Meidän työt on ihan mahdottomat perheen kannalta. Silti yritetään lasta :) Mitä mieltä?

ja ehkä kuviot menevät jotenkin uusiksi, kun vauva mullistaa elämän ja onkin se tärkein asia

MIten miehesi on ajatellut joustaa? Puhut vain itsestäsi, että aiot lisätä etäpäivien määrää. Entä miehesi? Aikooko hän vähentää reissupäivien määrää?

Pystyykö miehesi olemaan lapsesta vastuussa silloin kun sinä olet työmatkalla? Ei voi tulla sellaista tilannetta säännöllisesti, että olette molemmat reissussa jossain muualla. Ette voi laskea isovanhempien apuun, sillä eihän lapsi pärjää yksinään vielä vuosikausiin.

Toivotan onnea lapsen saamiseen. Se on yksi elämän ihanimpia asioita MUTTA ette voi vain jättäytyä "herran haltuun" ja odottaa, että joku muu ratkaisee teidän työaikaongelmanne.

Mun mielestä teidän tilanne on ratkaistavissa, mutta se vaatii teidän molempien ja teidän molempien työnantajien sitoutumista, jotta pystytte järjestämään työvuorot lomittain.

sitoutuu perhe-elämään samalla lailla kuin minäkin, ja osallistuu tietenkin lapsenhoitoon aina kun voi.

Ap

Kuinka kauan meinaatte hoitaa lapsen kotona?

Mistä sen jälkeen järjestyy lapsen päivähoito?

Millainen aikataulu tulee olemaan, kun lapsi on hoidossa? Tiedätkö, että lapsen kanssa aamut eivät ehkä suju nopeasti? Monelta sinun tai miehesi tulee herätä, että ehditte laittaa itsenne valmiiksi, syöttää lapsen, pukea, pestä hampaat jne.? Miten kauan matkaan menee? Miten pitkiä päiviä lapselle tulee?

Teidän juttunne kuulostaa tosi lukkiutuneelta. En ihmettele, että olette lykänneet lapsen yrittämistä. Kun lapsi tulee, voi kaikki mennä uusiksi. Vai itkua vääntäenkö pistätte lapsen mahtumaan teidän elämäntyyliinne? Koska te haluutte asua just tuolla, just näitä töitä tehdä?

Musta toi kuvio voi jotenkin toimia inhimillisesti lapsen kannalta jos:

a) hoidatte lapsen kouluikään kotona (mutta homma pissii sitten kouluiässä..)

b) hankitte kotiin hoitajan, au-pairin tms.

että emme veisi ainakaan alle 3-vuotiasta päivähoitoon, vaan järjestäisimme asiat niin, että voisimme hoitaa lapsen kotona. Haluaisin kyllä useamman lapsen, joten kuitenkin tulisin olemaan kotona enemmänkin, jos niin kävisi että saisimme useamman lapsen.

Tiedän, että lapsen kanssa aikataulut voivat olla hankalia. Päiväkotiin on reilu 40 km matkaa, ja aikaa menee noin 35-40 min.

Tilannehan olisi se, että minä olisin ainoa, joka lasta hoitoon veisi, koska mies on työn vuoksi toisella paikkakunnalla.

En aio tehdä kovin pitkiä työpäiviä, koska en halua lapselle liian pitkiä hoitopäiviä.

Juuri näiden asioiden vuoksi olen ollut todella epävarma, ja siksi olemme lykänneet lapsen yrittämistä. Uskon kuitenkin, että asiat tulevat järjestymään jos saamme lapsen.

Ne ihmiset, joille olen joskus kertonut ajatuksistani,(lähinnä sen jälkeen, kun ovat udelleet miksi emme ole tehneet lapsia vielä), eivät ole kuitenkaan nähneet tilannettamme mitenkään kovin toivottomanana.

Ap

voi olla aika vaikea tehdä niitä töitä kotona loppuun iltaisin, jos vain sinä olet lapsen kanssa kotona ja lapsi on sanotaan nyt alle 5-vuotias. Lapsilla on taipumus haluta huomiota vanhemmiltaan iltaisin pitkän hoitopäivän jälkeen. Samoin voi olla, että lapsesi menee nukkumaan esim vasta klo 21 tai 22, joten sinä väännät niitä töitä sitten lapsen nukkumaanmenon jälkeen puolilleöin ja heräät taas seuraavana aamuna seitsämältä ja sama rumba alusta?



Lisäksi se on aika raskasta hoitaa sitä arkea yksin kotona kun mies on neljäkin päivää putkeen toisella paikkakunnalla. Ja se voi olla aikamoinen rasite parisuhteelle, jos ehditte olla perheenä yhdessä esim vain yhtenä-kahtena päivänä viikossa.



Mutta toisaalta, turha tätä on miettiä etukäteen, teette sitten ratkaisuja esim muuton suhteen, jos huomaatte arkenne liian raskaaksi. Ainakin osa-aikatyö kuulostaa realistiselta vaihtoehdolta.

ei kannata odottaa vaan yrittää lasta ja katsoa sitten, miten elämä sujuu. Jos odottaa liian pitkään ja jahkailee tuollaisten muuttujien kanssa niin voi olla, että sitä lasta ei tule.

asioita voi suunnitella loppuun asti etukäteen. Eikä elämällä ole tapana mennä niinkuin on itse ajatellut. Jos toivotte lasta, niin siitä vain yrittämään. Töihin liittyvät ongelmat ratkaisette sitten kun on niiden aika. Turha murehtia tässä vaiheessa.

Lisään vielä, että jos ikää on jo yli 30 niin ei kannata odottaa vaan yrittää lasta ja katsoa sitten, miten elämä sujuu. Jos odottaa liian pitkään ja jahkailee tuollaisten muuttujien kanssa niin voi olla, että sitä lasta ei tule.

samaa mieltä. Täytän tänä vuonna jo 31 v. joten en aio enää odotella mitään. Olen miettinyt näitä asioita liiankin paljon. Näin minulle on moni kaverikin sanonut, kun olen tuskaillut näitten ongelmien kanssa. Nyt yritän vain elää, ja katsoa mitä asioita tulee eteen sitten.

Ap

olen töissä Katajanokalla, ennen toimisto oli Pasilassa. Pisin työkaveri tuli jostain Tampereen lähistöllä olevasta käpykylästä. Ekaks autolla rautatieasemalle, sieltä junalla Pasilaan ja takas. Parhaimmassa tapauksessa aikaa meni 4 h päivässä ja mieti mitä se maksoi !!! Välillä kävi huono tuuri ja myöhästyi esim lumen takia junasta ja työmatka piteni 5 tuntiin.

Ja minkä takia ? Sen takia kun se omakotitalo maksoi vain murto-osan pk-seudun hinnoista. Nykyinen kotipaikka on kunnon nukkumalähiö, ei sais omakotitaloaan edes helpolla myytyä. Ja nyt on yli 10 v tehnyt tätä matkaa. Voin sanoa että nyt on jo mennyt matkoihin rahaa niin paljon että olis kannattanut hankkia asunto lähempää.



Mä mielummin ostin asunnon, joka on lähellä ja joko on sen kokoinen että pärjäämme. Tilanteen mukaan sitten hommaamme isomman, mutta vielä pärjäämme tällä. Ja työmatkaa, siihen menee kävellen 15 min. Huonommalla säällä kuljen julkisella, aika sama.

Minusta teidän pitäisi miettiä ensin, mitä haluatte elämältä. Perustelet rahalla sitä, ettei mitään voi muuttaa. Et voi muuttaa työpaikkaa, koska se tuo epävarmuutta ettekä saa talosta mielestänne tarpeeksi rahaa? Eli otatteko omaisuuden vai lapsen? Tämä on vielä ristiriidassa sen kanssa, että perustelit lapsen hankinnan pitkittämistä sillä, että teidän piti tehdä töitä. Miksi teette töitä, jos se ei ole teille tuonut vaurautta, jotta voisitte muuttaa minne haluatte? Mitä hyötyä teille on ollut valinnastanne? Ymmärrän toki, että vakityö ja omakotitalo ovat tärkeitä, mutta millä hinnalla?

Teette 2 lasta putkeen ja olet kotona 6 vuotta.

6 vuotta aikaa miettiä miten eteenpäin.

Asiat järjestyy aina, kun miettii tarpeeksi.

Maalla on hyvä asua. Ei kannata muuttaa.

että lapsia saa tulla nyt niin monta kuin on tullakseen, olen kuitenkin jo pian 31 v. Toivon kovasti että saamme lapsen :)

Olen varma, että asiat järjestyvät jotenkin.

Maalla on hyvä asua, se on totta :)

Ap

Voi mitä kommentteja! Jäät kotiin lapsen kanssa, mikäs ongelma se on!! Kun lapsi on lähempänä kouluikää, ja sillä ehkä on jo sisaruksiakin, on kulunut paljon aikaa ja töitä ehtii sitä ennen miettiä moneen kertaan!

Aina pystyy sovittamaan työaikoja, hankkimaan vaikka au pairin kotiin tms. Selviätte kyllä. Ei tietenkään kannata jonkun työasian takia olla hankkimatta lapsia!

joita olen saanut tähän viestiini. Eivät kaikki voi asua pääkaunkiseudulla työpaikan vieressä. Elämä on hyvin erilaista maaseudulla ja kaupungissa.

Itse olen välillä ajatellut alanvaihtoa, mutta asiaa pitää sitten alkaa mietiskelemään, jos saamme lapsia.

Ilman muuta lapsi/lapset menisivät etusijalle meidän elämässä. En ole uraihminen, vaan työ on minulle keino hankkia elanto.

Tiedän, että työnantajani joustaisi tarvittaessa, jotta työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuisi paremmin. Lisäksi työni on sellaista, että voin itse suunnitella päiväni, ja tehdä asiat lähes kuten haluan.

Ap

Mietin itsekin arvojärjestystänne. Omakotitalo ja työ tuntuu olevan tällä hetkellä lasta tärkeämpiä, koska olette valinneet ne.



Elämäntilanteet muuttuvat, ehkä se velaton omakotitalo maalla ei ole se, joka palvelee teitä parhaiten jos perheessä on pieni lapsi. Silloin voi olla tärkeämpää perheen yhteinen aika tms. Silloin pitää tehdä uusia valintoja, jotka mahdollistavat yhteisen ajan. Lyhentää työmatkoja ja inhimillistää työaikoja. Ehkä muuttaa toiselle paikkakunnalle, jotta perhe voi olla yhdessä iltaisin ja viikonloppuisin ja päiväkoti on lähellä.



Lapsen tultua molempien vanhempien pitää joustaa aika rankasti. Ei voi ajatella että lastenhoito ja työ on sun harteilla ja mies jatkaa entiseen malliin ja hoitaa kun töiltään ehtii.



Lapsiperheillä on usein aika paljon velkaa ja tässä on syy... jos haluaa perheen yhteistä aikaa (ja miksi sitä muuten hankkis lapsia...) niin työ ja asuminen pitää järjestää perheen ehdoilla. Ei toisin päin.



Toisaalta, vaikka tulisit heti nyt raskaaksi niin onhan teillä n. 2 vuotta aikaa järjestellä asioita, ennen kuin äitiysloma loppuu (ja vielä enemmän jos jäätte hoitovapaalle).

Sinulla tai miehelläsi kuitenkin kolme vuotta mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa ihan lakisääteisestikin (eli aika pitkä aika).

Ja sen jälkeenkin osa-aikatöitä vielä monta vuotta.

Ottakaa, vaikka aupair tai palkatkaa joku hoitaja kotiin sitten sen jälkeen, kun töihin haluatte mennä.

ja reissasin satoja kilometrejä viikossa usein työssäni.



Nyt teen sisällöntuotantoon liittyvää siistiä sisätyötä ja olen yhä yh.



Työtä voi myös vaihtaa, ja muuttaminenkin on mahdollista, varsinkin jos aiot olla kotona lapsen kanssa pitkään. Missään Jumalan selän takana en suostuisi asumaan, mutta se on tyyppi kysymys, eikä liity siihen, onko lapsella hyvä olla.

esim. poliiseilla tai rekkakuskeilla tai näyttelijöillä tai kellään jolla on kummalliset työajat ei saisi olla lapsia... monilla kuitenkin on.

pvkotiin. Eli lapsi istuu 80km autossa per päivä.Ja pitkät hoitopäivät päälle. Ei onnistu, ei sitten millään. Kamalalta kuulostaa.Arki tulee olemaan sietämättömän raskasta. Kaiken a ja o lyhyet matkat, ei tod mitään kymmenien kilometrien reissuja.

Koskaan ei ole sopiva aika! Ei kannata miettiä ja jahkailla liikaa, hommiin vaan. Ihmettelen kyllä että miten saatte sen lapsen aikaiseksi, kun mies on niin paljon poissa...



Mutta jos haluatte sen lapsen niin kyllä se kannattaa hankkia liikoja pohtimatta. Siis toki kannattaa aina hiukan miettiä, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa ja asioilla on taipumus järjestyä. Saattaa hyvinkin mennä aikaa ennen kuin lapsi on edes aluillaan ja ehkä siitä vielä yli 2 vuotta ennen kuin teidän ehkä edes tarvitsee miettiä hoitokuvioita.

En millään muotoa halua tyrmätä lapsenhankintahaaveitanne - jos haluatte lapsen, niin miettikää tarkkaan millaista elämää haluatte elää ja tehkää rohkeasti siihen vaadittavat muutokset!



Lähinnä olen huolissani miehestäsi, joka lapsenkin synnyttyä jatkaisi asumista tuossa solukämpässä kavereidensa kanssa. Se saattaa tuntua yllättävän raskaalta sen jälkeen, kun lapsi on maailmassa. Kaverilla on samantyyppinen tilanne: ei paljon houkuta asua viikkoja muualla, kun vaimo ja lapsi on muualla. Se on oikeasti todella rankkaa ja kaverini ainakin puntaroi jatkuvasti sitä, miten tuntuu menettävän lapsensa elämästä ison osan. Varsinkin kun ymmärsin niin, että teillä kyseessä on pysyvä järjestely.



Enkä tarkoita yhtään sitä, että vain klo 8-16 töissä käyvät saisi hankkia lapsia. Sinuna kuitenkin puntaroisin kaikki vaihtoehdot tarkkaan ja ennakkoluulottomasti, esimerkiksi tuon talon myymisen ja miehen työpaikkaa lähemmäksi muuttamisen, oman uran laittamisen jäähylle tai osa-aikatyön + taloudelliset vaikutukset.

Siksi muuttaisitte, että lapsen hoito on tuolla yhdistelmällä mahdotonta. Miksi edes kysyt täällä asiasta?

että asiat vain tulevat selviämään jotenkin, tavalla tai toisella. Näiden työasioiden vuoksi olemme lykänneet lapsen yritystä useamman vuoden ajan. Enää en lykkää yhtään, koska ikää on jo sen verran paljon.

Uskon, että saamme lapsenhoidon jotenkin järjestymään. Alan tekemään osa-aikatyötä, jota sitäkin vaikka vain silloin kun mies on kotona. Mies on myös puhunut, että työpaikalla on puhuttu, että jatkossa voisi ehkä olla mahdollista tehdä 4 pitkää päivää töitä, ja saada sitten 6 vapaata. Se olisi aivan mahtavaa, kumpa onnistusi :)

Ap

Mieheni oli kuukausia joka vuosi poissa kotoa, kun lapsemme olivat vauvoja.