Miten pääsee yli, jos mies haukkuu ulkonäköä?
Tästä on tullut mulle kauhea mörkö. TIedän kyllä, että olen avioitumisesta (15 vuotta sitten) lihonnut, koettanut monet kerrat laihduttaa eri menestyksellä ja edelleen painan n. 15 kiloa enemmän kuin nuorempana, nyt noin 68 kiloa (olen 162cm pitkä).
Mulle on kova paikka, etten ole mieheni silmissä kaunis, ja suutuspäissään, kun itsekin olen ollut inhottava hänelle, on saattanut sanoa jotakin tosi törkeää, kuten "ethän sä mahdu tästä ohi" tai kerran jopa röhki niin kuin sika viitaten ulkonäkööni ja roikkuvaan kolmen raskauden venyttämään mahaani, jossa toki läskiäkin aika lailla. Saattaa myös laittaa poskensa sillai paksuksi kun yrittää irvailla ja näyttää, miltä näytän.
TOki kovasti pyytelee anteeksi ja sanoo, että tekee ne siksi, kun tietää että ne loukkaa mua eniten, mutta ihan rauhallisissakin tilanteissa kun esim. jossakin parisuhdeseminaarissa tai leirillä on asioista puhuttu ja on pitänyt täyttää kaavakkeita mitkä on suhteessa tai toisessa hyvin tai huonosti, antaa mulle ulkonäöstä aika huonot "pisteet" ja toivoisi, että laihtuisin... Haluan toki itsekin, mutta silti asia jotenkin loukkaa syvästi ja olen tosi herkkä toisten miesten positiiviselle huomiolle etenkin kun tiedän, että olen edelleen paljon keskimääräistä paremman näköinen. Olin aina se lukion kaunein tyttö jolle koko nuoruuden seurustelukutsuja sateli, vieläkään kukaan ei usko, että olen 35v kun näytän 25v jne. Eli ei ole kyse siitä, että olisin oikeasti ruma tms.
Ja ikää tulee, voi tulla sairautta jne. Toisaalta en jaksa yksioikoisia kommentteja, että eroa tms. Elämässä on muutakin ja tämä on nyt yksi asia, mutta mietin miten pääsisin asian yli...
Kommentit (30)
Mulla on sama tilanne, ja tällä hetkellä toimin noin. Mutta kyllähän se itsetuntoa syö, eikä sille oikein voi itse mitään. Paras kosto olisi jos laittaisi itsensä ns. kuntoon ja sitten kävisi vieraissa... Sitten olisi jotain mitä muistella kun mies vielä 70-vuotiaanakin jatkaa samalla linjalla... Mutta erokin on ihan validi vaihtoehto, en ole päättänyt vielä itsekään. Lapsia ei meillä ole.
Sanoisin HETI kun röhkiminen taas alkaa että:
Minä voin laihtua mutta miten me saatais sun munasta tarpeeksi suuri?
Laittaisin rasteja PIENET VEHKEET -kohtaan parisuhdeleirilä
Vihjailisin koko ajan hengen hajusta
Tasaisin väliajoin katsoisin sen päälakea ja ilmoittaisin että hei sulla taitaa sisäkumi paistaa, ilkeällä happamalla äänellä
Kehuisin muiden älykkäitä, hyvännäköisiä miehiä
Ja vittuilisin koko ajan miten miehen palkka on liian pieni ja auto ruma ja vanha
Siis oikeesti, anna palaa samalla mitalla. Sitten sano että ai sori, en mää tarkottanu. Kunhan vaan sanoin kun tiedän että se loukkaa. Ja aloita se aina uudestaan kun painosta tulee puhe.
Mies haukkui riivinraudaksi. Lapsen syntymästä oli kulunut kuukausi ja hänellä silloin toinen nainen (ehkä useampiakin).
...eli ihan oikeasti olen ottanut sen pienimunaisuuskeinonkin keittoon, tosin suuttumuksen vimmassa...
Ja siis oikeasti ongelma ei ehkä olekaan se, että mies jatkuvasti haukkuisi, vaikka otsikko antaa ehkä niin ymmärtää, vaan tosiaan n. 20 vuoden yhdessäolon aikana n. 3 viime vuoden aikana kun meillä on ollut eniten pahoja riitoja, asiaa on sivuttu n. 5 kertaa ja pahimmat oli nuo, mitä sanoin. En siis olisi niiden takia valmis lähettämään lapsilta isää jonnekin kauas tms., mutta ongelmani on, miten pääsisin noiden asioiden yli niin että ne eivät piinaa mua, etä voisin ihan tosissani antaa anteeksi, ja toisaalta miten käyttäytyisin niin, että miehen ei tarttis ottaa noita pahimpia aseitaan käyttöön, tai siis ajautua siihen, ei hän sitä tietoisesti suunnittele vaan ovat olleet tilanteissa, joissa olen ollut todella ärsyttävä hänelle...
AP
Miehenä näitä juttuja lukiessa joutuu kerta toisensa jälkeen ihmettelemään, että miksi jotkut naiset kunnioittavat itseään niin vähän, että katselevat tuollaisia miehiä päivääkään.
Ei se siitä enää parane, usko pois, valitettavasti.
Vieläköhän Ap on tuon miehen kanssa?
Treenaa fitnessbody ja jätä mies. Siinä minun neuvoni.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tullut mulle kauhea mörkö. TIedän kyllä, että olen avioitumisesta (15 vuotta sitten) lihonnut, koettanut monet kerrat laihduttaa eri menestyksellä ja edelleen painan n. 15 kiloa enemmän kuin nuorempana, nyt noin 68 kiloa (olen 162cm pitkä).
Mulle on kova paikka, etten ole mieheni silmissä kaunis, ja suutuspäissään, kun itsekin olen ollut inhottava hänelle, on saattanut sanoa jotakin tosi törkeää, kuten "ethän sä mahdu tästä ohi" tai kerran jopa röhki niin kuin sika viitaten ulkonäkööni ja roikkuvaan kolmen raskauden venyttämään mahaani, jossa toki läskiäkin aika lailla. Saattaa myös laittaa poskensa sillai paksuksi kun yrittää irvailla ja näyttää, miltä näytän.
TOki kovasti pyytelee anteeksi ja sanoo, että tekee ne siksi, kun tietää että ne loukkaa mua eniten, mutta ihan rauhallisissakin tilanteissa kun esim. jossakin parisuhdeseminaarissa tai leirillä on asioista puhuttu ja on pitänyt täyttää kaavakkeita mitkä on suhteessa tai toisessa hyvin tai huonosti, antaa mulle ulkonäöstä aika huonot "pisteet" ja toivoisi, että laihtuisin... Haluan toki itsekin, mutta silti asia jotenkin loukkaa syvästi ja olen tosi herkkä toisten miesten positiiviselle huomiolle etenkin kun tiedän, että olen edelleen paljon keskimääräistä paremman näköinen. Olin aina se lukion kaunein tyttö jolle koko nuoruuden seurustelukutsuja sateli, vieläkään kukaan ei usko, että olen 35v kun näytän 25v jne. Eli ei ole kyse siitä, että olisin oikeasti ruma tms.
Ja ikää tulee, voi tulla sairautta jne. Toisaalta en jaksa yksioikoisia kommentteja, että eroa tms. Elämässä on muutakin ja tämä on nyt yksi asia, mutta mietin miten pääsisin asian yli...
Eroa. Ei se rakasta sua. Mikä saa pysymään yhdessä,kun selkeästi se inhoaa sinua.
Mutta koska melkein puolet avioliitoista päättyy eroon, ja aika moni siitä toisesta puolesta on asiaa harkinnut, luulen, että sittekin kuulut siihen onnelliseen vähemmistöön, joilla noin...