Miksi joitain ei kiinnosta tutustua?

on ainakin niin helvetin vaikea tilanne, melkein koko lähisuku sairastaa, en yksinkertaisesti jaksa mitään ylimääräistä, ei se minust nyrpeää tee vaan inhimillisen

Kaikkienko pitäisi olla samanlaisia.

kun joutuu kuitenkin olemaan samassa yhteisössä niin kyllä se loukkaa ja mietin, olenko ehkä sanonut jotain väärää tai eikö minusta muuten vaan pidetä..

ja noin muuten ihmisten kanssa, mut naapureihin en halua tutustua.



Varmaan pitävät mua ihmeellisenä, mut ei kiitos.

Käyn perhekerhoissa mutta en jaksa sen enempää kuin pakolliset jutella, koska masentaa ja ahdistaa. Silloin kun menee hyvin jaksan jutella ja tutustua. En kyllä viitsi hirvesti silloinkaan tutustua, koska masennuksen tultua ei vaan jaksa enää jutella tai tapailla.

Miksi ihmisiä ei kiinnostua esim työpaikalla tai muissa ympyröissä tutustua ollenkaan toisiin? En nyt tarkoita että pitäisi olla vapaa-ajankavereita, mutta joitakin ei kiinnosta edes työpaikalla tutustua yhtään vaan ovat vain nyrpeitä.

Töissä olen tekemässä töitä. Olen kyllä hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, mutta lähempi tutustuminen esim. saunailtojen tai virkistäytymispäivien suhteen ei kiinnosta. En noille lähde siksikään että haluan viettää aikaa perheeni kanssa.

Salilla taas olen treenaamassa enkä lörpöttelemässä. Tottakai tervehdin ihmisiä, mutta en ala vaihtelemaan kuulumisia, koska haluan keskittyä olennaiseen.

Sinällään en siis kuulu tuohon kastiin joka olisi "vain nyrpeä" vaan pyrin aina olemaan ystävällinen ihmisille. En vain kaipaa enempää tuttavuuksia.

mutta en halua yhteisiä saunailtoja tai ravintolailtoja. En pidä sellaisesta menosta. Tykkäsiin käydä vaikka laskettelemassa tms. yhdessä, mutta muita ei kiinnosta kuin lasin ääressä istuminen ja syöminen.

Minusta alkuperäinen kysymys on nurinkurinen. Katsos, työkaverien ja kaverien ero on siinä että työkavereita ei pääse valitsemaan.Siellä voi olla parikin hyvää tyyppiä joukossa mutta loput ovat mitä ovat. Minua itseäni ainakin inhottaa ajatus pakotetusta tutustumisesta tuikituntemattomiin ihmisiin. Se on se mitä sinä odotat minunkaltaisiltani tuppisuilta. Kavereiden kaverit ovat eri juttu.



Vaikeneminen on myös suojelumekanismi - sillä suojellaan sekä itseä että sitä toista ihmistä. Suun avautuessa mielipiteet pääsevät ulos ja niillä on riski sotkea ajatuksia ja häiritä työtä.



Jos olet työpaikassa jossa porukka ei tutustu toisiinsa, ja koet tämän huolestuttavaksi, saatat olla väärässä työporukassa. Harkitse työpaikan vaihtoa. On ihan taatusti työporukoita joissa välit ovat tiiviimmät.



Kysymyksesi on myös ristiriitainen. Odotat tutustumista mutta et odota kaveruutta tai lievää ystävyyttä? Minä en täysin ymmärrä tuota. Miten kaveruuden voi rajoittaa vain työaikaan? Mitä oikeastaan tarkoitat tutustumisella? Mikä ero sinusta on tutustumisella ja yrityksellä luoda toisesta kaveri itselleen?

itsekään en välitä tutustua ihmisiin tosi syvällisesti mutta pidän kovasti yhteisöllisyydestä ja yhteisestä tekemisestä. Palvelualalla ihmiset juttelevat toisilleen sopivasti, kaikki juttelevat toistensa kanssa, ovat seurallisia. Tähän olen tottunut. Minulle on aina järkytys mennä sellaiseen paikkaan, jossa ihmiset eivät juuri puhu toistensa kanssa mitään, jotkut eivät puhu toisilleen koskaan tai muuten vaan kyräilevät toisiaan.

Minusta siis ihmisiin voi tutustua sopivasti mutta se on eri asia kuin kaveruus tai ystävyys. Olen itse taas niin hitaasti lämpiävä, että huomaan pitkällä aikavälillä, voidaanko olla ystäviä.