Nämä vkonloput on ihan perseestä nykyisin, en jaksa :(((
10v ja juuri 9v täyttäneet lapset vain kökkivät kotona ja meno on sen mukaista, älä sitä ja älä tätä toisillensa ja riehumista ja meteliä. Toki ihan kunnon leikkejäkin mutta pää leviää silti koska tuota sontaa on suuri(n) osa valveillaoloajasta.
Me vanhemmat olemme kai huonoja sellaisia kun emme suostu/jaksa/halua olla mitään 24/7 ohjemakoordinaattoreita , toki käymme mm uimassa, museoissa jne mutta eihän niitäkään joka la&su voi olla.
Esikoinen ei tunnu kaipaavan kavereitaan vkonloppuisin, arkipäivisin koulussa tiiviisti yhdessä+2x/vkossa yhteisen harrastuksen parissa.
Ei soitele heille eikä sovi ulkoiluja tms, ikinä.
Ja tuo 2-luokkalainen onkin hankalampi kun luokassa 4-5 pojan porukka jonka kanssa touhuaa välituntit ym mutta ei heidän kanssaan kukaan "normivanhempi" kannusta olemaan vapaa-aikana eikä varsinkaan päästä kyläilemään (viimeksi viimevkolla poika kertoi yhden kaverin kertoneen katsoneensa itsemurhavideoita netistä, jää lävisti katolta hypänneen, seksiasennot kävi selväksi jo 1-luokalla jne).
NYt tuolta kuuluu taas hirveä meteli ja vääntäminen eikä auta vaikka naurunremakkaa mukana kun toista kuulema ärsyttää ja kirkuu sitä.
Olen alkanut inhoamaan vkonloppuja, ei jaksa:((
Kommentit (29)
kävelemään se lenkki koko perhe yhdessä, ja ne eväät tietty mukana. Kokeilkaa tekin edes 4-5 kertaa, heti aamupalan jälkeen. Katso jos se vaikka auttaisi koko pereheen muuhun viikonlopputunnelmaan.
viihdy kaksin siellä ja jos viihtyvät niin siellä on tylsää ja en moiti, pikkukiviä tiet niin täynnä ettei voi pyöräillä, lunta ei paljoakaan ole mutta maass akuitenkin jäätä ja loskaa ja siellä täällä koiranpaskaa.
Kunpa tuo 300m päässä asuva 49v vaari pyytäisi pojat edes 1x/6kk kylään tai peräti yökylään mutta ei.
Huokaus:((ap
meillä kohta 13v ei omista yhtään kaveria, eli kököttää kaiken vapaa-aikansa kotona. Syistä, itä en nyt jaksa eritellä, häntä ei voi jättää yksin kotiin. Mä olen ainakin lopen kyllästynyt katselemaan tuota nyrpeää naamaa kaiken vapaa-aikani, ja joka sanoo että tuon ikäisen kanssa voi tehdä jo kaikenlaista niin... otappa lainaan tää täältä.
että meillä siis lapset 15v, 10v, 8v ja 4v ja tämä meidän viikonloppuaamupäivät-ulkoillaan-koko-perhe-yhdessä-tapa on ollut käytössä jo aika monta vuotta. Se lähti siitä, kun tuntui että ei ehditä miehen kanssa harrastaa tarpeeksi liikuntaa ja lisäksi lapset tuntuivat tosiaan hyppivän meilläkin seinille tuijotettuaan telkkaria koko aamun. Tuo vaati aluksi vähän totuttelua, että aina lähdetään ulos. Teki usein mieli jädä sisälle lämpimään, etenkin huonolla säällä. Tuo on kuitenkin osoittautunut erittäin tehokkaaksi keinoksi rauhoittaa lapset ja se pitää koko porukan hyvällä tuulella, kun päästään heti aamusta ulos. Lisäksi koko perheellä on yhteistä tekemistä. Lapsilla ja meillä aikuisillakin on hyvä kunto, kun liikutaan säännöllisesti. Suosittelen todella, että kokeilette tekin. Aluksi ei ehkä ole mukava lähteä itsekin sinne ulos kävelylle mutta muutama kerta kannattaa kokeilla. Ja ne eväät motivoivat koko porukkaa :) .
Mitäs jos leipoisitte yhdessä jotain herkkua illaksi?
On hauskaa päättää itse mitä tekee milloinkin hetken mielijohteesta.
pelatkaa jotain,tai katsokaa joku lasten komedia!
Siis kotitöitä voi tehdä porukalla, lapset vaikka imuroi; vähenee virtaa ja tulee puhdasta:) Siis oikeesti olen kokeillut tätä ja huomannut että kaikki ollaan paremmalla mielellä kun on siivoiltu. En tarkoita että tuntitolkulla, mutta kohtuu ajan nyt kuitenkin. Ihmettelen kun joissakin suurperheissäkään ei opeteta lapsia töihin, vaan lapset katsovat tv:tä päivät pitkät ja riitelevät. Enkä sano tätä pahalla..
Tuosta aamu10stä on 2,5h nyt aikaa ja olen n.10 kommenttia tähän ketjuun sinä aikana laittanut. Ja klo1210 saakka lapseni olivat ulkona. Ja noiden kommenttien välissä olen mm hoitanut pyykkirumbaa ja laittanut lounaan tulemaan. Kaikki eivät vain istu sen ruudun äärellä vaan tekevät muuta ja käyvät vain välillä katsomassa ketjuaan ja lisäämäsä ehkä kommnetinkin siihen.
Ja koska sinua varmastikin kiinnostaa lasteni kohtalo tälläkin hetkellä niin he pvat parhaillaan ruokapöydän ääressä nauttimassa tekemääni lounasta ja salaattia, mutta tokihan minun pitäisi siellä istua vieressä (päivällinen on meillä se yhteinen ateriaika)ja vaikkapa syöttää heitä ollakseni ns kunnon äiti av-standardeilla mitattuna.
ap