Teinkö jotain väärin?

Mieheni äiti, yhteisen lapsemme mummo on kuollut. Tästä on jo puolitoista vuotta aikaa, eikä lapsemme koskaan ehtinyt mummoaan tavata. pidin anopistani todella paljon ja tulimme aina hienosti toimeen. Olenkin paljon puhunut lapsellemme tästä "enkelimummosta" (mieheni on hyväksynyt termin), koska koen, että lapsen on hyvä tietää juuristaan. Nyt, kun muutimme isompaan asuntoon lapsen ollessa 8-kuinen ajattelin, että olisi mukava laittaa tästä enkelimummosta kehystetty kuva lipaston päälle. Tässä vaiheessa haluan painottaa, että tämä kaikki on miehelleni täysin ok, joka on myös todennut kantani hänen äitiinsä olevan hieno.



Pyysin siis mieheltäni kuvaa äidistään, mutta mieheltäni ei hyvää kuvaa löytynyt, käski kysymään josko hänen siskoltaa löytyisi. Kysyin tätä nyt sitten mieheni siskolta ja toisin kuin olimme molemmat luulleet, sisko alkoi itkeä ja sättiä minua siitä, ettei ole asiani puhua mieheni äidistä lapsellemme. Ettei ole minun asiani tuollaista pyytää. En missään nimessä halunnut miehen siskon mieltä pahoittaa, jonka kanssa muuten tulen hyvin toimeen myös. Nyt harmittaa kun toisen mielen noin pahoitin. Pitäisikö pyytää anteeksi? Hyväähän minä olen vain koko ajan tarkoittanut ja meidän perheen linja on ollut tämä, että mummosta saa puhua avoimesti. En vain tiennyt äidin kuoleman olevan noin paha paikka vielä puolentoista vuoden jälkeen. Hävettää, kun edes pyysin moista. Mitä mieltä muut? Mitä mun nyt kannattaisi tehdä? Haluaisin kuitenkin, että välit kälyyn säilyisivät hyvinä.