Ns. äidinrakkaus ja parisuhde
Oon tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, onkohan tämä asenteeni ihan normaalia vai...?
Elikkäs 5,5vuoden lapsettomuuden ja 2,5vuoden takaisen keskenmenon jälkeen tulin yllättäen luomuna raskaaksi. Nyt on jo meneillään rv 28.
Olimme ehtineet olemaan naimisissa mieheni, lapsen isän kanssa vuoden, kunnes huomasin raskauteni.
Miehelläni on kaksi pientä poikaa (nyt 3v ja 4,5v) aiemmasta liitosta, jotka ovat "meillä" joka toinen viikko.
Jo alkuraskaudessa aloin toivomaan keskenmenoa ja miettimään aborttia, vaikka tuo keskenmenoni oli elämäni kovin kokemus ja aiheutti mulle syvän masennuksen sekä pitkiä sairaslomakausia.
Välillä meni paremmin ja aloin nauttia raskaudesta, mutta...
...nyt jo kymmenen viikkoa olen miettinyt, mitä teen tämän lapsen kanssa.
Edes se, että saimme tietää, että tulokas on tyttö, ei juurikaan hetkauttanut mieltäni mitenkään.
Mietin vain, missä kohtaa voin jättää vauvan isälleen ja lähteä menemään?
En enää rakasta miestäni, en voi sietää tämän lapsia silmissäni enkä koe minkäänlaisia tunteita vauvaani kohtaan.
Inhoan kasvavaa mahaani, inhoan jokaista potkua ja tuntemusta, inhoan kuulla neuvolassa tämän sydänääniä...
...alkuraskaudessa pystyin lopettamaan tupakoinnin, sitten aloitin yhden savukkeen per päivä, nyt jo menee 5-10 savuketta päivässä
- ja "junnuviikoilla" palaa tiuhaankin, kun en kestä nähdä miestäni enkä tämän lapsia silmissäni...
En pidä tätä mitenkään "normaalina" raskauteen kuuluvana asiana.
Siis että mietin vain, kuinka ja missä kohtaa pääsen lähtemään tästä suhteesta ja eritoten, miten ja milloin voin jättää imetettävän vauvan isälleen?
Kommentit (3)
Elikkäs lapsettomuus mun kohdalla todettiin jo 5,5vuotta ennen tätä raskautta eli olen ollut lapseton aiemmassa suhteessani.
on tismalleen yksi yhteen raskausajan masennuksen kanssa. Jos sulla on alttiutta masennukseen, niin raskaus laukaisee sen helposti uudelleen.
Nyt haet apua heti maanantaina. Menet neuvolaan ja sanot, että tarvitset heti ajan psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle. Muuten toi masennus pahenee ja pilaa sulta sekä suhteen lapseen, suhteen mieheen että lapsesi varhaislapsuuden. Tässä on nyt niin isot asiat kyseessä, että et voi jäädä odottelemaan että olosi paranisi itsekseen.
Oletko ollut siis lapseton tässä vai jossain edellisessä suhteessasi? Jos niin, ehkä sinua pännii kun raskaus sattuikin nyt. Kaipa niitä kaikenlaisia sekavia ja hulluja tuntemuksia voi olla. Odottele nyt kuitenkin ihan rauhassa vauva sylkkyyn, ja muista ettei syntyvä ole mihinkään vikapää vaan ansaitsee olla rakastettu ja toivottu.