Tunnustan: löin lastani.
ja vedin tukasta ja annoin luunappeja ja lukitsin huoneeseensa useaksi tunniksi lähes päivittäin. Enkä edes häpeä. Lapsi on kohta täysi-ikäinen eikä ole vetänyt mua takas lättyyn. Päin vastoin, pitää minusta.
Kommentit (15)
nousevat varmasti pintaan. Silloin sulle koittaa tilinteon hetki, siitä voit olla varma.
Itte voisin diagnosoida että olen vähän narsistinen. En kestänyt lapsen aiheuttamaan vaivaa ja hankaluutta. Halusin olla rauhassa ja nauttia elämästä. Ihan niin kuin nykyäänkin. Se olen minä se, ei mitään syytä muuttua tai valitella menneitä.
Mitä tilintekoa mahdat tarkoittaa? Kyseessä on sitä paitsi poika, joten tuskin lapsen saaminen häneen kovin vakavasti vaikuttaa.
mutta sentään rakastan lastani niin paljon että se tuntui pahalta ja hain iselleni ja meille apua.
Äitini kanssa en ole missään väleissä sillä hän teki samaa kuin sinä, eikä häpeä ollenkaan...
Silloin pystyin aidosti rakastamaan häntä, koska hänestä oli hyötyä minulle.
vai oisko jopa psykomamma? sitä ei oo pitkään aikaan näkyny... onko se jo lukkojen takana?
kukaan normaali ei vitsaile muuten tollasilla asioilla.
kasvaakseen normaaliksi aikuiseksi lapsi tarvitsee turvallisen sosiaalisen ympäristön, jonka avulla lapsi sitten voi oppia "normaalin" tavan toimia ihmisten kanssa. Lapsesi sanoo että hän on "sujut" asian kanssa, mutta mitä muuta hän voikaan sanoa sinulle - kasvattajalleen? Todennäköisesti sait lapsen liian varhain - niin tai näin - toimintasi on joka tapauksessa väärin.
Saattaa olla ettei enää muista koko tapauksia. Lopetin nimittäin kun poika oli noin 5, tai viimeistään kun oli 7. Silloin oli liian vahva minun pideltäväkseni väkivalloin.
Mutta käytös osoittaa että olen rakas. Sitä paitsi kuritus on ollut normaalia kautta vuosituhansien.
Mietit sitten että miksi ei tule kukaan sairaalan osastolle vierailemaan.
Olen jo tehnyt periaatepäätöksen, että en käytä terveyspalveluita muuta kuin korkeintaan harmittomiin juttuihin kuten hampaitten paikkaamiseen tai sellaiseen. Kaikki sydänoireet yms jätän huomiotta ja kuolen saappaat jalassa.
Ja toiseksi yksinäisyys ei ole mulle mikään peikko. Rakastan yksioloa, enkä edes halua mitään "pakkovierailuja".
Olen jo tehnyt periaatepäätöksen, että en käytä terveyspalveluita muuta kuin korkeintaan harmittomiin juttuihin kuten hampaitten paikkaamiseen tai sellaiseen. Kaikki sydänoireet yms jätän huomiotta ja kuolen saappaat jalassa.
Ja toiseksi yksinäisyys ei ole mulle mikään peikko. Rakastan yksioloa, enkä edes halua mitään "pakkovierailuja".
Palstailet 24/7 365pv vuodessa. Nauti mutta älä valehtele täällä !
sun käytös on asperger-painotteinen...