Supermarjo perhe sekaantuu jo koulun opetukseeen???

näiden tyttärien haastatteluja 15v päästä, kun kertovat omasta lapsuudestaan.. saas nähdä mikä ääni on kellossa silloin. Onko ollut elo niin auvoista, mitä annetaan ulospäin näkyä? Aika näyttää.

lapsi joka kilpaurheilee oikeasti viihtyisi "normi" hiihtäjien tunnilla. Jos vanhemmilla on aikaa ja intressiä hiihtää lapsensa kanssa, niin sehän on vain positiivista.

Vain mieleltään sairaaksi tehty lapsi ei viihdy.

Mieti vain, kuinka moni lapsi treenaa ja kilpailee ja silti koulun liikassa tekee niitä tavallisten mukana.

Onko vähän kätevämpää, että ko eskari saa hiihtää "omaa vauhtiaan", kuin entä tylsistyä muiden mukana.. On kuitenkin ikäisiään huomattavasti lajissa edellä, eikä eskarin puolelta varmasti kukaan aikuinen pystyisi muuten irtaantumaan sen kanssa..

Minä kun ihan luulin eskarin tärkeimmän tehtävän olevan ryhmässä toimimisen opettamista.

Tylsyyttäkin lapsen pitäisi oppia sietämään.

jos kerran todellisia superihmisiä koulutetaan niin eikös se kannattaisi tehdä kotikoulussa, nopeasti ja tehokkaasti? Suomalainen koulujärjestelmä tarjoaa heille varmasti muissakin aineissa ihan liian vähän haasteita ja tehottomuutta. Eikös ne oppineet kaikki lukemaankin tosi aikaisin. Nehän tylsistyy tavallisessa koulussa!



Minä opettaisin ne itse, parissa tunnissa joka päivä. Sitten hiihdettäisiin niin että tuntuu.

että lapsiin istutetaan aivan mieletön ja syvälle juurrettu kilpailuhenki ja ajatus siitä että voittaminen on äärettömän tärkeää. Kyllä sillä ehkä menestyjiä on mahdollista kasvattaa, mutta entä onnellisia ja omissa nahoissaan tyytyväisiä ihmisiä?

opettaa lapselle, että hän on niin erityinen, että voi tehdä asioita omien sääntöjensä mukaan :)

jääkiekkoa ja on jopa vielä aika hyvä siinä. Täytyykin ottaa puhelu opelle, ettei enää saa osallistua koulun liikuntatunnilla luisteluun. Tiedä vaikkaa taantuu siellä kun joutuu huonompien kanssa urheilemaan.

Voi tsiisus..

teidän useimpien kanssa. Mun lapseni ovat harrastaneet ja harrastavat kilpailumielessä lentopalloa, jalkapalloa, yleisurheilua, hiihtoa ja salibandya. Eikä todellakaan ole käynyt mielessä että eskarin tai koulun liikuntatunnit pitäisi heillä olla näissä jotain omaa treeniä. Siis ihan oikeasti, koulun/eskarin liikunta on oma juttunsa ja ns. oikea treeni taas sitten omansa.

Joskus opettaja on antanut luvan esim. hiihdossa vetää omaa treeniänsä kun muut opettelevat tekniikkaa, mutta se on ihan opettajan asia antaako hän tehdä näin. Jos ei anna niin sitten tytär on "opetellut" tekniikkaa muiden mukana. Ei sekään harjoitus hukkaan ole mennyt.

vai eskarin liikkatunneille?

Vanhempi saa näin illan toiselle harrastukselle kun sen päivän hiihtorääkki on jo käyty koulupäivän aikana.

että lapsiin istutetaan aivan mieletön ja syvälle juurrettu kilpailuhenki ja ajatus siitä että voittaminen on äärettömän tärkeää. Kyllä sillä ehkä menestyjiä on mahdollista kasvattaa, mutta entä onnellisia ja omissa nahoissaan tyytyväisiä ihmisiä?

Meillä murrosikäiset pojat, joista toinen opiskelee samassa musiikkioppilaitoksessa kuin Supertytöt ja toinen valitsi ykkösharrasteeksi liikunnan (riittää kun on yksi "oma" laji johon haluaa panostaa eikä siinäkään tarvi kilpailla) pyörittelivät päätään kun noista tyttösistä puhuttiin. Pienenä ehkä on vielä aikaa koulultakin enemmän mutta miten jatkossa? Ja miksi ihmeessä pienen tytön pitää tehdä keikkoja? Sehän on lapsityövoimaa. Marjo sanoo olevansa suorittaja mutta totuushan on että MUUT suorittavat Marjolle sellaista elämää jota tämä haluaa elää. Täydellistä. Kyllä meilläkin on aina paljon harrastettu mutta kaukana se on tuosta tehokkuusajattelusta. Nyt kun koulukin vie jo aikaa niin harraste per nappula on ihan ookoo. Omaksi ilokseen sitäkin tekevät.

poikani luokalla on aivan ihana jääkiekkoilijapoika. Hän auttaa ja opettaa kömpelömmille lapsille luistelutekniikkaa, ja nauttii siitä kun pääsee opettamaan.

Toivottavasti ei kömpelyys pääse tarttumaan ;)



Kuka oikeasti jaksaa joka hetki 'vetää täysillä', ilman lepohetkiä ja leikkiä.

Itse en tunne yhtään sellaistaa aikuista joka ei välillä ottaisi rennommin. En ymmärrä miten jatkuvaa tiukkaa treenaamista voisi vaatia lapselta, jos ei sitä voi vaatia aikuiseltakaan.

vanhemmat pitivät lapselleen omat uskontotunnit. Olivat jotakin lahkoa. Sama asia kai tässäkin; ei saastuteta lasta liian lepsulla liikuntaopetuksella.

poikani luokalla on aivan ihana jääkiekkoilijapoika. Hän auttaa ja opettaa kömpelömmille lapsille luistelutekniikkaa, ja nauttii siitä kun pääsee opettamaan.

Toivottavasti ei kömpelyys pääse tarttumaan ;).

ja lapsille pitäisi selittää ja opettaa sitä, että yhden vahvuudet on jossain lajissa ja toisen sitten toisessa. Oma lapsi käy kanssa kiekkoharjoituksissa ja osaa mielestäni hyvin ikäisekseen (eskarilainen). Toisaalta hän ei osaa vielä ajaa pyörällä kunnolla. Ei tulisi mieleenkään kieltää häntä luistelemasta eskariryhmän kanssa ja mennä sinne sekaan häntä treenaamaan ettei mene tunti hukkaan.

Meidän koululla on oppilaissa monta kilpatason urheilijaa eikä yksikään ole hakenut vapautusta liikasta tai saati sitten vetäisi omia treenejä liikkatunnin aikana. Jos ohjelmassa on oma laji niin he osallistuvat ja toisinaan ope kysyy heiltä kivoja lajiniksejä tai harjoitteita. Homma toimii hyvin.

ja talvisin vedin hiihtolenkkiä läheisellä purtsilla,muiden tehdessä muuta liikuntaa ja voi,että mua VI...TI.Muistan vieläkin kun riparileirillä vedin pari treeniä päivässä,isä oli sopinut riparipapin kanssa! olin hyvä hiihtäjä,mutta motivaatio katosi 16 vuotiaana kun oli niin helvetin tiukkaa AINA. Toki tiedän,että kilpaurheilu on tiukkaa,mutta joskus pitää asiaa ajatella kyllä lapsen/nuoren kannalta.

ja talvisin vedin hiihtolenkkiä läheisellä purtsilla,muiden tehdessä muuta liikuntaa ja voi,että mua VI...TI.Muistan vieläkin kun riparileirillä vedin pari treeniä päivässä,isä oli sopinut riparipapin kanssa! olin hyvä hiihtäjä,mutta motivaatio katosi 16 vuotiaana kun oli niin helvetin tiukkaa AINA. Toki tiedän,että kilpaurheilu on tiukkaa,mutta joskus pitää asiaa ajatella kyllä lapsen/nuoren kannalta.

yritti tehdä kilpahiihtäjää, pää sekosi nuorena aikuisena.

jos kerran todellisia superihmisiä koulutetaan niin eikös se kannattaisi tehdä kotikoulussa, nopeasti ja tehokkaasti? Suomalainen koulujärjestelmä tarjoaa heille varmasti muissakin aineissa ihan liian vähän haasteita ja tehottomuutta. Eikös ne oppineet kaikki lukemaankin tosi aikaisin. Nehän tylsistyy tavallisessa koulussa!

Minä opettaisin ne itse, parissa tunnissa joka päivä. Sitten hiihdettäisiin niin että tuntuu.

Hyvä pointti. Katsellessani ohjelmaa mietin, että haluaako SekoMarjon tytöt aivan todella vetää 110 lasissa ylösnoususta iltahuutoon. Vai tekeekö tytöt tuota siksi, että vanhemmat haluavat lapsistaan supersuorittajia. Pelolla seuraan, milloin tulee totaali stoppi.

poikani luokalla on aivan ihana jääkiekkoilijapoika. Hän auttaa ja opettaa kömpelömmille lapsille luistelutekniikkaa, ja nauttii siitä kun pääsee opettamaan.

Toivottavasti ei kömpelyys pääse tarttumaan ;)

Itsekin olen ollut kilpauimari, ja silti osallistunut vielä yläasteellakin uintitunneille. En todellakaan tylsistynyt, vaan oli kiva saada olla kavereiden kanssa. Sain tosiaan minäkin toimia apuopettajana, sillä olihan nen uintitekniikat minulla paremmin hallussa kuin liikkamaikalla. Tavallaan oli ihan kiva kerrankin vaan "olla" vedessä, kun yleensä uimahallilla vietetty aika (eli uintitreenit) oli ihan täyttä treeniä, eikä mitään hengailua.

jotkut ihmiset vaan kestää tuota elämäntapaa ihan loputtomiin koska pitävät siitä ja se on heistä kivaa. Yhdestä tutusta ollaan veikkailtu että milloin romahtaa. Kaikkien mielestä sen olisi pitänyt tapahtua jo vuosia sitten, nyt veikkaan että vauhti vaan kiihtyy.

Minusta tämä keskustelu on täällä vähän joko tai. Joko on hyvä, että kilpailu mielessä urheileva lapsi on samassa eskari ryhmässä urheilu tunnilla tai sitten se ei ole. Vähän niin kuin se olisi vaan JOKO TAI.



Joka tapauksessa uskon, että tuo asia on enemmän lapsesta lähtöistä. Lapsen ehdoilla. Mitä hän haluaa?



Ei se kilpaurheilija simputtaja varmasti halunnut olla siellä urheilutunnilla tavallisten vaatimusten kanssa, vaan koki tilanteen epämieluisaksi itselleen ja alkoikin simputtaa tästä (kenties) syystä muita.



Helppo huudella juu.



Mitä tulee tuohon tylsistymiseen, niin uskon, että nykynuoret tylsistyvät aika tuhottoman paljon. Useilla aikuisilla ei ole aikaa lapsilleen ja he viettävät suuren ajan yksin tai toisten lapsien seurassa. On silloin parempi, kun heillä on se oma äiti tai isä, joka on paikalla. Antaa aikaa ja jopa kenties harrastaa yhdessä.



Mitä tulee SuperMarjoon. Vaikkakin yhdistän hänet enemmänkin Supertyttöihin, kun Super itseensä. On ikävää, kun jo sen ikäiset pienet tytöt - Minkä ikäisiä he muuten ovat? - miettivät, kuinka paljon tästä tuli rahaa?



Asioiden rahalla mittaaminen on tuhoisaa. Jokainen ehkä yhtyy tähän? - Sitä tehdään yhteiskunnassamme, jo liiankin kanssa.