Lue keskustelun säännöt.
Kasvattajagurut auttakaa!
24.03.2012 |
Meillä on 1,3v tyttö ja mietin tosiaan että milloin lasta pitäisi alkaa tosissaan kasvattaa, ottamaan toisia huomioon, vaatia käyttäytymään jne.
Oon ihan pihalla näistä herkkyyskausista ja yleensäkin et milloin lapset alkaa olla niin kehittyneitä et ne ymmärtää sellaista tapakasvatusta. Vielä en oo juuri kuin kieltänyt EI! jostain vaarallisista jutuista. Ei meinaa sitäkään totella.
En haluis kasvattaa kauhukakaraa silti. Osaako joku kertoo lyhyesti milloin lapsi on kypsä jo tottelemaan jne. Tai vinkatkaa jotain perusopuksia tähän kasvatuksen tueksi (mut ei tosiaan sen hirviöäidin Anna Walgrenin opusta, mulla on se ja huh huh kylmät väreet nostaa pintaan)
Kommentit (6)
tai kehunut. Ohjannut ihan alusta asti. Mutta tosi tärkeää on oma käytös, lapsi oppii matkimalla. Joten jo alusta asti myös tavat puolin ja toisin esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kuin nuo muutkin sanovat. Vähän yli vuoden ikäinen on aivan liian nuori oppimaan "pakolla" mitään mitä ei itse halua - ainoa keino pakottaa hänet on pelotella niin että ei uskalla tehdä jotain tai jättää tekemättä, emmekä me sellaista kasvatusta enää nykyään halua!
Mutta tämän ikäinen on aivan sopivan ikäinen saamaan hyvää mallia ja kuulemaan miten pitäisi käyttäytyä.
Esimerkiksi kun mennään kylään, hänelle voi sanoa, nyt tervehditään, ja sitten itse tervehtiä. Kun hänelle annetaan banaaninpala, voi sanoa että "sanotaan kiitos" (muttei ole mitään järkeä jäädä odottamaan sitä kiitosta vielä pitkään aikaan).
Ja tietysti itse sanoo kiitos kauniisti kun taapero jotain tarjoaa ;-)
Jos lapsi heittelee hiekkaa toisten päälle puistossa, estetään se tarpeen vaatiessa vaikka fyysisellä pakolla, mutta ei ole mitään järkeä taaskaan vaatia että lapsi "ymmärtää" mistä on kyse. Sanotaan: "nätisti leikitään näin" ja näytetään miten lapiolla laitetaan hiekkaa johonkin hyväksyttävään paikkaan. Ja tämä sama tehdään vaikka 200 kertaa - tässä vaiheessa SINÄ olet vastuussa siitä että varjelet muita lapseltasi, eikä lapsi itse.
Vielä n. 2,5 -vuotiaana lapsi aika pitkälti menee maailmaan sormet edellä ja aivot jäljessä, vaikka onkin jo alkanut mallioppimisen kautta oppia hyviäkin käytöstapoja, ja empatian kyky on olemassa. Noin kolmivuotiaalta voi alkaa jo odottaa ja todella vaatia hyväksyttävää sosiaalista käyttäytymistä.
...on hyviä perusvinkkejä kasvattajalle. "Suomen virallinen kasvatustotuus" sanoisin :-)
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/
Vanhempainnetti siis.
kannatta puhua selkeästi, ja antaa yksinkertaisia komentoja. Ei mitään "lopeta tuo riehuminen" vaan "kävele", tai "ole hiljempaa". Siis hiukan kuin koirille, selkeä yksinkertainen ohje, mieleummin ei kielto muodossa. Siis Ei Älä juokse vaan Kävele.
Mutta oma esimerkki on tärkein.
asiallisista vastauksista, tästä sai vähän eväitä eteenpäin! Nuo MLL:n sivut vaikutti kans hyviltä
Mä en ainakaan mitään herkkyyskausia tiedä olevankaan näissä asioissa. Pääasia on, että olet aina samaa mieltä asioista.
Mutta sun lapses alkaa juuri tutkia maailmaa ja alat tulla tilanteeseen, jossa lapsi tekee arviolta 2564 kertaa jokaisen kielletyn asian. Joka kerta vaan sanot tomerasti ei, ja miksei. Oppii jo parissa vuodessa!
Lapsen turva kasvaa siitä, että sinä rauhallisesti olet asioista aina samaa mieltä. Esim. hiekkaa ei saa heittää.