Tunnen itseni surkeaksi äidiksi..vauvan sukupuolesta asiaa..
Meillä on kaksi ihanaa tytärtä, joita rakastamme mieheni kanssa yli kaiken. Odotan kolmatta ja viimeistä lastamme ja saimme viime viikolla tietää ultrassa kolmannenkin lapsen olevan tyttö. Yllätyin siitä miten paljon petyin. Tiedän että vauva tulee olemaan rakastettu ja ihana, mutta juuri nyt tunnen vain pettymystä.
Olin jostain syystä aivan varma, että vauva olisi poika. Raskaus oli aivan erilainen kuin aikaisemmin, mahan muoto eri jne. Ennen ultraa näin vielä tosi todentuntuisen unen jossa pitelin sylissäni jokeltelevaa pulleaa poikavauvaa. Tuntuu ikään kuin joutuisin sanomaan hyvästit jollekin, jota ei oikeasti kuitenkaan ole edes olemassa.
Pahinta on, että mieheni toivoi kolmannesta lapsesta myös poikaa. Hän on eräihminen ja tytöt eivät ole olleet innostuneita lähtemään isän kanssa metsälle. Myös tytöt puhuivat pikkuveljestä ja kovasti sellaista toivoivat. Tytöt ovat kovasti isän tyttöjä ja olisin itse halunnut kovasti myös "äidin pojan". Joo tiedän, että voi olla ettei vauva olisi äidin poika ollutkaan, mutta silti.
Tunnen itseni ihan kauheaksi kun koen pettymystä - vauva vaikutti kuitenkin terveeltä. Luulisin kuitenkin, että suurin osa ihmisistä toivoo olevansa molempien sukupuolien vanhempi. Hyviä puoliakin jo näen - kolme tyttöä tulevat varmasti olemaan läheisiä ja saan käyttöön vanhat vaatteet jne.
Pahoittelen avautumista, piti vain saada johonkin purkautua.
Kommentit (7)
kannattaa käydä sivuilla http://www.in-gender.com/
siellä on paljon samasta asiasta kärsiviä naisia.
GD=sukupuoleen pettyminen ja siitä puhutaan siellä paljon, tosi tsempaavaan sävyyn.
Suosittelen!
Minulla kolme poikaa ja pettymys oli tosi suuri kun sain tietää kolmannen sukupuolen ultrassa. Olen nyt tajunnut, että yämä meidän yhteiskuntakin aiheuttaa tietyt paineet sille mitä perheen pitäisi olla. Mutta mehän emme voi itse sitä valita mitä saamme. Olen itse suhtautunut tähän pettymykseeni vähän kuin tautiin. Ei kukaan tautiakaan itselleen valitse, mutta sen kanssa pitää vaan oppia elämään ja pikkuhiljaa hyväksyä se, että emme voi itse määrätä mitä sukupuolta lapsemme ovat.
Voin lohduttaa, että kun tyttö syntyy, niin sydämesi se vie :) niin kävi minullekin kun poika numero kolme syntyi. Ihana poika, nyt jo 2 vuotta. Ehkä yritämme vielä joskus neljättä, mutta on aika vaikea uskoa, että sekään olisi tyttö. Tämän kanssa on tosi vaikea elää...
tsemppiä sinulle!
että voi kun olis kumpaakin sorttia. Terveys mennyt kaiken edelle.
Mulla oli sama tilanne, paitsi että lapset ovat kaikki poikia.
Vasta nyt, kun kuopus on jo täyttämässä 4 vuotta, voin sanoa olevani asian kanssa täysin ok. SIis sen kanssa, että meidän perheeseen ei ehkä koskaan synny tyttölasta.
Se on hassua, kun välillä mietin ja haen sitä kaipauksen tunnetta, eikä sitä enää vain tule.
Meillä lapset on ihan mahtavia tyyppejä, kaikki tosi erilaisia keskenään, ja varsinaisia mammanpoikia kaikki. Ja kun mun omat kiinnostuksen kohteeni ovat aina olleet enemmän "poikamaisia" kuin naisten maailmasta, niin välillä ihmettelen miksi olen niin kovin sitä tyttöä edes kaivannut.
En siis edelleenkään sano, etteikö olisi kiva saada joskus tyttölapsikin, mutta enää sillä ei ole oikeastaan väliä. Olen täysin onnellinen näinkin.
Yllätyin itsekin miten voimakkaana koin pettymyksen ja miten olin antanut itseni uskoa siihen, että vauva on poika, vaikka eihän siitä ollut mitään takeita.
Varmasti tämä helpottaa viimeistään kun vauva syntyy ja huomaan paljon hyviä puolia kun on kaikki kolme samaa sukupuolta. Tsemppiä kohtalotovereille!
Pahoittelen avautumista, piti vain saada johonkin purkautua.
Jos kaipaat inhimillistä, lämminhenkistä kuuntelijaa tai keskustelua voit soittaa tähän palveluun - HUOM. Älä "pelästy", vaikka puhelimen nimi on Sielunhoitopuhelin, sillä koko elämän kirjo on tervetullutta, ja puhelimen työntekijöiden asennoituminen on kokemukseni mukaan lämmin ja inhimillinen.
Helsingin Ev. Lut. Kansanlähetys
Sielunhoitopuhelin, 09 148 5432
Ma-pe 19-22
että voi kun olis kumpaakin sorttia. Terveys mennyt kaiken edelle.
kaikille on se terveys tärkeintä! Se on selvä. Ei tota pettymystä voi tajuta kukaan muu kuin sellainen joka sen on kokenut, Ei kukaan sellainen jolla on molempia sukupuolia tai sellainen joka on saanut edes sitä sukupuolta mitä on toivonut, voi sitä ymmärtää. Jos minulla olisi 3 tyttöä, en usko että pettymyt olisi näin paha. sillä olen aina toivonut tyttöä.
Se kolmen pojan äiti
Meillä oli ennestään kaksi poikaa kun tulin raskaaksi. Toivoin niin paljon että saisin myös tyttären. No meille tuo tytär tuli, on nyt 2.5kk.
Mutta jos olisi tullut kolmas poika niin aina olisin kaivannut meille myös tyttöä. Vaikka yhtä paljon olisin tietysti poikaakin rakastanut.
Jos meille joskus vielä lapsi tulee niin enää ei sukupuolella ole mitään väliä kun tytönkin sain.