"Kaksoiselämää"
Heippa kaikki!
Ajattelin kirjoitella tänne, koska haluan purata tunteitani ja keskustella asiasta (ehkä sellaisten ihmisten kanssa, jotka on kokenut vastaavaa).
Viime syksynä tapasin "miehen", joka uskotteli minulle kuuta taivaalta. Nähtiin muutaman kuukauden ajan tiiviisti, päivittäin, joskus useampaankin otteeseen päivässä. Hän toi minun luokseni hammasharjansa, muita tavaroitansa. Muisti naistenpäivänä, ystävänpäivänä. Toi ruusuja. Herätti usein viikonloppu aamuina, aamupalat käsissään seisoi oven takana. Vietettiin öitä yhdessä, ym...
Hän puhui tulevaisuudesta, lapsista, siitä miten hän veisi minut ulkomaille, että saataisiin olla rauhassa kaikelta ja keskittyä vaan toisiimme, KUNNES yksi sunnuntai aamu hän ei tullutkaan oven taakseni, johon olin tottunut. Sen sijaan sain puhelun jossa minut haukuttiin huoraksi. Siellä soitteli hänen kihlattunsa. Sain tietää, että hän oli ollut kihloissa 2vuotta, hänellä oli 2,5vuotias lapsi. Hän oli menossa naimisiin ja muuttamassa isompaan asuntoon, tekemässä toista lasta. Heillä oli hienot ulkomaan matkat varattu valmiiksi.
Meni pari viikkoa, kuukautiset myöhässä jo kolme viikkoa. Tein raskaustestin, positiivinen, tein toisen, joka myös näytti positiivista.
Otin yhteyttä tähän "mieheen", joka sanoi "Tuen sun päätöstä." Ja hetken päästä tulee viesti "En ole valmis kasvattamaan yhtään enempää lapsia, minulla on jo yksi täydellinen poika. Pidä, jos haluat.". Tulin päätökseen, että en pitäisi, koska haluan, että lapsellani on rakastavainen perhe, ja perhe jolla on antaa myös rakkautta. Yksin minä en pystyisi siihen, käyn koulua, käyn töissä, ei se tulisi kuuloonkaan... Hän kuitenkin tuli katumapäälle ja otti taas yhteyttä miten hän minusta pitää..
Nyt minulla on aika terveyskeskukseen maanantaina (26.3). Kysyin, josko hän olisi tullut mukaani raskauden keskeytykseen, mutta ei.. Olen täysin yksin asian kanssa!
Koko juttu loppui siihen, sanoin, että en halua kuulla enää tietystä ihmisestä mitään, hän silti uskotteli vielä, että hän ei enää valehtelisi ja että hän haluaisi olla minun kanssa loppuelämänsä ajan. Tähän en uskonut. Pidin pääni, enkä ottanut enään yhteyttä häneen. Nyt vielä tämä "kihlattu" soittelee mulle, syyttää mua heidän tilanteestaan. Minkä mä sille voin, mistä mä olisin voinut arvata toisten kihlauksista. Olen rikki.
Kommentit (6)
Onko sinulla yhtään läheisiä, jotka voisivat sinua raskauden kanssa tukea? Vaikutat kuitenkin kypsältä ja järkevältä, hyvältä äidiltä. Ymmärrän, että haluaisit antaa lapselle ehjän perheen, mutta varmasti pystyisit siihen hyvin yksinkin, läheisten tuen avulla. En nyt halua mitenkään manipuloida sinua pitämään lasta, mutta niin monet ovat katuneet aborttia jälkikäteen..
Selitä hänelle, miltä sinusta TUNTUU! Olet rikki. Koet, että myös sinua on petetty. Et voinut tietää. Nyt vaan pidät pääsi ja et ole missään tekemisissä tuon miehen kanssa enää. Minkä teet myös selväksi sille avokille.
--
Sen mä olen tehnyt. Mutta mikään ei tunnu riittävän!
Mulla on paljon ystäviä, jotka ovat tukeneet minua nyt tämän 8viikon ajan. Veljen vaimo on myös todella läheinen.
Tiedän sen, mennyttä ei voi saada enää takaisin. Mutta luulen, että kun opiskelut on ohi (ensi syksynä) ja on vakituinen poikaystävä, niin elämässä on helpompi antaa myös rakkautta. Tuntuu, että musta ei olisi vielä äidiksi. Ainakaan tämän kokemuksen jälkeen heti. Tottakai äitiyteen myös kasvaisi raskauden aikana.
Hei,
Minullakin on kokemusta tuollaisesta miehestä. Itse tapasin sinkuksi esittäytyneen miehen netin kautta. En ollut alkuun oikein kiinnostunut, mutta mies oli ihan mukava joten suostuin tapaamaan toisen ja kolmannenkin kerran. Mies teki todella paljon töitä voittaakseen kiinnostukseni ja ennen kaikkea luottamukseni. Mies oli yhteydessä monta kertaa päivässä, näimme usein, teimme yhteisiä lomasuunnitelmia jne.. Lopulta kuitenkin selvisi, että mies oli naimisissa ja pienen lapsen isä. Olin todella, todella järkyttynyt, sillä luottamustani ei helposti voitettu. Pystyn hyvin ymmärtämään sinun tunteesi ja surusi, vaikka sinulla tilanne on vielä monin verroin kurjempi kuin minulla oli :(
Neuvoni sinulle on, että älä enää vastaa miehen viesteihin tai muihin yhteydenottoihin. Älä myöskään enää itse ole häneen yhteydessä, sillä sillä tavalla pääset itse "helpoiten" yli miehestä. "Kihlatulle" sanot seuraavaksi, että lopettaa häiriköinnin, ja jos ei häiriköinnit lopu, joudut tekemään niistä rikosilmoituksen. Tämän jälkeen et enää vastaa puheluihin. Jos kihlattu ei lopeta, teet ilmoituksen (on todennäköistä, että naista ei rangaista, mutta saattaisi lopettaa naisen soittelut).
On hyvä, että sinulla on ystäviä ja läheisiä, jotka tukevat sinua. Ja usko minua, että vaikka tämä ei nyt sinua ehkä lohdutakaan, sinä pääset vielä yli tuosta kaikesta ja kasvat vahvemmaksi.
Ja muista, sinussa ei ole vikaa etkä sinä ole tehnyt väärin!
Miten tarinat voivatkin täsmätä niin hyvin toisiinsa? Ihmeellistä.
Kiitoskiitoskiitos teille kaikille, jotka ovat kirjottaneet, nimittäin tämäkin sai jo tän nuoren tytön päähän paljon järkeä!
Selitä hänelle, miltä sinusta TUNTUU! Olet rikki. Koet, että myös sinua on petetty. Et voinut tietää. Nyt vaan pidät pääsi ja et ole missään tekemisissä tuon miehen kanssa enää. Minkä teet myös selväksi sille avokille.