Lue keskustelun säännöt.
Aina kun yritän aloittaa juoksuharrastuksen petyn.
21.03.2012 |
Se näyttää mukavalta harrastukselta ja joka kevät intoudun kokeilemaan...tuloksena sama pettymys. Se on järkyttävää! henki ei kulje, rintaan pistää, jalat painavat......ei kerta kaikkiaan tunnu yhtään hyvältä. Mikä minussa on vikana?
Kommentit (25)
Mun vikana on se, että se "ei tunnu missään". Itse siis menen liian kevyesti. Mulla on peruskunto ihan ok mutta ei todellakaan erinomainen, koska jos tiivistän tahtia, niin alkaa tuntua epämukavalta. Eihän se ole hyvänen aika suotavaa! :D Niin mä sitten lönkyttelen sellaista hidasta hölkkää, joka ei taatusti kehitä mua mihinkään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun piti käydä sitkeästi juoksemassa melkein joka päivä muutaman kuukauden, että sain kunnon kohilleen ja vasta nyt juokseminen on sellasta kevyttä ja nautinnollista. Aikasemmin se oli tosiaan just tota. Musta tuntui etten oikeastaan hengästynyt, mut jalat tuntui niin painavilta ettei siitä meinannut tulla mitään.
Sitkeästi vaan käyt monta kertaa viikossa. Mä käyn melkein poikkeuksetta joka päivä.
päivässä rakennettu!
Aloita ihan kävelyvauhdilla hölkkäämällä, älä edes yritä "juosta". Hölkkää vaikkapa minuutti tai sen verran kuin tuntuu mukavalta.. Seuraavalla kerralla hölkkää kaksi minuuttia jne.
Tee pitkiä kävelylenkkejä ja pyri hölkkäämään aina pieni pätkä joka lenkillä. Vaikka vauhti on hidas, on hölkkä rasittavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin kävely!
Ei sinussa ole mitään muuta vikana kuin huono kunto. Kunto kasvaa ihan älyttömän nopeasti, mutta laskee vielä nopeammin.
Suosittelen lämpimästi hankkimaan sykemittarin, se on paras opettaja, millä vauhdilla juuri sinun kuuluu juosta. Näet sykkeesi koko ajan, ja kun menee liian korkeaksi, siirryt kävelemään. Aloittelijan on ehkä vaikea sisäistää tuota sykehommaa, vaikka tuntuu naurettavalta löntystellä, se voi olla sinulle sopiva vauhti.
Tsemppiä, ei muuta kuin lenkille vaan, muista pitää lepopäiviä! Huomaat muutaman viikon kuluttua juoksevasi jo kunnon lenkkejä!
minuutin ja taas kävelet 10 min...
koitas etsiä netistä jostain joku juoksukouluohjlema, mä alotin tollasella joskus ja siitä se sitten lähti pikku hiljaa.
Tosin en taas vuosikausiin ole juossut mutta heti synnytyksen jälkeen kun taas voin niin ajattelin aloittaa.
Se tekee niin hyvää, mulla ainakin rapakuntoisena tuli alussa vatsalihakseskin ihanasti kipeeks ja oli niin energinen olo vaikka juoksin iha pieniä mtkoja vain ja kävelin osan.
Otat jonkun matkan että tänään jaksan juosta tuolle lyhtypylväälle/kivelle/puulle/talolle ja huomenna juoksen seuraavalle ja pian huomaat että jaksta juosta aina vaan pidemmälle....
Aloitin lenkkeilyharrastuksen viime kesänä. Aluksi se olikin juuri tuollaista, jo parin sadan metrin jälkeen kylkeen pisti, henki ei kulkenut, ja ajattelin, että en varmana juokse enää koskaan! Silti jaksoin yrittää, juoksin sen mitä jaksoin (eli ei todellakaan paljon) ja kävelin loput matkasta reipasta tahtia. Joka päivä tuo juostu matka piteni. Mitään superjuoksijaa minusta ei kuitenkaan tullut, sellainen puolen tunnin lenkki oli ihan riittävä minulle!
Talven tultua lenkkeily jäi, minusta vaan ei ole mielekästä juosta kun on liukasta ja kylmä ja tiet lumessa jne. Nyt odotan taas innolla, että tiet ovat sulia, että pääsen taas lenkille, suorastaan kaipaan sitä! Tiedän kyllä, että alku tulee taas olemaan todella nihkeää ja varmaan mietin luovuttamistakin... mutta yritän tsempata itseäni kuitenkin jatkamaan!
T. rapakuntoinen =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivässä rakennettu!
Aloita ihan kävelyvauhdilla hölkkäämällä, älä edes yritä "juosta". Hölkkää vaikkapa minuutti tai sen verran kuin tuntuu mukavalta.. Seuraavalla kerralla hölkkää kaksi minuuttia jne.
Tee pitkiä kävelylenkkejä ja pyri hölkkäämään aina pieni pätkä joka lenkillä. Vaikka vauhti on hidas, on hölkkä rasittavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin kävely!
Ei sinussa ole mitään muuta vikana kuin huono kunto. Kunto kasvaa ihan älyttömän nopeasti, mutta laskee vielä nopeammin.
Suosittelen lämpimästi hankkimaan sykemittarin, se on paras opettaja, millä vauhdilla juuri sinun kuuluu juosta. Näet sykkeesi koko ajan, ja kun menee liian korkeaksi, siirryt kävelemään. Aloittelijan on ehkä vaikea sisäistää tuota sykehommaa, vaikka tuntuu naurettavalta löntystellä, se voi olla sinulle sopiva vauhti.
Tsemppiä, ei muuta kuin lenkille vaan, muista pitää lepopäiviä! Huomaat muutaman viikon kuluttua juoksevasi jo kunnon lenkkejä!
Lisäksi neuvon panostamaan hyviin juoksukenkiin. Itse hankin pitkän harkinnan jälkeen tosi hyvät juoksutossut asiantuntevan myyjän opastuksella ja en ole katunut. Kalliithan ne ikävä kyllä oli mutta se satsaus kannatti. Ihan eri juosta kuin aikaisemmilla lenkkareillani.
Niin se vain on, itsekin rapakunnosta aloittanut. Aloita tekemällä reippaita kävelylenkkejä, sitten pieniä hölkkäpyrähdyksiä ja taas kävelyä, pidennä juoksupätkien pituutta vähitellen, pidennä kokonaismatkaa vähitellen... Ja aloita juokseminen h-i-t-a-a-s-t-i, monet aloittaa liian kovaa ja siksi tuntuu pahalta. Kuukauden-parin kuukauden päästä huomaat, että jaksat hölkätä puoli tuntia putkeen, sitten kolme varttia, sitten tunnin... Hitaasti hyvä tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä useammin tyssää jo ajatukseen, sillä en keksi lenkile sopivaa päällepantavaa. Joo, mukavat vaatteet toki ja lenkkarit, mutta en halua liian paksuja ja tönkköjä vaatteeita. En myöskään halua palella. Sillä ajatuksissani kirmaan kyläämme ympäri hengästymättä ja hehkeänä :) Ehkäpä tänä keväänä yrittäis taas alottaa....
Nykyään on lääkäri kieltänyt juoksemisen, mutta aikoinaan aloitin sen samaan tapaan kuin täälläkin ovat monet neuvoneet (itse asiassa ainakin siihen aikaan monet aloitusohjeet olivat täysin mahdottomia tyyliin "juokse alkuksi viisi minuuttia, kävele..." se 5 min on PALJON jos ei ole jo valmiiksi kohtuukunnossa):
Juokse satakunta metriä (40-50 askelparia). Ei mitään "satasen sileää" vaan kevyttä vauhtia.
Vaihda reippaaseen kävelyyn. Uusi sata metriä kun hengitys alkaa tasaantua, jne.
Eipä aikaakaan kun tuntuu mukavalta juosta vähän pitempään, ja kävelyosuudet harvenevat ja lyhenevät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huolehdin sen avulla siitä, etten juokse liian kovaa.
Alussa juoksin/kävelin niin hitaasti, että syke oli vain n. 120-130, kun kunto parani, niin juoksen sykkeellä 135-145. Välillä saatan juosta nopeamman lenkin, mutta jos siis tahdon juosta pitempään, huolehdin ettei keskisyke nouse liian korkeaksi.
Jos ei ole sykemittaria/ei tahdo sellaista, niin voi juosta sellaista vauhtia, että pystyisi helposti juttelemaan samalla, eli ei niin kovaa että hengästyisi.
muista tosiaan lepopäivät, ei ole mitään järkeä juosta joka päivä!!
Kunto kasvaa levossa!
Aina kun rasitat itseäsi juoksemalla, kroppasi miettii, mitä hittoa, syke pilvissä, happi loppuu ja läähätyttää, jalkalihakset huutaa hoosiannaa... Mutta kroppa on niin viisas että se korjaa vaurionsa, ja tekee itsestään vahvemman, jotta seuraava kerta ei olisi sille niin rankka. Kroppa valmistautuu seuraavaan "shokkiin", mutta vain levossa, eli vauriot jotka lenkillä tulee, pitää antaa rauhassa korjaantua.
Seuraavalla lenkillä kroppa kestää rasituksen vähän paremmin, ja huomaat tosiaan kohta itsekin että hitto, tämähän alkaa sujua!
Ei missään nimessä joka päivä juoksua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohuita, kevyitä, keinokuituisia ja hengittäviä, kerroksien määrä lämpötilan mukaan. Lenkille lähdössä kuuluukin olla vähän kylmä, koska kun kroppa lämpiää, muuten tulee äkkiä liian kuuma.
jossa aloitettiin niin että käveltiin 10 min, juostiin 1 min, käännyttiin takaisin kotiin ja käveltiin sinne.
Seuraava päiv taisi olla että 10 min kävely, 1 min juoksu, 5 min kävely, 1 min juoksu ja kävellen kotiin...
jotain tollasta, ensin aattelin et miten ees kehtaan noin pienen lenkin tehdä mutta kun en ollut koskaan juossut oli tuossa minuutissakin jo tekemistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://kuntoplus.fi/liikuntasuunnitelma/ensimmainen-juoksuohjelma
Lukeminenkin kannattaa, itse luin joskus tauolla kirjan "Jokanaisen juoksukirja". Se oli tosi motivoiva!
minä juoksen ihan vain huvikseni. ei tästä ole kuitenkaan kuin pari vuotta aikaa, kun mieheni oli 25 kiloa ylipainoinen ja minäkin kahdeksan kiloa liikaa kerännyt.
tuskailin painoni ja huonon kuntoni kanssa, en jaksanut käydä edes kävelyllä, kun vastaani sattui juoksukoulu, joka tuntui sopivan rapakuntoiselle.
eka viikolla käytiin kolme kertaa viidentoista minuutin lenkillä, josta ensin käveltiin viisi minuuttia, juostiin (meidän tapauksessa lönköteltiin) kaksi, pidettiin minuutin seisomatauko ja toistettiin sama kotimatkalla.
se oli sopivan helppo ja tuntui, että edes tekosyyt ajanpuutteesta ei kaataisi tätä harrastusta, joten testasimme ja 12 viikkoa myöhemmin juoksin jo kymmenen kilometriä ja olin tiputtanut huomaamattani painoa 5 kiloa. mies juoksi jo pitempää matkaa ja oli pudottanut 8 kiloa ilman sen kummempia ponnisteluita.
en löytänyt mistään tuota samaa ohjelmaa, mutta porin kaupungin vapaa-ajan viraston sivuilla näytti olevan ohjelma, joka oli lähes samanlainen, kuin tuo meidän käyttämämme. lisäksi tuolla on sellaisia motivoivia kuvauksia siitä, mitä kehossa tapahtuu, että harmittaa, ettei itse noita silloin saanut lukea. =D
http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html
Ei kunnonkohotusliikunta ole rapakuntoiselle kivaa.
Minä olen suunnitellut aloittavani juoksuharrastuksen "sitten joskus kun on ensin aikaa hommata pohjakunto". Suomennettuna siis ei ikinä. Tuo Porin kaupungin juoksukoulu näyttää niin yksinkertaiselta, että taidan aloittaa sen tänään. =DDD
Raportoin illalla miten kävi.
Ai että tekisi mieli aloittaa juoksuharrastus, mutta en kehtaa kun oon rapakunnossa, ja jaksaisin juosta kerralla ehkä 50 metriä, sitten pitäisi taas kävellä parisataa metriä välissä... Jengi siinä sitten katsoisi että "mitä toikin muka yrittää, ei jaksa edes sataa metriä hengästymättä, menis kotiinsa läskeineen kunnon ihmisten tieltä."
Tiedän että on tyhmää miettiä mitä muut musta ajattelee, mutta en mahda sille mitään.
Minä aloitin hölkkäämällä katuvalojen välin. Alussa yksikin väli oli ihan tuskaa, vaikka luulin olevani kohtuullisessa kunnossa. Olen harrastunut palloilulajeja, pyöräillyt, hiihtänyt ja kävellyt säännöllisesti, mutta juoksemisesta ei tullut mitään. Pikkuhiljaa pidensin matkaa, juoksin kaksi pylvään väliä... Sitten kolme. Musiikki oli minulle tärkein apuväline. Sykemittarin ja kunnon lenkkarit ja vaatteet hankin vasta myöhemmin
Voi mikä riemun tunne se oli kun jaksoin juosta kokonaisen biisin verran! Vauhti oli lähes olematon, mutta juoksin silti huilaamatta alusta loppuun.
Harjoittelu oli tuskaa, mutta sen arvoista. NYkyään juoksu on mukava harrastus ja lenkit pitenee kilometreillä eikä enää pylvään väleillä. Se myös tuntuu kevyeltä, vaikka sitä oli alkuaikoina mahdoton uskoa. :) Pyöräily ja hiihtäminenkin tuntuu nykyään paljon helpommalta, vaikken huomannut niissä mitään rankkaa oelvan silloinkaan.
Kävin siis testaamassa tuon Porin juoksukoulun eka päivän ja voi, että tykkäsin. Kaksi minuuttia juoksua tuntui rapakuntoiselle aika pitkältä ajalta, mutta laskin vain askelpareja ja jaksoinhan minä. Jouduin pitämään tuon minuutin seisoskelutauon, niin huono kunto minulla on, mutta toisaalta se kai sai aikaan sen, että jaksoin toistaa tuonkin pikku harjoituksen kotiin päin palatessani.
Innolla odotan, että saan lapset kouluun ja lähden käymään tuon kakkospäivän kävelylenkin. Ajatelkaa, mä en ole jaksanut edes kävelyllä käydä vuoteen ja nyt olen näin innoissani. :D
(En muista numeroani, mutta se, joka lupasi aloittaa jo eilen.)