Mikä voisi olla sopiva koirarotu meille?

Onko rodun pakko olla pieni? Mä tiedän yhden perheen, jossa on pieniä lapsia ja irlanninsusikoira. Se elukka on VALTAVA, mutta kuulemma luonteeltaan todella kiltti. Vaatii vaan paljon aktiviteettia ja syö kuulemma paljon.

jättiroduilta myös tulee niin paljon kakkaa ettei ole tosikaan...

pitää olla tarkkana että luusto kehittyy kunnolla, koirakammoiset pelkäävät, vaikka koira olisi kuinka kiltti tahansa ja ikävin piirre on se, että ne elävät paljon lyhempään eli 5 - 6 vuotta on peruselinikä irlanninsusikoirilla ja tanskandogeilla.



Plus että esimerkiksi meillä autoon ei mahdu jättikoiraa, jos on kaksi lasta valmiiksi. Eikä sen kanssa voi myöskään mennä hotelliin, hoitopaikkoja ei saa yhtä helposti jne.

Moneen muuhun rotuun verrattuna helppohoitoinen, pärjää tarvittaessa lyhyilläkin lenkeillä mutta jaksaa pitkiä, on aktiivinen ja terhakka eikä mikään laiska sohvaperuna.



Kannattaa ehkä tarkemmin katsella vaikkapa erilaisten "testikoneiden" kautta mikä rotu olisi teille sopiva, niissä pystyy kuitenkin aika hyvin määrittelemään nen jutut mitkä ovat tärkeitä ja mitä haluaa.

Täällä kovasti arvostellaan ap:n kriteerejä koirarodun valinnassa. Mutta kyllä todellakin on hyvä miettiä rehellisesti ne omat kriteerit ja erityisesti panna tärkeysjärjestykseen mitä ominaisuuksilta koiralta haluaa. Ei se silti tarkoita, etteikö koiraa hoitaisi tai siitä väliitäisi. Onhan toki aiva eri asia hankkia esim. suht vähään lenkkeilyyn ja 'pelkkään' perheen seurassa oleiluun tyytyväinen pienikokoinen seurakoira kuin suurikokoinen ja paljon (lue: tunteja) ulkoilua vaativa metsästys-/vahti-/palveluskoira!



Itse asetin reilu vuosi sitten kriteereiksi pienehkön koon (jotta ne isommat, yli 10v lapset voivat ulkoiluttaa koiraa), lapsirakkauden, seurallisuuden, lyhyen karvan ja helppohoitoisuuden. Meillä päädyttiin ranskanbulldoggiin ja ollaan oltu äärimmäisen tyytyväisiä! Ranskis rakastaa olla perheen kanssa, ulkoilee mielellään mutta tarvittaessa pärjää vähemmillä lenkeillä, koska osaa touhuta sisälläkin ja esim. leikkiä itsekseen, turkki on erittäin helppohoitoinen, luonne ihana. Ranskista en kyllä hankkisi, jos se joutuu olemaan paljon yksin, koska se on sananmukaisesti seurakoira ja onnellinen, kun saa olla omien ihmistensä kanssa.



Mutta ap, mieti tarkkaan rotuvaihtoehtoja ja ota yhteyttä rodun kasvattajiin/pentuneuvontaan. Harkitkaa mieluummin riittävästi etukäteen, jolloin ei tule sitten niin paljon yllätyksiä ja pettymyksiä!

Itselläni on siis kokemusta molemmista roduista usean koiran osalta. Harjikset ovat olleet erittäin helppoja luonteita samoin kuin kääpiövillakoirat. Kuin ihmisen mieli ja vanhuuteen asti pentumaisen leikkisiä. Villiksen kun käy trimmaajalla vaikka 4 kertaa vuodessa ajeluttamassa turkin lyhyeksi niin on tosi helppo. Mutta jos sen haluaa pitää kauniina, kannattaa opetella ajamaan koneella itse naama ja tassut 2-4 viikon välein. Kasvattaja varmasti opettaa, kun valitsee hyvän kasvattajan.

on pieni, helppohoitoinen, ja erittäin helposti oppinut vaikka ja mitä :)

on suuritöinen, jos haluaa pitää sen takuttomana ja rodunomaisena. Tietysti jos ajelee villiksen klaniksi niin sitä ongelmaa ei ole. Mutta ei se sitten enää ole "villakoira""!

Mulla on ollut villakoira; ihana luonne ja erittäin oppivainen sekä kiltti. Turkin hoitoon sai varata viikottain pari tuntia, lisäksi pesu+kuivatus+leikkaus oli itsessään sellanen 3-4 tunnin proggis kerran kuussa. Tietty jos on varaa käydä trimmaamossa niin ei tarvitse nähdä niin paljon vaivaa.

Ja vaikka karvaa ei turkista irtoa, sen sijaan hiekkaa kerää ja irtoaa sitten kuivuttuaan joka puolelle kämppää :D

#5

me muut kotikoirasta.

Kokeile vaikka "Hauvakonetta" http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/



Sanoilla "koirarotu testi" löysin muitakin rotutestejä... Tuohon kun kokeilin mikä olisi pieni helppohoitoinen (siis siinä mielessä että turkki ei vaadi isoja operaatioita, eikä piski viiden tunnin lenkkejä) niin listan kärkjeen tulivat bichon havanais ja affenpinseri... - syötin siis minkälaista koiraa itse haluaisin jos haluaisin koiran. Toistaiseksi olen sitä mieltä että hauskempi naureskella muiden ihmisten lemmikkien tempauksille kun ei ole itse vastuussa.

me muut kotikoirasta.

no mä tykkään, että jos hankkii villakoiran niin täytyyhän sen näyttää villakoiralta. Ihan sama jos hankkisi jonkun muun pitkäkarvaisen rodun ja ajelisi sen sitten klaniksi - mitä järkeä siinä on? Omaa villistäni en näyttelyttänyt vaan oli ihan kotikoirana, mutta tykkäsin kovasti sen ulkomuodosta; hyvin hoidettu turkki on ilo silmälle - ja rodunomainen. Villiksellekin on olemassa erilaisia leikkausmalleja, ei pelkästään sen pampulajalkainen malli. Oma vk:ni oli keskikokoinen, työtä turkissa oli tarpeeksi. Nyt mulla on lyhytkarvainen rotu, helppohoitoinen mutta se karvanlähtö.... niin uusille koiranomistajille vaan muistutus, kaksi kertaa vuodessa niitä karvoja on sit joka paikassa! Avaat uuden jukurttipurkin ja kas, sielläkin on koirankarvoja :D

#5

pieni, iloinen, sopeutuvainen, tykkää kaikista, ei juuri lähde karvaa

että en ole missään sanonut että etsin koiraa jota ei tarvitse hoitaa :) te kritisoineet voitte siis olla ihan huoletta. Tiedän myös sen että toiset koirarodut ovat helppohoitoisempia kuin toiset ja sellainen helpompi rotu siis hakusessa.



Tässä tullutkin jo monta ehdotusta kiitokset niistä. Meillä on 3 lasta joista varmasti on myös hoitajiksi että ihan itsekseni mun ei ole tarkoitus koiraa hoitaa.Tietenkään koiraa ei oteta sillä periaatteella että lapset sen hoitaisivat.



t.ap

Eikö ole selvää että on olemassa helpompihoitosia koiria! Mitä vikaa on apn kriteereissä valita koiraa? Eikö ole ihan selvää että jos on vaikeahoitoinen turkki se vaatii enemmän aikaa kuin helppo? Moni koira kaipaa myös ihan eri tavalla liikuntaa jne....taas väännetty tikusta asiaa että päästään haukkumaan.

ihan turhaa naukua nyt tästä asiasta...pieni koira helpompi pestä ja hoitaa turkki. Tukrissa muutenkin eroja ja toiset koirat kaipaavat erilaista tekemistä...nimimerkillä kokemusta on!

pieni terrieri (westie, cairn, norfolk/norwich, australianterrieri) tai snautseri. Eivät ole vaativia liikunnan eivätkä koulutuksen suhteen. Turkki vaatii muutaman kerran vuodessa nyppimisen mutta sen voi teettää kasvattajalla tai ammattitrimmaajalla jolloin itse ei tarvi tehdä muuta kuin joskus kurakelin jälkeen vähän pestä helmoja ja kammata kerran viikosa vaikka. Karkeaturkkiset allergisoivat yleensä vähemmän kuin muut jostain syystä, mutta toki eivät allergisoimattomia ole.