uskotteko että vanhemmat voivat itse jossain määrin vaikuttaa lapsen sairasteluun?

ja ne on jatkuvasti kipeinä. perheen sisäilma on niin tunkkainen, kuuma ja pölyinen. äiti ei koskaan tuuleta siellä, koska lapset palelee.. hyvä sisäilma on yksi tärkeimmistä asioista ja jotenkin vaan tuntuu, että äiti voisi tällä asialla vaikuttaa lastensa pysyvän vähän paremmin terveenä. itse en ilmoittele, kun lapseni sairastavat. tiedän ettei se kiinnosta ketään.

ei pitä skäyttää kun saraaloissa ja laitoksissa ei kotioloissa.

kyllä tämän ketjun kommentit ovat hassuja, vaikka joku nimimerkki "alakoulun ope" niitä puolusteleekin. On luonnollista, että omien lasten hyvinvointi on ykkösasia, eikä se nyt tietenkään ole vähemmän tärkeää perheissä, joissa valitettavasti sairastellaan enemmän...

Se omakehun määrä on tosi "lol" :) kun aikuiset ihmiset luulee, että "höpönassulla ei ole nuhaa kun mä olen niin hyvä äiskä" Tällaisia ihmisiä onneksi riittää ihan livenäkin ja kyllä sitä välillä miettii pitäiskö itkeä vai nauraa. Kun tällaiseen perusteettomaan paremmuuteen kuuluu myös ajatus toisten huonommuudesta.



omat lapseni ovat ns. keskivertoterveitä hyvin kasvaneita lapsia. Olen siitä tosi tosi onnellinen. En koe, että olisin tehnyt jotain erityisen oikein ja täydellisesti, vaan meillä on ollut hyvä onni matkassa...en myöskään nuhan tullen vaivu itsesääliin, että voi sentään kun nyt tein jotain tosi väärin...



tää on nyt vähän sama asia, kun monissa ketjuissa taivastellaan lapsille sattuneita kamalia onnettomuuksia. Jeesustellaan kuinka "minulle, täydelliselle äidille ei voisi koskaan käydä niin".



Että kertokaas nyt superäidit, mistä teille on suotu nuo jumalaiset kyvyt, joilla juuri tedän pilteistänne kasvaa superterveydellä varustettuja luomakunnan kruunuja? Että juuri teidän lapsenne eivät koskaan ole puolta minuuttia yksin edes sen aikaa kun te käytte wc:ssä?

kyllä tämän ketjun kommentit ovat hassuja, vaikka joku nimimerkki "alakoulun ope" niitä puolusteleekin. On luonnollista, että omien lasten hyvinvointi on ykkösasia, eikä se nyt tietenkään ole vähemmän tärkeää perheissä, joissa valitettavasti sairastellaan enemmän...

Se omakehun määrä on tosi "lol" :) kun aikuiset ihmiset luulee, että "höpönassulla ei ole nuhaa kun mä olen niin hyvä äiskä" Tällaisia ihmisiä onneksi riittää ihan livenäkin ja kyllä sitä välillä miettii pitäiskö itkeä vai nauraa. Kun tällaiseen perusteettomaan paremmuuteen kuuluu myös ajatus toisten huonommuudesta.

omat lapseni ovat ns. keskivertoterveitä hyvin kasvaneita lapsia. Olen siitä tosi tosi onnellinen. En koe, että olisin tehnyt jotain erityisen oikein ja täydellisesti, vaan meillä on ollut hyvä onni matkassa...en myöskään nuhan tullen vaivu itsesääliin, että voi sentään kun nyt tein jotain tosi väärin...

tää on nyt vähän sama asia, kun monissa ketjuissa taivastellaan lapsille sattuneita kamalia onnettomuuksia. Jeesustellaan kuinka "minulle, täydelliselle äidille ei voisi koskaan käydä niin".

Että kertokaas nyt superäidit, mistä teille on suotu nuo jumalaiset kyvyt, joilla juuri tedän pilteistänne kasvaa superterveydellä varustettuja luomakunnan kruunuja? Että juuri teidän lapsenne eivät koskaan ole puolta minuuttia yksin edes sen aikaa kun te käytte wc:ssä?

Minä en oikein ymmärrä pointtiasi. Kai sitä saa olls ylpeä siitä, että tuntee handlaavansa elämänsä ja lastensa hyvinvointiin liittyvät asiat hyvin? En silti vaivu epätoivoon, vaikka flunssaa tulisikin enkä toisaalta usko, että pystymme kaikki sairaudet estämään. Teemme kuitenkin parhaamme.

Minusta pitäisi ennen kaikkea kannustaa kaikkia ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyyn mieluummin kuin toohottaa ympäriinsä ja vetää sitten pilleriä naamaan kun sairauksia tulee (eli siis hoitaa seurauksia).

Kauheasti tuntuu herättävän vetutusta, että joitakin kiinnostaa nämä lasten hyvinvointiin liittyvät asiat ja vieläpä ettei se aiheuta mitään ylitsepääsemättömiä haasteita tai stressiä. En ole mikään hysteerinen superäiti - ei noista perusasioista huolehtiminen vaadi kummoista ponnistelua meiltä. Se on vain mukavaa ja tuo iloa ja laatua elämään. Ihan rennosti vaan :)

25/ 36

a) hyvä geeniperimä

b) liian hygieenisyyden välttäminen: alituinen käsienpesu, paikkojen desinfiointijne.

c) pidetään kotieläimiä

d) ei vältetä turhaan mitään ruoka-aineita

Jos tarhassa laajemmin yrjötautia niin lapset jää kotihoitoon pahimmaksi ajaksi.

Työnantaja tuskin antaa olla työstä pois terveen lapsen kanssa?

Olin terveystarkastuksessa, verikokeita ottanut rouva kertoi olleensa 20 vuotta Lastenlinnassa sairaanhoitajana. Kahtena ensimmäisenä vuotena oli sairastanut kaikki lastentaudit, sitten näihin päiviin asti ilman flunssan flunssaan...



Jäipä mieleen.

Onko isovanhemmat auttamassa ...?

Jos tarhassa laajemmin yrjötautia niin lapset jää kotihoitoon pahimmaksi ajaksi.

Työnantaja tuskin antaa olla työstä pois terveen lapsen kanssa?

En ole se, jolle kommentoit mutta ihan kaikki eivät työskentele viikosta toiseen poissa kotoa. Etätyöt on keksitty ja joustavat työajat.

Nimim. "ihan itselle töissä"

Lapsi oli 5 vuotta päiväkodissa ja sairasti sinä aikana kerran influenssan ja kerran vesirokon. Siinä ne.



Ystävän lapsi ollut puoli vuotta päiväkodissa, eikä ole tervettä päivää nähnyt.

Kyllähän vähän sairastelevien perheiden äidit mielellään itse uskovat siihen, että terveenä pysyminen on heidän henkilökohtaista ansiotaan.



Mutta meillä on omakohtaista kokemusta siitä, ettei hyväkään ruokavalio, vitamiinit ja maitohappobakteerit, kotihoito ja hygienia välttämättä estä tauteja, jos niitä on tullakseen.



Eli uskon, että se on tuurista kiinni. Ja kenties jostakin geneettisestä seikasta liittyen vastustuskykyyn.



Sitä paitsi, se tiedetäänkin, että kun yksi kunnon antibioottia vaativa tulehdus iskee, seuraava iskee herkemmin. Lääke tappaa elimistön bakteereja, sellaisiakin, joita tarvittaisiin elimistön puolustusmekanismeihin.

Ei kannta ottaa nokkiinsa ellei lasten terveys ole itselle tärkeä asia, meille se on

toinen toistaan taydellisempia aiteja jotka pitavat kaikki sairaudet poissa tekemalla kaiken oikein...

Meille on ensisijaisen tärkeää se, että lapsille annetaan hyvät eväät elämään ja mahdollisimman paljon terveyttä. Ei se ole mitenkään rankkaa "täydellisyyden tavoittelua" kun se on tärkeä arvo. Kaikki tapahtuu ihan itsestään ja on meidän normaali tapa elää. Ja kyllähän se lapsiperheen arkeakin helpottaa kummasti, ettei olla koko ajan kipeinä :) Ei kannata ottaa nokkiinsa, ellei itse viitsi, jaksa tai osaa panostaa. Jokainen saa tehdä, miten haluaa. Voihan sairauksia tulla siitä huolimatta, että pyrkii ennaltaehkäisemään niitä, mutta eipä ole ainakaan sitten meidän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinni. Minä uskon, että vanhemmat ovat ihan keskeisessä roolissa siinä, miten paljon lapset sairastelevat tai eivät sairastele. Siis keskimäärin. Toki poikkeuksia löytyy suuntaan ja toiseen ja totta kai geenitkin vaikuttavat. Mutta jos on ns huonot geenitkin, niin sitäpä tärkeämpää olisi panostaa ennaltaehkäisyyn kaikin tavoin.

25/ 36

kerrohan nyt, mitkä olivatkaan ne salaiset aseesi, joilla taudit ovat ehkäistävissä?

Ihan tosi. Kerro ihmeessä.

Jos sulla on ainoana ihmisenä maailmassa jonkinlainen viisastenkivi olemassa siitä, miten lapsia pidetään terveenä, niin johan olet itsekäs ja julma, jos sitä tietoa pihtaat.

Hei c'moon. Sulla on ollut hyvä tuuri, ja sinä tyhmänä luulet sen olevan omaa ansiotasi. Näin on.

Meillä esim. iski nuorimmaiselle eka infektiokierre niin, että hän oli kotihoidossa (kuten esikoinenkin), imetyksellä ja luomu-soseissa. Meistä ei kukaan polta, vitamiinit, omegat, maitohappobakteerit syödään tunnollisesti. Käsi- ja muukin hygienia hanskassa. Ksylitolia syödään.

Kumma juttu. Mutta ei mitenkään ainutkertainen asia. Siskoni - lastenlääkäri - on tätä mulle selvittänyt. Tietyt perusasiat kun pidetään kondiksessa, loppu on silti "Herran kädessä". Jotkut osuu saamaan viruksia ja ne jäävät muhimaan korvakäytäviin tai keuhkoihin... toiset taas selviää samoista viruksista pienellä nuhalla tai kokonaan oireetta.

Olin ihan rikki että mitä teen väärin. Lastenlääkärin vastaus oli että käsihygienialla voi vaikuttaa, ei juuri muuten.



Sitten laitettiin lapselle putket korviin ja yllätys yllätys, taudit loppui saman tien. Eli ilmeisesti korvan rakenteella oli aika paljon tekemistä asian kanssa. Ei kaikilla vitamiineilla ja luomuruoalla jota lapsen kurkusta kaadettiin alas. Kaikkeen vaan ei voi itse vaikuttaa.

...jossakin kröhässä. Vähän tulee mietittyä, että olisikohan sittenkään kannattanut polttaa raskausaikana askia päivässä. Kun on vielä sen toisen oppimishäiriötkin. Vaikka eihän se yhteys varma ole ja ihan hirrrveen kauheen tuhoisaa olis ollut se stressi mikä tupakoinnin lopettamisesta olis tullut.