Päiväkotikiusaamisesta

Hoitajat ovat iloisia, kun lapsi leikkii itsekseen tai pienempien lasten kanssa (eri ryhmästä). Samanikäisten kanssa ei pääse mukaan leikkeihin eivätkä hoitajat tee asialle mitään.



Olen ollut yhteydessä muutaman kerran ja kertonut sen, mitä lapsi meille on kertonut. Lupaavat tarkkailla tilannetta ja kertovat sitten meille huolella, miten leikkii 3-vuotiaiden kanssa. Niin, kun nämä leikkivät lähinnä rinnakkaisleikkejä eivätkä osaa syrjiä ketään!



En tiedä, voiko tuolle tehdä mitään. Itse olen aika epätoivoinen, kun lapsi on niin pahoilla mielin hoidon jälkeen.

päiväkodin johtajalle puhumaan asiasta molemmat.

Muuten noitten toisten käytös jatkuu kouluiässä.

Oma tyttöni saanut kärsiä vastaavasta, mutta kouluiässä ei sitten enää voi mennä hoitajille puhumaan vaan pitäisi mennä vanhemmille, koska tapahtuu vapaa-ajalla. En ole käynyt puhumassa, mutta ärsyttänyt on

onko kasvattajilta unohtunut ikivanha kansanviisaus että kaikkien kanssa leikitään ja piste. Tätä kun noudatetaan ja painotetaan, lapset ottavat sen pian itsestäänselvyytenä eikä klikkejä muodostu. Jos jotakuta ei otetan leikkiin mukaan, siitä annetaan syrjijöille heti rangaistus. Ei päiväkodissa tarvitse olla ylimpiä ystävyksiä kaikkien kanssa, mutta kyllä yhdessä pitää leikkiä. Jos joku lapsi tarvitsee apua ryhmäleikeissä toimimisessa, sitä varten siellä pihalla on hoitajat.

Mitä pienempiä lapsia (ja 5- ja 6-vuotiaat ovat pieniä!), sitä enemmän heidän leikkejään, toimintojaan ja sosiaalista kanssakäymistään ohjattava.



Hyvä käytös, toisten huomioon ottaminen ja empatia ovat asioita, jotka on opetettava lapselle! Ei osaa niitä "luonnostaan" todellakaan!

Elämän karu fakta on, että kaikki ei pääse mukaan.

yhdelle hoitajalle, ja hän lupasi seurata tilannetta. Ymmärrän hoitajia, että heillä on täysi työ perushoidossa, vastaavia tilanteita sattuu koko ajan lapsijoukossa jne., mutta omalle lapselleni tunne yksinäisyydestä on kuitenkin ainutlaatuinen ja voi vaikuttaa hänen itsetuntoonsa ja sosiaaliseen kehittymiseensä.



ap

ap

Mitä pienempiä lapsia (ja 5- ja 6-vuotiaat ovat pieniä!), sitä enemmän heidän leikkejään, toimintojaan ja sosiaalista kanssakäymistään ohjattava.

Hyvä käytös, toisten huomioon ottaminen ja empatia ovat asioita, jotka on opetettava lapselle! Ei osaa niitä "luonnostaan" todellakaan!

Ei noi hoitajat ota todesta.Kokemusta on vaikka erilaisesta asiasta meillä oli kyse.Voisin vetää jokaista vanhempaa nekkuun joka väittää että jos jätetään porukasta pois et se olis ok.

Hoitajat on ammattikasvattajia ja varhaiskasvatuksen ohjaajia, ja juuri heidän tehtävä on opettaa osaltaan sosiaalista käytöstä ja muiden huomioimista. Ota yhteys esimiehiin eli päivähoidon ohjaajiin. Jos hoitajat eivät kykene tukemaan lasten ryhmäytymistä ja erilaisuuden hyväksymistä, he tarvitsevat ohjausta.

Sama lääke kuin koulukiusaamiseen...



Kiusaajia turpaan.

Olen minäkin kerran tästä maininnut yhdelle hoitajalle, ja hän lupasi seurata tilannetta. Ymmärrän hoitajia, että heillä on täysi työ perushoidossa, vastaavia tilanteita sattuu koko ajan lapsijoukossa jne., mutta omalle lapselleni tunne yksinäisyydestä on kuitenkin ainutlaatuinen ja voi vaikuttaa hänen itsetuntoonsa ja sosiaaliseen kehittymiseensä.

ap

nämä ovat kyllä lasten elämässä hyvin tärkeitä asioita sosiaalisen kasvun ja ryhmätoiminnan kannalta ja siten myös hyvin tärkeä huomion kohde myös varhaiskasvatuksessa. Näihin asioihin ollaan lisääntyvässä määrin kiinnittämässä huomiota, koska on havahduttu niiden merkityksellisyyteen lapsen kokonaisvaltaisessa kasvussa ja hyvinvoinnissa.

Lähtisin liikkeelle siitä, että pyytäisin mahdollisuutta oman lapsen varhaiskasvatussuunnitelman uudelleenkäsittelyyn (näin keväällähän muutenkin usein käydään vasu-keskusteluja perheiden kanssa) ja haluaisin nostaa tämän keskusteltavaksi asiaksi ja myös muistiin kirjattavaksi tavoitteineen ja menetelmineen.

Mikäli ryhmän aikuisten taholta ei näihin vanhempien puheeksiottamisiin vastata ja reagoida, etenisin keskustelemaan päiväkodin johtajalle ja tarvittaessa edemmäksikin. Tietty sitä miellyttävämmin asiat sujuvat, mitä rakentavammassa ja kunnioittavammassa hengessä näistä pystytään aikuisten kesken puhumaan, mutta silti kannustan olemaan myös jämäkkä ja rohkea pitämään asiaa puheenaiheena ja näyttämään että haluatte pysyä ajan tasalla tilanteen kehittymisessä.

meillä hoitaja ja ope puuttuvat vastaaviin tilanteisiin ja keskusteleva asioista lasten kanssa ja kiusaajat joutuvät pyytämään anteeksi. Ja lapset menevät sanomaan jos joku kiusaa tai sanoo rumasti.



Puhu niiden hoitajien kanssa ja johtajan kanssa.

Elämän karu fakta on, että kaikki ei pääse mukaan.

On opittava tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Kurja se on sitten mennä aikuisena työelämään, kun ei osaa kaikkien kanssa "leikkiä"

lukenut mielipiteitänne, niin vahvistui päätös ottaa asia vielä puheeksi hoitajien kanssa.



ap

asia puheeksi ryhmän aikuisten kanssa. Päiväkoti-ikäisillä kiusaaminen ilmenee usein pois sulkemisena ja voi saada ikäviäkin muotoja. Juuri kuten joku aiemmin mainitsikin tässä ketjussa, jos kiusaamiseen ei puututa päiväkodissa, sama toimintamalli jatkuu koulussa. Lisäksi kiusaamisen eri muodot vaurioittavat lapsen kehitystä ja siksi siihen ei saa suhtautua välinpitämättömästi.



Oma kuopukseni on päiväkodissa ja muutaman kerran, kun olen häntä mennyt hakemaan, pienikokoista lastani on kurmootettu toisten toimesta. Kerran oli tönäisty maahan ja kolme poikaa hypännyt makaamaan hänen päälleen. Itse kukin voi kuvitella miltä tuntuu, kun pienimpänä on alla eikä pääse pois. Tuossa tilanteessa hoitaja oli mennyt väliin ja anteeksi oli pyydelty, mutta selkeästi lasta asia painoi todella kovasti, koska kun tulin pihaan, hän suorastaan räjähti itkemään. Siksi, vaikka anteeksipyytäminen onkin tärkeää, päiväkodin henkilökunnan olisi harkittava tarkkaan riittääkö se kiusaamistilanteiden ratkaisuksi. Pienikin lapsi on sen verran fiksu, että oppii nopeasti, millä keinolla pahat teot unohdetaan ja toimii sitten niin.

Lastani (5.v) kiusattiin pk:ssa sekä fyysisesti, että henkisesti. Tämä tuli yllätyksenä perheellemme ja lapsi oireili kotona. Neljä kertaa otin asian tiukasti mutta asiallisesti esille ja vaadin kiusaamisen loppumista. Lopulta pyysin lupaa keskustella kiusaajan vanhempien kamssa, johon sain vastauksen, että ei missään tapauksessa. Asia kosketti syvästi perhettämme ja meidät leimattiin vaikeaksi. Lopulta sanoin jämäkästi, että nyt kaikenlainen kiusaaminen pitää loppua enkä tule hyväksymään minkäänlaista kiusaamista missään muodossa.



Nyt on vihdoin mennyt paremmin. Lapsellani on taas ollut iloisiakin päiviä ja hän on saanut kavereita. Keskustelemme päivittäin ja haluan olla ajantasalla missä ja miten mennään.

Omalla tytölläni oli vastaavaa eikä siihen puututtu ollenkaan. Isot tytöt laitettiin leikkimään keskenään pienempään huoneeseen (5v) ja kun aikuisia ei ollut näkemässä, alettiin syrjiä omaa tyttöäni. Onneksi se oli vika vuosi päiväkodissa ja eskariin tuli vaan kivat kaverit ja lapsi sai kokea reilun ilmapiirin. Kyllä 5-vuotiaita pitää ohjata yhdessä olemisessa. Kyse taisi olla kaverikateudesta ja erään lapsen päsmäröinnistä, jota aikuiset eivät huomanneet, kun tyttö oli pienikokoinen nappisilmä.. Olisi pitänyt ottaa puheeksi myös kyseisen tytön äidin kanssa, mutta se jäi tekemättä, kun oli hyviäkin päiviä. Tyttöni ei ole kokenut kiusaamista sen koommin, on jo koulussa, mutta kehoittaisin sinua puuttumaan asiaan heti välittömästi. Vaikka se sitten vaatisi päiväkodin johtajan kanssa keskustelun tai viime kädessä soitto päivähoidon valvojalle.