Ei kaikki naiset halua tyttöjä :)

minunkin paras ystäväni on aina toivonut vain poikalapsia. Hänellä onkin kaksi poikaa. Minulla on myös kaksi poikaa, mutta olen toivonut aina tyttöä.

esikoinen oli poika ja seuraavan sukupuoli selviää muutaman kuukauden kuluttua.

Minäkään en ole koskaan tyttöä toivonut. Mulla on kolme lasta, yksi tyttö ja kaksi poikaa. Silti mä olen nyt niin tyytyväinen kuin vaan voi olla siitäkin että mulla on myös tyttö. Näin se piti mennäkin. Mutta odotusaikoina en on poikahaave ollut aina.

ovat sitä mieltä.

pervo ajatus, että miehen miniversio on vaimon sisällä?

Minä jotenkin uskon että nämä tyttöjen toivojat ovat jotenkin elämässään pettyneet miehiin: isä on ollut väkivaltainen, alkoholisti, tai isää ei ole ollut ollenkaan. Tai parisuhteet on olleet vaikeita, monta kirjoitti tuohon yhteen ketjuun että jos poika tulee niin on pettymys. Täytyy olla jotkut vakavammat syyt taustalla..

Sukupuoli on ollut ihan yhdentekevää ja vaikka tämä jostain syystä jotain loukkaakin niin ensisijaisesti on toivottu tervettä lasta. Itse en kyllä ole kokenut kantavani sisälläni miniversiota kenestäkään raskaana ollessani.

Minä odotan esikoistamme, ja olen koettanut miettiä, kumpaa sukupuolta toivoisin lapsen olevan. Olen tullut tulokseen, että ihan se ja sama. Tyttöjen keskellä olen kasvanut, joten siinä mielessä tyttö olisi tuttu ja turvallinen, mutta poika tuntemattomuudessaan taas mielenkiintoinen kasvatti. No, selviää jonkin ajan kuluttua...

Hassu ajattelutapa sulla. Minusta se on vain ihana ajatus eikä todellakaan pervo!!

ovat sitä mieltä.

pervo ajatus, että miehen miniversio on vaimon sisällä?

joilla on vain tyttöjä ole samaa mieltä? Että ei haluaisi poikaa ;)

mikä provo. Suvunjatkaja, kyllä se tyttökin sukua jatkaa.

Toisestakin lapsesta toivoin poikaa, mutta tuli tyttö. Se ei niin haitannut, koska minulla oli jo se yksi poika entuudestaan. Tykkään tytöstänikin kyllä valtavasti, mutta rakkauden syntymiseen meni melkein vuosi.

Joo toki, mutta oon vähän vanhanaikainen tässä suhteessa :) Poika jatkaa sukua ja tyttö naitetaan toiseen sukuun jne..

tyttöä, mutta poika tuli. Nyt vauva on 6 kk, ja tuntuu oudolta ajatukselta, että meillä olisi tyttö. Sama tosin olisi käynyt toisinkin päin!



Tänään vaippaa vaihtaessani mietin, että toisaalta helpompi kun on poika. Mä en tiedä miksi näin on, mutta suhtaudun jotenkin huomattavasti mutkattomammin pojan sukuelimiin. Esim. kun poika kiskoi pippeliään, sanoin hänelle, että se on sun pippeli. En tiedä osaisinko puhua tytön sukuelimistä niin luontevasti. Mikä sääli!



Miksihän se on niin? Monestihan äidit puhuvat siitä, koska pojat löytävät pippelinsä, mutta koskaan en ole kenenkään kuullut kertovat, milloin tyttö on löytänyt pimppinsä.



Onko vain mulla tällainen suhtautuminen, vai miten te suhtaudutte lastenne sukuelimiin? Tietysti mulla ei ole tyttöä, joten en tietenkään tiedä, millaista olisi käytännössä.

lapsen olevan persoona, oma itsensä. Eikä täysin määritelty sen mukaan, mitä jalkovälistä sattuu löytymään. Näin niin kuin brutaalisti ilmaistuna.



Poika-tyttö, who cares. Sukupuoli on vain sukupuoli. Se ei määritä ihmisen persoonaa.

Tottahan se on, että jotkut toivoo vain poikia ja toiset taas tyttöjä. Ja joillekin oltava molempia.



Mun yhellä tutulla miehellä on viis tyttöä ja poika ollu aina toiveissa. On jo yli 50 eli ei lisäänny, mutta poika kaipuu jääny.



Olin helmikuussa vanhimman pojan sotilasvalaa katsomassa ja ajattelin, et onpa todella hieno tunne. Kyllä siinä kyynel vierähti äidin poskelle. Uskon, että hieno tunne myös monelle isälle kyseinen tilaisuus. Tosin voihan tuon nykyään kokea tytönkin kanssa :)



Itselläni on vain poikia ja hyvä niin. Olen aivan selkeästi poikien äiti. Siskojeni tyttöjen kanssa en ole tekemisissä, mutta yhden siskon pojan kanssa ollaan paljonkin. Eli näin tätinäkin tunteet suuntautuu selkeesti poikien puolelle.

suhtaudun jotenkin huomattavasti mutkattomammin pojan sukuelimiin. Esim. kun poika kiskoi pippeliään, sanoin hänelle, että se on sun pippeli. En tiedä osaisinko puhua tytön sukuelimistä niin luontevasti. Mikä sääli! Miksihän se on niin? Monestihan äidit puhuvat siitä, koska pojat löytävät pippelinsä, mutta koskaan en ole kenenkään kuullut kertovat, milloin tyttö on löytänyt pimppinsä.

ne asiat tuntuvat luontevilta, joita tekee paljon. Jos olisit tytön äiti, tyttö tuntuisi luontevammalta ja miettisit, miten osaisit käsitellä poikaa.

Pimppiä ei varmaa "löydetä" samalla tavalla kuin pippeliä, kun on omistajalleen tavallaan näkymätön eikä osu vahingossa käden tielle... Tietysti tytöt unnuttavat ihan niinkuin pojatkin näpräävät pippeliään, koka enemmän, kuka vähemmän aktiivisesti.

Siitä ole ollut poikieni kanssa tarkka, että molempien sukupuolten vehkeillä on nimi ja tarkoitus, vaikka se naisen systeemi ei ulospäin juuri näykään.

tätä samaa tyhmää jauhamista? Lapsi ei ole kuin joku esine, josta mennään kaupassa valitsemaan sininen tai punainen versio. Olkaa kiitollisia, että yleensä olette saaneet lapsia!

ovat sellaisia joilla on ollut huono äitisuhde ja joilla on ongelmia oman sukupuolensa kanssa (sietää omaa naiseutta ja muita naisia/tyttöjä).

Minä jotenkin uskon että nämä tyttöjen toivojat ovat jotenkin elämässään pettyneet miehiin: isä on ollut väkivaltainen, alkoholisti, tai isää ei ole ollut ollenkaan. Tai parisuhteet on olleet vaikeita, monta kirjoitti tuohon yhteen ketjuun että jos poika tulee niin on pettymys. Täytyy olla jotkut vakavammat syyt taustalla..