Kaikki mättää elämässäni, syntymästä asti säänn paskaa niskaan enkä enää jaksaisi

Elämäni ensimm 10v väkivallan ja viinanhuurun täyttämää eloa kunnes äiti otti eron isästä. Sen jälk 7v koulukiusaamista ja äidin harjoittamaa henkistä väkivaltaa, joskus fyysistäkin.

Sitten taisi olla n.2-3v seesteistä kun asuin poikaystäväni kanssa yhdessä ja opiskelin, tosin poikaystävän työtötmyys kun valmistui pahimpaan lama-aikaan oli raskasta sekin, itsekin olin siis opintotuella silloin eikä kotoa herunut koskaan mitään apua, 1x pyysin kun oli todella paha tilanne (riisiä ja tonnikalaa syöty jo pari vkoa) 200mk lainaksi ja äitini vaati siitäkin mustaa valkoisella velkakirjan, meinasin kuolla nöyryytykseen.

Valmistuin ja sen jälk pelkkää pätkätyöllisyyttä jota edelleen ja olen jo 35v.

Äiti sairastui ja kärsi 4v ja minä saattohoidin viimeisen 1v ajan. Työelämässä pelkkää paskaa ja huonoa palkkaa paitsi nyt (tosin palkka entistäkin huonompi eikä tällä pärjää)mutta tämäkin 8kk kestänyt ilo päättyy kesän alussa eikä jatkosta tietoa ja jos jatkuisikin niin kuten snaoin niin ei tällä palkalla tule asuntolainen perheellinen (2 lasta) toimeen eikä edes mikään iso laina vaikka pk-seudulla olemmekin, sama summa menisi vuokraan taatusti kuin mitä nyt kk maksamme.

Lasten kaverisuhteet aiheuttaa ongelmia, tai siis se kun niitäå ei pahemmin vapaa-aikana ole ja varsinkin mies pitää asiaa sairaalloisena.

Parisuhde ollut vuosia heikoilla kantimilla, nyt ollut vähän aikaa taas parempaa.



Mulla on voimat loppumassa tai loppu ja pahinta on se ettei helpotusta näy, alkava työttömyys vaivaa taas niin että en saa henkeä ja valvon+itken yöt.

olen mustassa aukoss ajonka paine rutistaa minua koko ajan pienemmäksi ja pienemmäksi kunnes kuolen, jos luoja suo. Tosin enhän haluaisi sitäkään koska on nuo lapset.

:´´(