Superihmiset??

Käyn töissä hyvällä palkalla. Lapsi vielä pienehkö. Urheilen. En ole ihan kauhea vaimoltaan (ehkä). Mikä tässä oli se vaikea osuus, en ole väsynyt

Eli jos tarvitsee unta vuorokaudessa 6 tuntia, ihan oikeasti (ei siis ole väsynyt tms nuku liian vähän), jää päivässä 2 h enemmän esim opiskeluun sitten kun lapset ovat jo nukkumassa.



Oma ukkini oli tällainen ja mieheni myös. Molemmat mennä porskuttavat (tai ukki porskutti) tehokkaasti päivisin ja jaksavat lukea tms illasta ihan iloisesti. Normaalilla unentarpeella varustettu ihminen ei moiseen pysty.

koti siivoamatta (tai käy siivooja, tai mies siivoo miten siivoo), ruoka einesruokaa, ja lapset puettu mitä sattuu kiireessä löytämään (eikä ole aikaa ostella uusia vaatteita)





Tiedän tällaisia opiskelija, työssäkäyviä, urheilevia äitejä, ja he eivät todellakaan ole paljoa läsnä lapsilleen (töissä, luennolla, urheilemassa).

mutta aikoinaan olin yksinhuoltaja (mies muuttui väkivaltaiseksi), opiskelin yliopistossa, kävin töissä ja urheilin todella aktiivisesti (kilpaurheilua, ns. piirimestaruustasolla ;) ). Muitakin pienempiä rautoja oli tulessa, mutta äitiys, opinnot, työt ja urheilu olivat veivät eniten aikaa.



Yliopistossa kävin ensimmäisen vuoden jälkeen lähinnä tenttimässä, joten päivisin pystyin myös käymään osa-aikaisesti töissä. Jos en tehnyt päivän treeniä työ- tai koulumatkana, saatoin treenata ns. työpäivän aikana. Lasten kanssa touhusin illat, ja lasten mentyä nukkumaan opiskelin vielä. Ulkoisesti olin huoliteltu, mutta en todellakaan aina täydellisen freesin näköinen :D.



Se, mikä tuona aikana kärsi eniten, oli ehkä siivoustiheys. Ei niin, että kotimme olisi ollut sikolätti, mutta niin, että imurointien välillä pölyhuituvat ehtivät kasvaa pölypalloiksi ja eteisessä oli usein hyvä hiekkalaatikon alku. Pyykit olivat usein yhdessä isossa puhtaiden kasassa kun en ehtinyt tai jaksanut viikata niitä.



Minua ajoi tuohon palava halu parantaa itseni ja lasteni elämänlaatua myös taloudellisesti. Lisäksi olen syvästi kiinnostunut aiheesta, jota opiskelin ja urheilu on aina ollut minulle henkireikä ja innoituksen lähde. Korkea motivaatio tehdä töitä eri osa-alueiden eteen helpottaa kummasti monen eri raudan takomista :). Tietysti olin välillä todella, todella väsynyt, mutta kukapa ei joskus olisi?

heillä ei ensinnäkään ole elämässä mitään suuria vaikeuksia - ei vakavia sairauksia perheessä, ei läheisten mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia tms., eivät ole menettäneet läheisiään, ei ole ketään (siis lasten lisäksi) josta täytyisi huolehtia. Ei siis ole mitään "ylimääräistä" stressiä mistään. Omat vanhemmat ovat vielä erittäin hyvä kuntoisia ja asuvat lähellä ja auttavat paljon lastenhoidossa ja jopa kodin ylläpidossa. Heillä on varaa siivoojaan.



Ja näiden lisäksi arjessa ei tehdä niin paljon sellaisia pieniä aikaa vieviä juttuja, mitä joissakin perheissä tehdään. Ei leivota pullaa lasten kanssa tai kokkailla tai käydä uimassa joka viikko tms.

Unohtuu se tosiasia, että usein lapsella on isä. Olen aika fiksu, senkin takia pystyn hoitamaan vaativan työni, vaikka lapsia on. Itseasiassa en oikeastaan arvosta kotiäitiyttä, mielestäni se tyhmentää naista pitkän päälle ja opettaa keskittymään pikkuasioihin. Juu ja lapsilleni on aika hyvät ja uudet vaatteet, ehdin ne kyllä hankkia. Muutama tunti liikuntaa viikossa ei ole keneltäkään pois.

Miten tällaisia superihmisiä on olemassa, jotka samaan aikaan ovat pienten lasten äitejä, opiskelevat yliopistossa tai ovat töissä hyvässä työssä ja ovat hyviä vaimoja?

Niin siis kyllähän suurin osa ihmisistä on pienten lasten äiteinäkin töissä/opiskelee?

Minä opiskelin kahden ensimmäisen ollessa pieniä. Yliopistolla, ihan hyvällä menestyksellä. Helpompi se oli yhdistää pienen lapsen kanssa olemiseen kuin töissäkäynti. Tosin töissäkin olen ns. hyvässä työssä käynyt valmistuttuani seuraavien pienten lasten kanssa.

Opiskeluille on aikaa lapsen ollessa hoidossa, siis jos on yli vuoden ikäisestä kyse. Ja ensimmäisen lapsen kanssa opiskelin jo hänen ollessaan ihan vauvaikäinen, koska hän nukkui pitkät päiväunet, joiden aikana luin.

Eihän äitiys+parisuhde+työ/opiskelu vielä ole monta rautaa tulessa? Eihän?

Unohtuu se tosiasia, että usein lapsella on isä. Olen aika fiksu, senkin takia pystyn hoitamaan vaativan työni, vaikka lapsia on. Itseasiassa en oikeastaan arvosta kotiäitiyttä, mielestäni se tyhmentää naista pitkän päälle ja opettaa keskittymään pikkuasioihin. Juu ja lapsilleni on aika hyvät ja uudet vaatteet, ehdin ne kyllä hankkia. Muutama tunti liikuntaa viikossa ei ole keneltäkään pois.

Minä puolestani arvostan kotiäiyttyttäkin, ei ole tapana arvottaa itseäni muiden yläpuolelle.

Minäkin hoidan työni, vaikka on lapsia. Ei kait herranen aika sentään töissä olo ole jotenkin lapset pois sulkeva asia?

koti siivoamatta (tai käy siivooja, tai mies siivoo miten siivoo), ruoka einesruokaa, ja lapset puettu mitä sattuu kiireessä löytämään (eikä ole aikaa ostella uusia vaatteita)

Tiedän tällaisia opiskelija, työssäkäyviä, urheilevia äitejä, ja he eivät todellakaan ole paljoa läsnä lapsilleen (töissä, luennolla, urheilemassa).

kokopäivätyön lisäksi osa-aikainen ja treenaan aktiivisesti ja paljon.

Opiskelut hoidan kotona iltaisin ja viikonloppuisin, samoin osa-aikatyöt. Joskun olen osa-aikasten takia miinuksella päivätöistä ja teen sitten myöhemmin takaisin.

Lapset meillä on päiväkodissa 6 h päivässä. Minä en ole koko sitä aikaa kotona heidän kanssaan minkä he ovat siellä, mutta MIEHENI ON. Se äidin jatkuva läsnäolo ei ole mitenkään välttämöntä!

Eineksiä meillä ei syödä koskaan. Laitan ruoan illalla tai mies laittaa.

Minä en siivoa muuta kuin hoida kaikki pyykit viikonloppuisin. Mies siivoaa.

Lapset pukeutuvat itse, mies tarkistaa aamulla että on ok, tarpeeksi lämmintä yms. Vaatteet ovat kauniita, mutta eivät välttämättä uusia. Ostan niitä satunnaisesti kaupoista ja kirppareiltakin, silloin tällöin käyn. Ei vaatteita koko ajan tarvitse ostaa :D

Omat vaatteet ostan pääasiassa netistä ja hoidan netissä kaiken muunkin mahdollisen.

En ole "läsnä lapsilleni" joka ilta ja joskus on päiviä, että näemme vain vähän, mutta silloin mieheni eli heidän isänsä on heidän kanssaan! Monta iltaa viikossa ja viikonloput olen kotona.

Mitäs selittäviä tekijöitä vielä.. tosiaan en siivoa. Lapset nukkuvat oikein hyvin ja jos heräävät yöllä, mies hoitaa. Menen aikaisin töihin joten pääsen aikaisin. Työpäiväni alkaa 3 h ennen kuin lasten hoitopäivä (joka on siis lyhennetty). Mies on paljon vastuussa meillä. Mun päivätyö ei ole vaativaa vaikka onkin "akateeminen asiantuntijatyö". Olen nopea tekemään esim. opiskelujuttuja enkä ylikriittinen. Sovitan treenejä työpäivän lomaan, yhtaikaa lasten kanssa jne.

Kukin tavallaan. Itse en viihdy toimettomana, olen aina ollut tosi nopea ja tehokas. Mutta en kyllä energinen :D

en pidä itseäni minään superihmisenä.



Lähinnä mä ymmärsin, että tässä tarkoitetaan niitä, joilla on vaikka 3-4 lasta, yliopisto koulutus, lapset tehty kohtuu nuorena, silti ovat vaativassa työssä ja tekevät siinä rinnalla esim. väitöskirjaa tai MBA tutkintoa tms. Tarkoitan vaativalla työllä jotain johtotason asiantuntijatehtävää tai vastaavaa, en mitään markkinointiassaria tai tuotepäällikköä tms. Ja tuntuu, että näillä ihmisillä on aina monta harrastusta, lapset harrastaa, on paljon ystäviä ja juhlia ja lomilla matkustetaan aina jonnekin jne.



t. 10

Unohtuu se tosiasia, että usein lapsella on isä. Olen aika fiksu, senkin takia pystyn hoitamaan vaativan työni, vaikka lapsia on. Itseasiassa en oikeastaan arvosta kotiäitiyttä, mielestäni se tyhmentää naista pitkän päälle ja opettaa keskittymään pikkuasioihin. Juu ja lapsilleni on aika hyvät ja uudet vaatteet, ehdin ne kyllä hankkia. Muutama tunti liikuntaa viikossa ei ole keneltäkään pois.

Minä puolestani arvostan kotiäiyttyttäkin, ei ole tapana arvottaa itseäni muiden yläpuolelle.

Minäkin hoidan työni, vaikka on lapsia. Ei kait herranen aika sentään töissä olo ole jotenkin lapset pois sulkeva asia?

Ymmärrän alkuperäisen kysymyksen niin, että ihmetellään naista joka tekee pienten lasten äitinä muutakin kuin kotiäitiyttä. Lähipiirissäni seuraan näitä usean vuoden kotiäitejä ja jaksan ihmetellä mistä kaikesta he saavat pohdittavaa. Tätä tarkoitan pitkäaikaisen kotiäitiyden tyhmentävällä vaikutuksella. Itse kun teen useampaa asiaa niin voin vetää mutkia suoraksi ja silti koti on kunnossa jne.

Ja lasten kanssa olemisen ei oikeasti tarvitse olla jatkuvaa intensiivistä yhdessä puuhailua vaan joskus riittää että on lähellä (vaikka opiskelemassa).



Ja arvostukset vaihtelevat. Jatkuva siivoaminen tai shoppailu eivät vaan ole mun juttu.

en pidä itseäni minään superihmisenä. Lähinnä mä ymmärsin, että tässä tarkoitetaan niitä, joilla on vaikka 3-4 lasta, yliopisto koulutus, lapset tehty kohtuu nuorena, silti ovat vaativassa työssä ja tekevät siinä rinnalla esim. väitöskirjaa tai MBA tutkintoa tms. Tarkoitan vaativalla työllä jotain johtotason asiantuntijatehtävää tai vastaavaa, en mitään markkinointiassaria tai tuotepäällikköä tms. Ja tuntuu, että näillä ihmisillä on aina monta harrastusta, lapset harrastaa, on paljon ystäviä ja juhlia ja lomilla matkustetaan aina jonnekin jne. t. 10

Mutta sitten luin uudestaan ja tajusin, että eihän tuossa niin listattu.

Mitä tulee näihin "johtotason asiantuntijatehtäviin", niin palkkataso mahdollistaa harrastukset, lasten harrastukset, juhlat (cateringilla) ja lomilla matkustelun. Kotona käy takuuvarmasti siivooja ja lastenhoitoonkin saa helposti palkattua apua. Mikäs siinä on ehtiessä ;-)

(Mulla on 5 lasta, yliopistokoulutus, osa lapsista tehty nuorena, osa ei. Väitöskirjaa tai MBA:ta en ole tehnyt, työ on alempaa kuin johtotasoa - johtotasoksi lasken nyt johtoryhmän.)

monille urheilu antaa energiaa, auttaa palautumaan vaativasta työstä Ja lasten kanssa olemisen ei oikeasti tarvitse olla jatkuvaa intensiivistä yhdessä puuhailua vaan joskus riittää että on lähellä (vaikka opiskelemassa).

Ja arvostukset vaihtelevat. Jatkuva siivoaminen tai shoppailu eivät vaan ole mun juttu.

Meillä on noin 4 tuntia yhteistä aikaa ennen lasten nukkumaan menoa. Kyllä osan siitä voi esim. opiskella, olen kuitenkin paikalla. Ja saatan esim. lukea lasten huoneessa (olen hyvä keskittymään metelissäkin).

Ilman treenejä en todellakaan jaksaisi...siivous ja shoppailu taas ei huvita. En myöskään katso telkkaria juuri yhtään, siitäkin jää paljon aikaa..

Unohdin mainita että mulla on lyhyt työmatka, joten sekin säästää aikaa tosi paljon! Jos mulla menisi vaikka 2 h päivässä noihin matkoihin niin paljon jäisi tekemättä..

14

Meillä on noin 4 tuntia yhteistä aikaa ennen lasten nukkumaan menoa. Kyllä osan siitä voi esim. opiskella, olen kuitenkin paikalla. Ja saatan esim. lukea lasten huoneessa (olen hyvä keskittymään metelissäkin). Ilman treenejä en todellakaan jaksaisi...siivous ja shoppailu taas ei huvita. En myöskään katso telkkaria juuri yhtään, siitäkin jää paljon aikaa.. Unohdin mainita että mulla on lyhyt työmatka, joten sekin säästää aikaa tosi paljon! Jos mulla menisi vaikka 2 h päivässä noihin matkoihin niin paljon jäisi tekemättä.. 14

Mulla menee just toi 2 h päivässä työmatkaan. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun olen miettinyt, että sen ajan käyttäisi N kertaa paremmin. Esim. jos olisi yhteensä 45 minsaa työmatkat päivässä, jäisi mulla 1h15min johonkin vallan muuhun.

Type A



The theory describes a Type A individual as ambitious, aggressive, rigidly organized, controlling, highly competitive, status conscious, arrogant, proactive and obsessed with time management. People with Type A personalities are often high-achieving "workaholics" who multi-task, push themselves with deadlines, and hate both delays and ambivalence. According to one theory, Type A personality may result from a psychological condition called Anal retentiveness.

tietää galluppi, että kuinka usein tuo superius hoituu miehen kustannuksella.



Kun touhuaa työssä ja hoitaa lapset kunnialla niin jotenkin voisi kuvitella, ettei aikaa ja energiaa enää riitä miehelle, seksille ja muulle sellaiselle.

joka merkitsee seksinkin kalenteriin, että sekin suoritus menisi kunnialla nappiin!



On käynyt myös välillä Lapinlahdessa lepäämässä, kun unohtaa levätä.

1 oma pieni lapsi ja miehen leikki-ikäinen kylässä viikonloppuisin. Lapsi on hoidossa, joten opiskelen silloin kun muut käyvät töissä. 6-8h päivässä on ihan riittävästi, luennoilla ei juurikaan tarvitse käydä.



En kyllä tähän enää lähtisi töitä ottamaan, kituutan mieluummin.

Meillä on noin 4 tuntia yhteistä aikaa ennen lasten nukkumaan menoa. Kyllä osan siitä voi esim. opiskella, olen kuitenkin paikalla. Ja saatan esim. lukea lasten huoneessa (olen hyvä keskittymään metelissäkin). Ilman treenejä en todellakaan jaksaisi...siivous ja shoppailu taas ei huvita. En myöskään katso telkkaria juuri yhtään, siitäkin jää paljon aikaa.. Unohdin mainita että mulla on lyhyt työmatka, joten sekin säästää aikaa tosi paljon! Jos mulla menisi vaikka 2 h päivässä noihin matkoihin niin paljon jäisi tekemättä.. 14

Mulla menee just toi 2 h päivässä työmatkaan. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun olen miettinyt, että sen ajan käyttäisi N kertaa paremmin. Esim. jos olisi yhteensä 45 minsaa työmatkat päivässä, jäisi mulla 1h15min johonkin vallan muuhun.

Mulla menee 15 min päivässä yhteensä. Eli kun sinä olet kotona mä olen jo käynyt salilla, kaupassa ja laittanut ruoan. Ja just tällaisia ei tule ajatelleeksi vaan luulee, että muut on jotenkin paljon tehokkaampia ja itse on veltto laiskimus :)

14