Lue keskustelun säännöt.
Turha aloitus ahdistuksesta.
21.03.2012 |
Kirjoitin pitkät pätkät mutta tulin siihen tulokseen että liikaa tietoa josta minut voi tunnistaa. Poistin ja yritetään uudestaan.
Minulla on taustalla vakava masennus ja sen vuoksi hoitosuhteessa. Työni on yksitoikkoista ja aika turhauttavaa. Perheessä on kaksi lasta, ja mies joka tuntuu olevan koko ajan negatiivinen ja huonolla tuulella.
Koko kevään olen ollut ihan hurjan väsynyt. Kokemuksesta osaan sanoa että epäterveellä tavalla väsynyt. Nyt se on väistymässä mutta tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Murehdin kolmatta päivää tämän iltaista vanhempainiltaa. Viikonloppuna on tulossa perhejuhlat, ja murehdin sitä että miten ehdin siivota kaiken ja että kun tulee vieraita (lapsen kaverien vanhempia) että jokin asia mättää heidän mielestään.
Minulla on selvä huonommuuden tunne. Tunne siitä että kaikki kaatuu päälle. Tunne siitä että mies ei arvosta minua, että olen riittämätön ihmisenä ja äitinä. Fyysisetkin oireet ovat aika hurjat. Väistymässä oleva väsymys. Minun on vaikea hengittää, tuntuu koko ajan että minulla on pala kurkussa joka ei vain häviä. Sydän hakkaa. Tuntuu että tihentynyt hoito on sekin vain huono juttu, ehkä olen siksi ruvennut märehtimään kaikkea enemmän. Joskin psykologinkäynnit ovat kognitiivista terapiaa jotka korostavat omaa aktiivisuutta ja sitä että muokataan käyttäytymistä ja valitaan tietoisesti miten reagoimme eri asioihin.
Nyt juuri tuntuu vain etten jaksa valita vaikka tiedän että niin pitäisi tehdä. Yritän vain olla välittämättä ja painan päälle ettei ehdi ajatella liikoja. Minkä tiedän olevan huono toimintatapa. Tuntuu että kotonakaan ei pysty rentoutumaan kun ilmapiiri on niin negatiivinen. Toivon yön jatkuvan ikuisuuksia että saisi vain nukkua, nukkua ja nukkua ja olla olematta hereillä.
Turha alopitus tämä on, koska kunhan valitan. Ei tähän osaa kukaan mitään sanoa, muuta kuin että voivoi ja pitäisi tehdä niin ja näin. Kyllä mä sen tiedän.
Pelkään vain että tämä muuttuu vakavaksi masennukseksi taas, ja tuntuu etten pysty tekemään asialle mitään. Lääkitys on, ja se tuntuu taas olevan yhtä tyhjän kanssa.
Kommentit (10)
Kognitiivista terapiaa. Lääkärille olen menossa ensi kuun puolivälissä. Sairaslomaa on ehdoteltu pariin otteeseen, aiemmin on jo todettu että silloinen olotilani vastasi keskivaikeaa masennusta. Omasta mielestäni lähinnä lievää, olenhan kuitenkin töissä ja hoidan kodin ja lapset. Ja se loppuukin sitten siihen. vähän niinkuin Evanescence laulaa: "I've been living a lie, There's nothing inside". Saikku muutenkin arveluttaa, viimeksi tuntui että siitä lähti syöksykierre huonompaan. Tosin diagnoosi ja lääkityskin oli silloin väärä. Mutta ei nyt ole varaakaan ihan hevillä jäädä töistä pois.
En tiedä. Todennäköisesti tämä masennus on jo vaikean puolella. Ei voi muuta kuin yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja toivoa että siihen pystyy. Tiedän ettei se tarpeeksi vaikeassa masennuksessa ole mahdollista mutta tiedän myös ettei muita mahdollisuuksia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennukseen kuuluu väärustynyt katsantokanta asioihin.Katselet maailmaa vielä vääristyneiden lasien läpi.
Sä otat terapiankin jotenkin ihmeellisen toimintakäskyisenä, ei se ole kilpajuoksu. Siinä vaan tuodaan tietoisuuteen ne toimintatavat, joiden varassa toimii. Ja tosiaan sekin, että voit itse vaikuttaa siihen miten asioihin suhtaudut. Minulta meni kolme vuotta toipua keskivaikeasta, sinullakin varmaan kestää pitkään.
Jos lääkitys ei tunnu toimivan, sitä pitää muuttaa. Sinun pitää ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa.
vanhempainiltaan ei ole pakko mennä, varsinkaan jos se noin ahdistaa.
Opettele sanomaan ei, sinun ei tarvitse pystyä kaikkeen.
Itse olen samasta suosta rämpinyt ja hirvittävän paljon helpottaa, kun sanoo ei ja opettelee priorisoimaan. Lepää mielummin se aika mikä menis vaikkan juuri vanhempainiltaan.
Voit syynkin kertoa poisjäännille opettajalle, jos koet, että tulet muuten laimatuksi.
Koita arvostaa itseäsi ja huolehtia itsestäsi. Hellitä turhasta. Ajoissa.
Sä otat terapiankin jotenkin ihmeellisen toimintakäskyisenä, ei se ole kilpajuoksu. Siinä vaan tuodaan tietoisuuteen ne toimintatavat, joiden varassa toimii.
Totta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, pelkään etten ole "tarpeeksi hyvä" terapiassakaan.
vanhempainiltaan ei ole pakko mennä, varsinkaan jos se noin ahdistaa. Opettele sanomaan ei, sinun ei tarvitse pystyä kaikkeen. Itse olen samasta suosta rämpinyt ja hirvittävän paljon helpottaa, kun sanoo ei ja opettelee priorisoimaan. Lepää mielummin se aika mikä menis vaikkan juuri vanhempainiltaan. Voit syynkin kertoa poisjäännille opettajalle, jos koet, että tulet muuten laimatuksi. Koita arvostaa itseäsi ja huolehtia itsestäsi. Hellitä turhasta. Ajoissa.
Kuitenkin ilmoittauduin jo, joten kuvittelen jo päässäni miten minua haukutaan. Ja se ajatus ei todellakaan ole tosi; enhän osaa lukea ajatuksia taikka ennustaa tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinkin, lääkitys kuntoon. Onko venlafaksiini kokeiltu?
toiseksi, terapiaprosessi ei pysy käynnissä jos käyntejä on noin harvoin. Tarvitset ainakin kerran viikkoon, mielummin kaksi.
Tuo on parannettava sairaus siinä missä moni muukin, mutta joudut tekemään sen eteen töitä ja muuttamaan asioita, jos sinusta tuntuu, että olo ei parane edes hitusta ajan kuluessa.
Kognitiivisen terapian kautta olen tosiaan oppinut ymmärtämään sen että monet ajatuksistani eivät ole tosia, ne ovat ajatusloukkuja. Vääristymiä. Kuten se, että tunnen että minua arvostellaan koko ajan, tai koetaan huonompana, on vain ja ainoastaan minun päässäni. En osaa lukea toisten ajatuksia. Tätä on vain niin vaikea noudattaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerralla ei enää ajatus lähtemisestä ei tunnu niin pahalta.
vanhempainiltaan ei ole pakko mennä, varsinkaan jos se noin ahdistaa. Opettele sanomaan ei, sinun ei tarvitse pystyä kaikkeen. Itse olen samasta suosta rämpinyt ja hirvittävän paljon helpottaa, kun sanoo ei ja opettelee priorisoimaan. Lepää mielummin se aika mikä menis vaikkan juuri vanhempainiltaan. Voit syynkin kertoa poisjäännille opettajalle, jos koet, että tulet muuten laimatuksi. Koita arvostaa itseäsi ja huolehtia itsestäsi. Hellitä turhasta. Ajoissa.
Kuitenkin ilmoittauduin jo, joten kuvittelen jo päässäni miten minua haukutaan. Ja se ajatus ei todellakaan ole tosi; enhän osaa lukea ajatuksia taikka ennustaa tulevaa.
Itse tein juuri saman. Koska en jaksa mennä ja ahdistun, päätin olla menemättä.
Ajatelkoot muut mitä haluavat. Muiden ihmisten ajatukset eivät voi satuttaa, koska en niitä tiedä. Jos joku sanoo naamatusten sitten jotain, voin kertoa syyn.
kannattaa nyt käyttää. Neuvolan tai omalääkärin kautta jonnekin psykologille tms. juttelemaan. Minusta kuulostaa tosiaankin siltä että sinun pitäisi jutella jonkun kanssa noista ajatuksistasi, ei kannata vaan yksin niitä pyöritellä. Sillon menee liian sekavaksi...
Tsemppiä, niskasta itteä kiinni ja apua hakemaan!