Kun luin tarinanne, minua melkein hävettää, että olen luovutusmielialalla liikenteessä... kiitos siis niistä. Mutta tiedätte varmaan, miten turhalta tämä kaikki joskus tuntuu. Tai enemmän pelottaa se, miten jaksaa kaikki se taistelu. Olette vahvoja naisia!

Suuren suuret pahoittelut keskenmenostasi, osse! Vaikea löytää loduttavia sanoja, km tuntuu aina vain niin suurelta vääryydeltä, etenkin kun sitä plussaa on niin kovasti ja pitkään toivonut ja rukoillut.



Mulla on ollut keskenmenoja myös. Ensimmäinen syksyllä -04. Oli luomuraskaus, ultrassa näkyi eloton sikiö, lääkkeellinen tyhjennys rv9+. Joulukuussa oli sitten jonkinlainen kemiallinen raskaus, meni plussan jälkeen melkein samantien itsestään kesken. Hoitoihin mentiin kun vuosi yritystä oli täynnä, huhtikuussa -05. Ekasta inssistä tuli plussa, mutta sekin haalistui pois ja menkat tuli viikon myöhässä. Sitten toinen inssi negaa. KOlmannesta inssistä alkoi taas raskaus. Se meni kesken rv 7+3. Eli kaksi keskenmenoa olen virallisesti kokenut, ja pari kemiallista raskautta.



Arvaa vaan kuinka mietin ja murehdin että noinkohan raskauteni voi koskaan jatkua alkua pidemmälle. Pelotti että on jotakin pahasti vialla, ettei mitkään hoidot auta, kun raskaus kuitenkin alkaa jopa luomuna, mutta ei vain jatku...



Nyt masussa kuitenkin potkii pikkuinen! Ekat liikkeet olen jo tuntenut, rv on nyt 17! Tämä raskaus alkoi luomuna, siitä välikierrosta viimeisen km:n jälkeen (kun periaatteessa piti pitää taukoa ennen seuraavaa ja viimeistä inssiä, mutta me ei maltettu). Kaikki on mennyt hienosti tähän asti. Tietysti edelleen pelottaa, vaikkakaan ei enää yhtä paljon kuin alkuviikkoina. Nyt käy sellainenkin ajatus yhä useammin mielessä että jospa meille tämä vauva ihan oikeasti tällä kertaa suotais!



Oikein paljon jaksamista sulle, osse! Sydämestäni toivon ja uskon että teille se kestävä plussa vielä suodaan.



*halii*



joanna

Onpa kiva kuulla, että raskautesi on edennyt hyvin! Muistan kyllä sun viimeisen vuodan ajalta useat plussan jälkeiset pettymykset, ja sillon tuntui, että on se piru, jos ei teillekään omaa suoda.



Se kai tässä eniten vetää nyt mieltä matalaksi, että jotenkin olin kuvitellut, että ongelma on siinä ovulaatiossa eikä raskauden jatkumisessa. Mutta nyt kun luomuplussakin meni heti kesken alkaa pelottaa, että miten se koskaan loppuun asti menisi, kun oikeassa paikassakin olevat vaan valuvat pois. Mutta pakkohan sitä on vain toivoa, ja onneksi on teitä todisteita siitä, että se on mahdollista!



Pidä huolta itsestäsi ja vauvanalusta!