Itsenäinen nainen ei kaipaa kyllä miestä rinnalleen.

olen eron jälkeen ollut kohta kymmenen vuotta yksin, enkä todella kaipaa miestä vierelleni.



Tietysti, jos löytyisi helmi, mutta tässä iässä tuntuu että omista omituisuuksitani en halua luopua. Työssäni joudun antamaan niin paljon, kokoajan on joku tarvitsemassa minulta jotain koen että minulla on hyvin vähän annettavaa vapaa-ajalla enää kenellekään ja se olisi väärin sitä toista osapuolta kohtaan.



Onneksi olen onnellinen näin ja saan läheisyyttä, hellyyttä, matkaseuraa, seksiäkin jos vain soitan ja onneksi nuo ystävät ovat ystäviä, jotka eivät välitä vaikka soitoilla on väliä 3kk tai puoli vuotta.

kovaa veroa siitä miehestä. Olen iloinen kaikkien puolesta joilla on tasavertainen ja tasapainoinen suhde, mutta jotain kertoo sekin et eron jälkeen usein nainen alkaa voida paremmin ja mies taas ei. Että monella naisella on siinä ja siinä onko se mies ilo ja tuki vai taakka joka kuormittaa naisen jaksamista ihan liikaa. Edelleen monesti ajatellaan et nainen tarvitsee miehen ollakseen jotakin. Itse kuulun heihin joka yritti jaksaa sen "hyvän" miehen kanssa kun en paremmasta tiennyt, mutta vasta eron jälkeen elämäni alkoi; uskallan ja saan olla oma itseni ja voimia on vaikka muille jakaa.