Lopen väsynyt teinityttöön :(
Tyttö 14vee käyttäytyy huonosti, on aina käyttäytynyt. Luulen ettei hän edes tiedä miten tulisi olla, sillä lapsesta saakka hän on ollut "outo".
Esim. nyt kun istun tietokoneella tekemässä töitä niin hän alkaa matkia ilmeitäni. Sanon että lopettaa. Kohta hän kysyy, miksi heilutan jalkaani. Seuraavaksi sanoo, että äiti on hassun näköinen kun miettii asioita. Tähän tyyliin kommentoi koko ajan toisten tekemisiä ja ilmeitä ja se on helvetin ärsyttävää, kun yritän keskittyä tekemään jotakin ja toinen kommentoi ja tarkkailee sivusta. Kyse siis 14-vuotiaasta, ei 5-vuotiaasta!!
Eilen pikkuveljensä oli vessassa ja tytöllä olo kaveri. Tyttö vinkui oven takana että hänen pitää päästä hakemaan huulikiilto korista. Sanoin että antaa veljensä istua rauhassa pytyllä ja odottaa vuoroaan. Tyttö mesosi ja lopulta kun veljensä tuli ulos tyttö sanoi kaverilleen että haistelepa mille täällä haisee, "Pekalla" on varmasti haiseva ripuli. Siis ihan tahallaan nolasi murkkuikäisen veljensä kaverin edessä ja veli oli ihan nolona. Muutenkin tyttö kadehtii veljeään ja tekee suuren numeron esim jos veljen keittiövuorolla on liian vähän tekemistä. Tyttö saa suuren mielihyvän jos huomaa syömään tullessaan että altaassa on likaisia astioita ja on veljen tiskivuoro. Riemuitsee ääneeen, kun toiselle tulee paljon tekemistä.
Tytöllä ei ole montaa kaveria eikä pienempänä ollut yhtään. Tyttö on herkkä suuttumaan ja alkaa huutamaan helposti eikä kestä kritiikkiä. Lapsena hän joko vetäytyi tai riitaantui muiden kans. Hän jättää vaatteensa lattialle, voit ja maidot päydälle, tyhjän karkkipussin sohvalle jne. Sitten suuttuu kun siitä huomauttaa. Tyttö on vieläkin leikkivä ja viime kesänä leikki usein naapuruston pienten kanssa ollen itse pomona.
Oikeasti rakastan tyttöä mutta tulen hänen seurassa ärtyneeksi. Hän on niin vaativa ja tungetteleva että kun hänen kans on niin hän koko ajan kyselee eikä ole hetkeäkään hiljaa, tarkkailee ja kommentoi ja suuttuu pienistäkina asioista alkaen huutamaan ja räyhäämään. Säälittää se että hän on luonteeltaan mitä on eikä varmaan voi mitään sille että herättää ärtymystä. Minä yritän sietää mahdollisimman paljon koska työtn isä ja tyttö riitelee koko ajan. Isä ei jaksa tytön vaativuutta, esim. tyttö on rahaa vailla koko ajan ja pitäisi tämän tästä päästä shoppailemaan ja aina satanen vähintään käteen. Jos yrittää antaa vähemmän neiti suuttuu ja valittaa miten köyhät vanhemmat hänellä on jne.
Kommentit (21)
Empatiakyvyttömyyttä, lyhytpinnaisuutta, epäsosiaalisuutta jne. Teinä kääntyisin perheterapeutin puoleen. Voi olla ihan normaaliakin, jokainen teini käy vanhempiensa hermoille tavalla tai toisella.
mutta ei onneksi enää ole noin paha, tuossa iässä on vaikeaa korjata kasvatusvirheitä, mutta ei se mahdotonta ole. Eli apuja hakemaan, itse ette siihen pysty.
Tulee yksi sukulaislapsi mieleen. Valitettavat rasittavan kuuloista.
Tunteeko tyttö itsensä tarpeelliseksi ja arvostetuksi ? Onko mitään erityistä jonka hän tekee tosi hyvin esim. osaa leipoa erityisen hyvän kakun, hoitaa nappurin lapsia hyvin tms. Minusta kuulostaa että lapsi yrittää kaikella tuolla touhullaan paikata omaa huonoa itsetuntoaan.
Olisi tosi tärkeää koettaa parantaa hänen itsentunoaan. Järjestää jotenkin tilaisuuksia olla hyvä. Se on kyllä varmasti vaikeaa mutta löytyisikö mitään missä tyttö voisi päteä ?
Alakoulussa open mukaan ei ollut aina kavereita ja tyttö oli syrjäänvetäytyvä ja toisakseen riitaantui herkästi muiden kanssa kun oli open mukaan niin tempperamenttinen. Nyt yläkoulussa on joku kaveri löytynyt ja luokanvalvojan mielestä menee ihana mukavasti (ei varmaan useinkaan näe oppilaitaan).
Noita persoonallisuushäiriöitä olen lueskellut joskus että onko tytöllä joku sellainen. Ei ihan suoraan mikään sovi mutta piirteitä on useammastakin.
Tuo itsetuntojuttu on totta eli tytöllä on huono itsetunto. Hän on niin törmännyt ympäristönsä ja meidän vanhempien kanssa koko elämänsä. Kehun ja kannusta aina kun saan tilaisuuden mutta en ehkä tarpeeksi kun tilaisuuksia ei usein tule. Tyttö pelasi aiemmin futista ja menestyi hyvin siinä ollen taitava. Hän lopetti viime vuonna senkin mistä valmentaja oli harmissaan, koska tyttö oli kuulemma niin lahjakas.
Nyt aamulla tyttö halusi syödä viimeisen tonnikalapurkin. Sanoin että jättää puolet veljelleen mutta hän alkoi syömään suoraan purkista. Parin haarukallisen jälkeen totesi että siinä on ruotoja ja oli nakannut koko purkin roskiin, murr. Veli ei yleensä lähde riitaan mukaan ja nytkin etsi muuta syötävää.
hetikohta kommentoi ikävästi mutta suoraan sanoen kuulostaa mun tyttäreltä monellakin tapaa.
Mun tytöllä on vaikea lukihäiriö sekä runsaasti aspergeroireita.
Nuo "tunteettomuuden" kuvaukset sinun viestissä kuulostavat varsin tutuilta. Mun tytöltä puuttuu empatiakyky monsessakin asiassa ja on sosiaalisesti kömpelö. Eli puhuu usein liiankin suoraan eikä tajua ettei aina ole kohteliasta sanoa joka asiaa suoraan.
Meillä on auttanut tietoinen kasvattaminen ja opettaminen kuinka eri tilanteissa pitää toimia. Lapsihan ei tahalleen ole töykeä tai ilkeä, hän ei vaan osaa ilmaista asioita aina oikein.
Paljon on meilläkin tehty sen eteen, että lapsi on saanut kokea olevansa hyvä edes jossain ja sitä kautta vahvistettu hänen itsetuntoaan. Samaa joku toinen jo tuossa kirjoittikin.
Ette jaksa suhtautua häneen enää normaalisti ja tyttö huomaa sen. Älkää kiinnittäkö liikaa huomiota sanomisiin ja tekemisiin. vastatkaa välillä ystävällisesti. Raha asiaan ei tarvitse sanoa muuta kuin et nyt et saa rahaa ja sillä siisti. Sen enempää huutamatta ja paheksumatta.
Ja aina kannattaa myös muistaa että isät on tyttöjensä esikuvia ja idoleita. Vieritäppä isälle hieman vastuuta asiasta. Sano isälleen, että tytär käyttäytyy juuri niinkuin isä on suorasti tai epäsuorasti halunnut häntä kasvattaa. Isät on oikeasti tärkeitä tytöille.
Suhtautukaa välillä tyttöönne kuin naapurin lapseen, silloin huomaatte omat virheenne helpommin. Kannattaa kokeilla! Siinä vaiheessa kun tulee mieleen ettet viitsisi vastata naapurille kuin teet omalle lapselle, silloin on miettimisen paikka.
Ette jaksa suhtautua häneen enää normaalisti ja tyttö huomaa sen. Älkää kiinnittäkö liikaa huomiota sanomisiin ja tekemisiin. vastatkaa välillä ystävällisesti. Raha asiaan ei tarvitse sanoa muuta kuin et nyt et saa rahaa ja sillä siisti. Sen enempää huutamatta ja paheksumatta.
Ja aina kannattaa myös muistaa että isät on tyttöjensä esikuvia ja idoleita. Vieritäppä isälle hieman vastuuta asiasta. Sano isälleen, että tytär käyttäytyy juuri niinkuin isä on suorasti tai epäsuorasti halunnut häntä kasvattaa. Isät on oikeasti tärkeitä tytöille.
Suhtautukaa välillä tyttöönne kuin naapurin lapseen, silloin huomaatte omat virheenne helpommin. Kannattaa kokeilla! Siinä vaiheessa kun tulee mieleen ettet viitsisi vastata naapurille kuin teet omalle lapselle, silloin on miettimisen paikka.
monen muun piirteen voisi laittaakin teini-iän röyhkeyteen. Ihmettelen myös tuota "kliinisen uteliasta kiinnostusta" sinun ilmeisiisi tai eleisiisi. Hän tarkkailee kuin kärventyvää muurahaista suurennuslasin alla. En ole alan ihminen, mutta onko se psykopatian merkkejä?
Sinuna menisin ensin yksin puhumaan ammattilaiselle. Voisit purkaa omaa väsymystäsi ja kaikkia niitä kertoja, kun hän on loukannut sinua ja olet yrittänyt pysyä huolehtivana äitinä. Voisit kysyä neuvoa miten ohajat tyttösi eteen päin. Täytyisi pelastaa myös pikkuveli ja isä tuolta ilmapiiriltä.
Kokemukseni mukaan siellä piireissä paljon vastaavia tapauksia ja omani myös. Koita kestää, tuo menee oikeasti ohi kun aikuisuus koittaa. Vaikea voi olla tytön löytää elämänsä suuntaa mutta koittakaa rauhoittaa mielenne.
Ja se nyt on ainakin ihan normaalia että tuossa iässä vanhemmat ja sisarukset tuntuvat hirvittävän ärsyttäviltä. Se on itsenäistymisvaiheen alkamisessa luonnollista. Etenkin (suht samanikäiset) siskot ja veljet jopa vihaavat toisiaan tuossa iässä.
ei kuulosta ihan normaalilta murrosiän oikuttelulta (olen kahden murkun äiti, pian 13 ja 16). Jokin käytöshäiriö minullekin tuli mieleen. Etenkin tuo ilmeittesi ja eleittesi tuijottelu ja kommentointi on aika erikoista - seurustelin joskus ammoin miehen kanssa jolla oli samanlainen ärsyttävä tapa kytätä minua koko ajan ja huomautella jatkuvasti millainen ilme minulla milloinkin on. Helvetin ärsyttävää....Hänellä ilmenikin sitten aika paljon kaikenlaisia ongelmia ja muiden syrjäyttämistä, esim. kun joku esiintyi, hän ryntäsi lavalle ja veti oman shownsa. Suosittelen kääntymään jonkun spesialistin puoleen, tuskin ihan kasvatuksessakaan vikaa.
Juuri tuollaistahan se meilläkin oli kun ikäeroa oli pari vuotta ja murrosikä päällä. Sisaruksen epäonnesta sai iloa.
Ja moni tytär häpeää äitiään pahimman murrosiän myllerryksessä. Nauretaan äidin vaatteille, puheille ja miksei ilmeillekin. Ihan oli tuttua mun kaveripiirissä yläasteiässä.
Olin itse aika samanlainen, paiti taisin olla vielä pahempi. Suorastaan kidutin pikkuveljiäni, äitini sain usein itkemään. Olin koulukiusattu eikä minulla ollut yhtään kaveria. Oli henkisesti paha olo ja sitä tuli kypsymättömyyttään purettua noin.
Mulla asia helpottui itsestään sitten kun pääsin 16-vuotiaana muuttamaan pois vanhempien kotoa. Siellä täytyi yksin kohdata oma tunnemaailmansa ja ongelmansa ilman että oli ketään tai mitään jolle raivoamisella voi itseään viihdyttää. Ensimmäinen vuosi yksin oli ahdistavaa ja käytin alkoholia liikaa mutta aika äkkiä sitä oppi elämään oman vaikean päänsä kanssa sovussa. Talossa jossa on myös muita ihmisiä se tuskin olisi koskaan onnistunut.
Itselläni on 2 nuorempaa veljeä ja vielä pikkusiskokin. Lisäksi olen kasvattanut itse 5 teiniä huushollissani. Minusta tuo kuvailu osoittaa ihan toisenlaista empatiakyvyttömyyttä kuin sisrusten välinen nahistelu. Tuo äidin halveksuminenkin kuulostaa ihan vieraalta. Onhan se oma mutsi tuntunut jossakin vaiheessa raivostuttavalta, mutta en ole nähnyt kenenkään toimivan noin kuin ap kertoi.
kun jaksatte miettiä mun kanssa tätä asiaa.
Tytöllä on ihana puolikin vaikka se ei tullut esille kun tämänaamuisen tonnikalaepisodin jälkeen tuohtuneena kirjoitin tätä.
Tyttö on usein naapurissa ammana ja naapuri kehuu miten hän hoitaa hyvin naapurin lasta, pitää sylissä, on hoivaava ja hellä. Alakoulussa hän sääli niitä joilla ei ollut kavereita ja oli ainut joka ei ollut luokassa suostunut osallistumaan koulukaverin kiusaamisepisodiin. Ope kertoi silloin että tyttö oli kirjoittanut nimettömän lapun opelle että muut kiusaa yhtä tyttöä. Kun tapausta alettiin selvittämään kävi ilmi että kiusaamista, fyysistä ja psyykkistä, oli jatkunut pitkään ja kiusattu oli nimennyt minun tytön ainoaksi luokassa joka ei ollut kiusannut yhtään koko syksyn aikana toisin kuin kaikki muut.
ap
Siis luulen että hän ei tietoisesti halua käyttäytyä loukkaavasti koska jos tosiaankin tietää että jotakuta kiusataa ja jollakin on paha olo niin hän on hyvinkin empaattinen. Mutta itse käyttäytyy tungettelevasti ja loukkavasti eikä ymmärrä kun siitä sanotaan hänelle.
Siis luulen että hän ei tietoisesti halua käyttäytyä loukkaavasti koska jos tosiaankin tietää että jotakuta kiusataa ja jollakin on paha olo niin hän on hyvinkin empaattinen. Mutta itse käyttäytyy tungettelevasti ja loukkavasti eikä ymmärrä kun siitä sanotaan hänelle.
niin, olen tullut samaan tulokseen ettei ehkä ymmärrä miten ärsyttävästi käyttäytyy ja että muut kokee kiusaamisena tuollaisen käytöksen. Mitenhän hän tulee pärjäämään kun parin vuoden päästä pitäisi lähteä jonnekkin opiskelemaan jne.
http://www.poliklinikka.fi/hyvan-mielen-kanava/artikkelit/persoonallisu…