Missä muruseni on.....?

Pyydän vaihtamaan vaippaa niin ei pysty kun tulee telkkarista jotain mitä haluaa katsoa, mainostaolla sitten.

Pyydän syöttämään niin ei kun on nyt kesken joku mielenkiintoinen ketju jollain foorumilla minne on pakko kirjoittaa.

Pyydän vahtimaan kun käyn suihkussa niin joo, jos nukutan ensin.

Olen muistuttanut että pitää valkopyykii pestä, mm. miehen kauluspaitaa juhliin lauantaina, ei ole tehty

Valittaa kyllä jos ei ole kahvimukeja puhtaana, ei kuitenkaan itse viitsi täyttää tiskikonetta ja pistää käymän.

Valittaa jos syöttää ja menee ruokaa housuille kun oli ainoat puhtaat, itse ei saa likaiset edes pesukoriin.



Miten helevetissä mies pärjää kotona tissitakiaisen kanssa kun lähden töihin?



Olen pyytänyt miestä lähtemään, olen sanonut että ei riitä enää sanat "rakastan sinua", pakko näyttää että tarkoittaa sitä oikeasti ja tilanne paranee pariksi päiväksi kun mies itkee eikä halua menettää minua ja poikaa, ja sitt jatketaan taas samalla tavalla.

Ainut syy tällä hetkellä miksi itse en lähde on lemmikkini, koska kaksiossa niille ei olisi tilaa minun ja poikani kanssa, ja koska silloin olisi pakko laittaa poika hoitoon kun menen töihin, nyt saa olla kotona isän kanssa sitten ainakin.



(On meillä aprempiakin päiviä mutta ne tuntuu olevan nykyään niin harvassa....)

Lähde lapsesi kanssa pois, se on ainoa vaihtoehto.

Olen sanonut miehelle jo monta kertaa että haluan että se lähtee, voi tulla takaisin kun on väikkäri edes valmis. Olen sanonut että olen mieluummin kokonaan yksin lapsen kanssa, kuin yksin lapsen kanssa suhteessa jossa pitäisi olla kaksi kasvattajaa. Pitäisi vain lähteä, mutta kai toivon että mies muuttuisi. Jos pystyi muuttumaan huonompaan, miksei takaisin parempaan...

ja ihan oikeasti masentunut, niin miten yleensäkin toivoisit puolison suhtautuvan toisen masennukseen?



Tero

että mies huomioisi sen että jo yhden yön unet voisi tehdä minulle hyvää. En haluaisi aloittaa mitään lääkitystä taas kun kauan olen pärjännyt ilman. Olen yrittänyt puhua miehelle, sanonut että minä en voi auttaa. Olen halanut, sanon että rakastan, pyydän anteeksi aina kun suutun siitä että taas jouduin pettymään, taas se joi, taas se valehteli, taas löytyi jemmapullo... Mies ei myönnä että olisi masentunut, ja koska hän on mies hän ei tarvitse apua.

asiaa paranna. Katsos, väikkäriä ei niin vaan käden käänteessä väännetä. Ymmärrän miestäsi paljon paremmin kuin sinua. Kunnianhimoiset tutkijatyypit juuri ovat itsensä ankarimpia tuomareita, ja paine tutkimuksen tekoon ja niiden julkaisemiseen on suunnaton. Kannusta miestäsi äläkä ruikuta enempää.

senkö takia sen miehen otit, että saat brassailla tohtorismiehellä? "Nyt meillä on lapsi, 8kk vanha. Uskallettiin kun mies uskoi että kyllä hän saa väikkärin valmiiksi, kyllä hän saa töitä, kyllä hän meitä elättää ja minä saan olla kotona lapsen kanssa."

Höh, mene töihin, lähäreille niitä töitä riittää. Ota toinen asenne elämään, niin ehkä miehessäsikin herää taas henkiin se äly ja tutkimusinto.

senkö takia sen miehen otit, että saat brassailla tohtorismiehellä? "Nyt meillä on lapsi, 8kk vanha. Uskallettiin kun mies uskoi että kyllä hän saa väikkärin valmiiksi, kyllä hän saa töitä, kyllä hän meitä elättää ja minä saan olla kotona lapsen kanssa."

Höh, mene töihin, lähäreille niitä töitä riittää. Ota toinen asenne elämään, niin ehkä miehessäsikin herää taas henkiin se äly ja tutkimusinto.

ja elättää se kunnianhimoinen väikkärimies eikä suinkaan antaa aikaa omalle lapselleen, koska lähärit nyt vaan on luotu olemaan luusereita niin työelämässä kuin kotielämässäkin...

Kai hyvänen aika jotain sentään voi laskea miehenkin varaan? Vai onko niin suhteessa kuin vanhemmuudessakin aina vain naisen oltava yksin?

Minusta taas masennus on muotisairaus, jonka taakse voi piiloutua ja olla sietämättömän itsekeskeinen. Jos ei halua apua, ei lääkäriä, ei muutosta, niin kyllä tuossa on pelastettava itsensä - nopeasti. Toisen mukana on helppo vajota, ja katkeruus vain lisääntyy.

Lapselle itsekeskeinen isä on myös huono esimerkki. Jos mies ei halua olla isä ja puoliso, niin on vain tietty määrä asioita, joita voit tehdä ja juuri mitään niistä et voi tehdä hänen puolestaan.

Sano sille että nyt tilanne on se että joko menet töihin tai työt kotona alkavat klo 7 ja päättyvät lapsen mennessä nukkumaan.



Väikkärin tekemättömyys ei ole tietääkseni mikään este hakea töitä. Jos tekee väikkäriä, on maisterin paperit jo taskussa. Mun kokemukseni mukaan maisterit on kovempaa valuuttaa työmarkkinoilla kuin tohtorit. Karu totuus on että vain hyvin harvat työnantajat arvostavat tohtorinpapereita. Yleensä se tarkoittaa sitä, että työnhakija on syventynyt hyvin kapea-alaisesti yhteen tiettyyn osa-alueeseen ja vaatii silti korkeampaa palkkaa.



Jos sinäkin olet lähäri, niin mikään ei estä teitä edes muuttamasta töiden perässä. Sinun on helpompi työllistyä missä vain kuin miehesi.

Oli myös masentunut. Lähti paranemaan, kun annoin kunnon herätyksen ja sanoin että nyt on tapahduttava jotain.

Lähti tavalliseen suorittavaan työhön, vaikka koulutukseltaan maisteri. Ei olisi henkisesti kestänyt vastuuta työssään. Rutiininomainen työ sopii hänelle ja kotonakin osallistuu kiitettävästi nyt.

Sain muruni takaisin.

11

ja ihan oikeasti masentunut, niin miten yleensäkin toivoisit puolison suhtautuvan toisen masennukseen?

Tero

asiaa paranna. Katsos, väikkäriä ei niin vaan käden käänteessä väännetä. Ymmärrän miestäsi paljon paremmin kuin sinua. Kunnianhimoiset tutkijatyypit juuri ovat itsensä ankarimpia tuomareita, ja paine tutkimuksen tekoon ja niiden julkaisemiseen on suunnaton. Kannusta miestäsi äläkä ruikuta enempää.

Olen kannustanut jo niin kauan että enää en jaksa.

En jaksa katsoa kun se ei jaksa edes lähteä ma-pe säännöllisesti joka päivä pariksi tunniksi edes kirjoittamaan, vaan pitää välillä kotipäiviä mitkä tarkoittaa sitä että hän surffaa netissä koko päivän kunhan on herännyt.

Eilen vietti peli-iltaa kaverin luona, tuli kotiin kolmelta yöllä.

Itse nukahdin miehen jälkeen, lapsi herätti tasaisin välein, mutta mies nyt on niin väsynyt että täytyyhän minun ymmärtää että hän ei jaksanut herätä lapsen kanssa tänäänkään.

Tunnin päästä varmaan taas herää ja kysyy että jaksaisinko tehdä hänelle pekoni-uppomuna-aamiaisen pitkästä aikaa.

ei se helppoa ole, eikä hauskaa, mutta i kuulosta tuokaan helpolta eikä hauskalta.

asiaa paranna. Katsos, väikkäriä ei niin vaan käden käänteessä väännetä. Ymmärrän miestäsi paljon paremmin kuin sinua. Kunnianhimoiset tutkijatyypit juuri ovat itsensä ankarimpia tuomareita, ja paine tutkimuksen tekoon ja niiden julkaisemiseen on suunnaton. Kannusta miestäsi äläkä ruikuta enempää.

Olen kannustanut jo niin kauan että enää en jaksa.

En jaksa katsoa kun se ei jaksa edes lähteä ma-pe säännöllisesti joka päivä pariksi tunniksi edes kirjoittamaan, vaan pitää välillä kotipäiviä mitkä tarkoittaa sitä että hän surffaa netissä koko päivän kunhan on herännyt.

Eilen vietti peli-iltaa kaverin luona, tuli kotiin kolmelta yöllä.

Itse nukahdin miehen jälkeen, lapsi herätti tasaisin välein, mutta mies nyt on niin väsynyt että täytyyhän minun ymmärtää että hän ei jaksanut herätä lapsen kanssa tänäänkään.

Tunnin päästä varmaan taas herää ja kysyy että jaksaisinko tehdä hänelle pekoni-uppomuna-aamiaisen pitkästä aikaa.

, varmasti olet yrittänyt kannustaa häntä. Ja teillä on rakkauttakin, kun kaipailit murustasi. Minusta tuntuu vaan, että miehesi on todella masentunut. Väikkärin teko on takuulla kamalaa, ja valitettavasti ei siihen kaikilla rahkeet riitä. Pitäisi tutkia ja julkaista uutta kamalaan tahtiin. Tutkimusrahoituskin oli loppunut jo siis 2 v sitten? Uskon, että miehesi on masentunut ja tuntee itsensä todelliseksi luuseriksi. Vielä kun oli mennyt sinullekin lupailemaan. Mutta hänellähän on maisterin paperit, eikö hän saisi mitään helpompaa työpaikkaa, jossa ei tarvitse julkaista ja suorittaa? Saisi aivot levätä, ja voisi miettiä sitä väikkärin jatkamista sitten myöhemmin. Saisitte aikaa perheenä. Minuun vaan kolahti ja sattui tämä ketju, kun poikani on vastaavassa tilanteessa. Vaikka hän on aikuinen, niin kyllä asia äitiäkin huolestuttaa. Suorastaan näen ja tunnen sen hänen tuskansa omalla ihollani.

asiaa paranna. Katsos, väikkäriä ei niin vaan käden käänteessä väännetä. Ymmärrän miestäsi paljon paremmin kuin sinua. Kunnianhimoiset tutkijatyypit juuri ovat itsensä ankarimpia tuomareita, ja paine tutkimuksen tekoon ja niiden julkaisemiseen on suunnaton. Kannusta miestäsi äläkä ruikuta enempää.

Olen kannustanut jo niin kauan että enää en jaksa.

En jaksa katsoa kun se ei jaksa edes lähteä ma-pe säännöllisesti joka päivä pariksi tunniksi edes kirjoittamaan, vaan pitää välillä kotipäiviä mitkä tarkoittaa sitä että hän surffaa netissä koko päivän kunhan on herännyt.

Eilen vietti peli-iltaa kaverin luona, tuli kotiin kolmelta yöllä.

Itse nukahdin miehen jälkeen, lapsi herätti tasaisin välein, mutta mies nyt on niin väsynyt että täytyyhän minun ymmärtää että hän ei jaksanut herätä lapsen kanssa tänäänkään.

Tunnin päästä varmaan taas herää ja kysyy että jaksaisinko tehdä hänelle pekoni-uppomuna-aamiaisen pitkästä aikaa.

, varmasti olet yrittänyt kannustaa häntä. Ja teillä on rakkauttakin, kun kaipailit murustasi. Minusta tuntuu vaan, että miehesi on todella masentunut. Väikkärin teko on takuulla kamalaa, ja valitettavasti ei siihen kaikilla rahkeet riitä. Pitäisi tutkia ja julkaista uutta kamalaan tahtiin. Tutkimusrahoituskin oli loppunut jo siis 2 v sitten? Uskon, että miehesi on masentunut ja tuntee itsensä todelliseksi luuseriksi. Vielä kun oli mennyt sinullekin lupailemaan. Mutta hänellähän on maisterin paperit, eikö hän saisi mitään helpompaa työpaikkaa, jossa ei tarvitse julkaista ja suorittaa? Saisi aivot levätä, ja voisi miettiä sitä väikkärin jatkamista sitten myöhemmin. Saisitte aikaa perheenä. Minuun vaan kolahti ja sattui tämä ketju, kun poikani on vastaavassa tilanteessa. Vaikka hän on aikuinen, niin kyllä asia äitiäkin huolestuttaa. Suorastaan näen ja tunnen sen hänen tuskansa omalla ihollani.

Kyllä minä ymmärrän sen että häntä masentaa.

Ymmärrän että hänellekään ei ole helppoa kun ei pysty perhettään elättämään.

Oman alan töitä ei ole tällä hetkellä missään lähellä, muutto 700km pois kaikesta tutusta ei kiinnosta miestä (eikä minuakaan).

Yritykset eivät palkkaa tällä hetkellä, valtion työtkin on kiven alla.

Ei se ole miehen vika että töitä ei ole.

Eikä sekään ole miehen vika että olen "vain" lähihoitaja, jolle töitä olisi kyllä tarjolla enemmänkin.

Tiistaina menen itse työhaastatteluun.

Lasta en suostu kuitenkaan viemään päivähoitoon näin pienenä, joten se väikkärin kirjoittaminen viivästyy sitten kyllä taas, kun mies on kotona lapsen kanssa kun itse olen töissä.

Ärsyttää vain niin suunnattomasti välillä...

Kuten tänään, pyysin että jos mies lähtisi kävelyllä lapsen kanssa että saan rauhassa siivota ja touhuta, mutta yllätys.. Ei hän jaksa.

Kun hän on niin väsynyt.

Vaikka nukkuin taas kerran pidempään kuin minä...

Julkaisut on muuten julkaistu, tutkimukset tutkittu, enää on "pelkkä" kirjoittaminen jäljellä.

Ensin hän sanoi että on kohta valmis jo kun menimme naimisiin.

Sitten pisti deadlineksi että se on valmis kun lähdetään häämatkalle (7kk häitten jälkeen).

Sitten piti olla viimeistään valmis kun jään äitiyslomalle, sitten oli että kun lapsi syntyy, ja se lapsi nyt täyttää 8kk 3päivän päästä.

Ja...

En minä haluaisi että olen töissä kun lapsi nousee ekan kerran tukea vasten.. tai ottaa ekat askeleet...

Kun yhteiset suunnitelmat tosiaan oli että saisin jäädä kotiin lapsen kanssa, koska mies tiesi miten tärkeää se minulle olisi.

Kun olen itse ollut päiväkodissa töissä 4vuotta, pienten ryhmässä, hoitanut pieniä alkaen 9kk ikäisiä kun äidit lähtevät töihin....

Ei se isä ole huonompi vanhempi kuin äiti, ja hyvä että lapsi sentään saa olla kotona, mutta...

Joo, kaikkea ei voi saada, olisin vain halunnut nauttia lapsen kanssa vauva-ajasta kunnolla.

Ja suoraan sanoen, jotkut ovat syntymälaiskoja ja -saamattomia eli ei nuo asiat aina liity masennukseen, vaikka sitä täällä tyrkytetään diagnoosiksi jokaiseen tyyppiin tai ämmään, joka ei viitsi tehdä mitään ja jättää kaiken kesken. Kun ei kaikkia vaan huvita...

samassa paikassa mihin sen jätin kun lähdin lapsen kanssa ulos, ei oo saanut tiskit edes koneesta, tai kuivaustelinettä tyhjennettyä, minun ne taas pitää tehdä sillä aikaa kun lapsi nukkuu, ja kohta ruveta laittamaan meille ruokaa...