Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoidan vauvan yksin, mutta en valita koska sitä saa mitä tilaa!
20.03.2012 |
Eli tilanne oli se jo seurustelun alkaessa että mies sanoi ehdottoman ein lapsille. Ei ikinä ikinä ikinä. Itsekään en halunnut, koska ajattelin että niitä en ikinä saisi. Mulla ei käytännössä ollut hormonitoimintaa ollenkaan, mikä ei toisaalta haitannut koska ei ollut kuuakutisiakaan. Laihduin kuitenkin rajusti viime talvena ja pam, tulin raskaaksi. Noihin aikoihin tosin söin jo pillereitä, mutta siitä huolimatta (tai niiden ansiosta!) raskauduin.
Mies ei halunnut lasta, taisi abortistakin mainita muutamaan otteeseen. Kieltäydyin ehdottomasti, niin ihmeelliseltä se tuntui kun minusta sittenkin oli tulossa äiti. (olin heittänyt jo kirveen kaivoon, kolmikymppisiä kun ollaan).
Aika kuitenkin kului ja mieskin alkoi odottaa vauvaa yhdessä kanssani. Olin kuitenkin jo ajatellut että kävi miten kävi, pärjään mainiosti lapsen kanssa yksinkin.
Mies ei kuitenkaan meitä ole jättänyt, päinvastoin, on äärimmäisen onnellinen tästä lapsesta... ainut mutta on se, että hoidan tämän lapsen täysin yksin. Mies ei ole vaihtanut vaipan vaippaa, ei kylvetyksen kylvetystä (on tosin minulla apuna siinä)... ainut missä auttaa niin on iltaisin työntämässä tuttia suuhun tai tuudittamassa uudestaan uneen jos vauva herää ja minä olen jo nukkumassa. Tai katsoo vauvan perään kun käyn lenkillä tai jumpassa... Tästäkin olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen, olinhan varautunut hoitamaan lapsen täysin yksin!
Nyt kuitenkin neuvola on tehnyt tästä tosi ison ongelman. Mieheltä kysyttäessä ensimmäisellä neuvolakäynnillä että jokos se isä on vaippaa vaihtanut ja mies sanoi totuudenmukaisesti että ei ole, niin täti "kauhistui" ja sanoi että vaihtamaan vaan rohkeasti. YMS. Mies ei ole enää halunnut neuvolassa sitten käydä tämän takia...
Onko muita vastaavanlaisessa tilanteessa olevia, oletteko saaneet kummastelevia katseita toisilta ihmisiltä?
Ottaa päähän, minähän olen iloinen siitä että lapsellani on läsnäoleva isä, joka lasta ja minua rakastaa, en edes halua vaatia häneltä muuta. Toki jos minulle jotain sattuisi, haluaisin että isänsä lasta hoitaisi. Ja hyvin hoitaisikin, on kuitenkin aina vieressä seuraamassa aamutoimia jne..
Kommentit (11)
tulee että isä ja lapsi tekee asioita yhdessä. Vaikuttaa sellaiselta isältä kuitenkin ap.n kertoman mukaan. Kuhan lapsi on isompi ja osaa jo kaikenlaista niin luulis että isä innostuu myös touhuamaan lapsen kanssa.
Minun mies ei ole "vauvoja" paljon hoidellut mutta kun lapsi on isompi niin on paljonkin niien kanssa.
että lapsen ja isän välille ei synny juuri minkäänlaista suhdetta, että he eivät totu tekemään asioita yhdessä (sillä sitähän se hoitaminen oikeasti on) ja että lapselle sitä kautta syntyy etäinen suhde isäänsä ja elämänsä mieheen. Siitä on tutkimusten mukaan lapselle ties mitä ongelmia luvassa oli hän sitten tyttö tai poika, sosiaalisista ihan hermostollisiin esim oppimisvaikeuksiin.
Ethän sinä sille tietysti mitään voi, jos mies ei tosiaankaan halua, mutta sinuna panostaisin sitten johonkin vaariin tai muuhun sellaiseen sukulaiseen tai tuttavaan, joka voisi antaa tuon tärkeän suhteen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tule mitää ongelmia lapselle tuosta. Niin kuin joku väitti. Enemmän ne lapset kärsii jotka eivät saa ollenkaan tavata isää, tai eivät saa koskaan oppia tuntemaan isäänsä. Tai isä on aina poissa ja kun kotiin tulee niin ei mitenkää huomaa lasta. Ap.n tilanne minusta aika normaalilta kuulostaa. Isä kuitenkin välittää ja on läsnä.
yleistähän tuo on ettei miehet paljon vauvoja hoitele...
Miksihän?
Meillä mies hoiti vauvaa ekat viikot, minä vain imetin. Olin niin huonossa kunnossa, etten jaksanut juuri vaihdella vaippoja ym. Muutenkin hoitaa vauvaa paljon. Eräs tuttumme oli joskus avautunut siitä, miten paljon häntä on kaduttanut se, ettei ollut läsnä, kun lapset olivat pieniä. Vedet silmissä kertoi, että sitä aikaa ei takaisin saa. Mies sanoi, ettei halua ainakaan sitä virhettä tehdä, ettei loisi lapseen suhdetta jo ihan vauvana.
tule mitää ongelmia lapselle tuosta. Niin kuin joku väitti. Enemmän ne lapset kärsii jotka eivät saa ollenkaan tavata isää, tai eivät saa koskaan oppia tuntemaan isäänsä. Tai isä on aina poissa ja kun kotiin tulee niin ei mitenkää huomaa lasta. Ap.n tilanne minusta aika normaalilta kuulostaa. Isä kuitenkin välittää ja on läsnä.
Onko siis välittämistä ja läsnäoloa se, että katselee telkkaria sohvalla, kun toiselle pitäisi vaihtaa vaippa, antaa ruokaa, hakea huoneen toiseen päähän heitetty lelu, sanoa kukkuu, katsoa silmiin, hymyillä takaisin, lukea satu, puhaltaa pipiin, lohduttaa surussa ja jakaa ilo? Minusta se on toisen tarpeiden dissaamista ja niiden ignorointia. Joku voisi väittää jopa, että se on henkistä kaltoinkohtelua. Ainakaan se ei muodosta hyvää ja luottavaista kiintymyssuhdetta.
EI VOI VÄLITTÄÄ, JOS EI TEE MITÄÄN TOISEN TARPEILLE - siis hoida. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan että actions speak louder.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tule mitää ongelmia lapselle tuosta. Niin kuin joku väitti. Enemmän ne lapset kärsii jotka eivät saa ollenkaan tavata isää, tai eivät saa koskaan oppia tuntemaan isäänsä. Tai isä on aina poissa ja kun kotiin tulee niin ei mitenkää huomaa lasta. Ap.n tilanne minusta aika normaalilta kuulostaa. Isä kuitenkin välittää ja on läsnä.
Onko siis välittämistä ja läsnäoloa se, että katselee telkkaria sohvalla, kun toiselle pitäisi vaihtaa vaippa, antaa ruokaa, hakea huoneen toiseen päähän heitetty lelu, sanoa kukkuu, katsoa silmiin, hymyillä takaisin, lukea satu, puhaltaa pipiin, lohduttaa surussa ja jakaa ilo? Minusta se on toisen tarpeiden dissaamista ja niiden ignorointia. Joku voisi väittää jopa, että se on henkistä kaltoinkohtelua. Ainakaan se ei muodosta hyvää ja luottavaista kiintymyssuhdetta.
EI VOI VÄLITTÄÄ, JOS EI TEE MITÄÄN TOISEN TARPEILLE - siis hoida. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan että actions speak louder.
ap kirjoitti : ainut missä auttaa niin on iltaisin työntämässä tuttia suuhun tai tuudittamassa uudestaan uneen jos vauva herää ja minä olen jo nukkumassa. Tai katsoo vauvan perään kun käyn lenkillä tai jumpassa... Tästäkin olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen, olinhan varautunut hoitamaan lapsen täysin yksin!
Ei tuo nyt minusta ihan täysin huomiotta-jättämiseltä vaikuttanut????
nainen kyllä muistaa, ehdottiko mies aborttia, mutta sinä kirjoitat "taisi abortistakin mainita". Ja moni mies on aika vapaamatkustaja vauva-ajan, isompaa lasta saattaa hoitaa enemmän. Tekeehän tarinasi mies aika paljon, jos pääset liikkumaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai 13 vuoden kuluttua?
Tunnut ajattelevan, että lapsesi on ikuisesti vauva. Meillä mies ei käynyt kertaakaan neuvolassa lasten kanssa ja meillä on niitä neljä. Kukaan ei ole ainakaan ääneen kummastellut.
se jäi multa ymmärtämättä. Käsitin, että tulit vahingossa raskaaksi. Miten tilasit sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies tullut neuvolaan ikinä. :) Ei sitä pidetty kummallisena, enkä olis sitä sinne edes kaivannut, odotin aina niin sitä keskusteluhetkistä jonka mukavan neuvolanterkan kanssa sain pitää.
Mies ei hoitanut vauvaa meillä, vaikka molemmat lasta kyllä halusivat. En pitänyt sitä mitenkään ongelmallisena, ja on mulla noita tukiverkkojakin että pääsi hengähtämään. Eikä meillä siitä mitään skismaa ollut tai sanaharkkaa, eikä mulla pahaa mieltä edes.
Kappas, kun vauva rupes kasvamaan ja siitä tuli n. 2-vuotias, alkoi mieskin ihan kuin taikaiskusta viettämään aikaa ja hoitamaan sitä. Niillä on ihan omat juttunsa joihin mua ei aina huolitakaan. Osasin vähän arvellakin että niin käy, kun lapsi kasvaa.
Meilläkin mies oli kyllä läsnä vauvanhoidossa vaikka itse ei varsinaisesti hoitanutkaan (niin vaikeaa kuin se av-mammoille on uskoa).
Uskon että oman puolisoni kohdalla voi olla jotain jäänteitä siltä ajalta kun hän on ollut vauva, hänet on oma isä hylännyt, ehkäpä tuollainen käytös alkuun johtui jotenkin siitä. Mene ja tiedä, mutta meillä on tilaa kaikilla perheenjäsenillä olla sellainen kuin on, ja ymmärretään ja autetaan, tuetaan sitä puolisoa siinä vanhemmaksi kasvamisessa, omaan tahtiin.
Jos joku tästä kauhistuu niin kauhistukoon. Meitä on kuulkaa moneksi.
Alue: Aihe vapaa
että lapsen ja isän välille ei synny juuri minkäänlaista suhdetta, että he eivät totu tekemään asioita yhdessä (sillä sitähän se hoitaminen oikeasti on) ja että lapselle sitä kautta syntyy etäinen suhde isäänsä ja elämänsä mieheen. Siitä on tutkimusten mukaan lapselle ties mitä ongelmia luvassa oli hän sitten tyttö tai poika, sosiaalisista ihan hermostollisiin esim oppimisvaikeuksiin.
Ethän sinä sille tietysti mitään voi, jos mies ei tosiaankaan halua, mutta sinuna panostaisin sitten johonkin vaariin tai muuhun sellaiseen sukulaiseen tai tuttavaan, joka voisi antaa tuon tärkeän suhteen lapselle.