Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäiset tunnit synnytyslaitoksella tärkeimpiä isän ja lapsen suhteen kehittymisessä!
17.11.2005 |
Luin jostain että ensimmäiset tunnit sairaalassa ovat ne tärkeimmät ja kriittisimmät positiivisen leimaantumisen kannalta syntyneen vauvan ja isän välien suhteen. Minä päätin etukäteen, että lapsi ja isä ovat toisilleen läheisiä ja valmistelin itseäni tähän loppuraskauden ajan.
Niinpä laitoksella isä otti lapsen, kylvetti, toi imetettäväksi, vaihtoi kaikki vaipat parin ensimmäisen päivän ajan, puki, hoivasi häntä perhehuoneessa. Toki minäkin opettelin samoja asioita, mutta isä otti pääasiallisen roolin. Hänhän meni sitten töihin muutaman viikon päästä ja minulle jäi runsaasti aikaa olla vauvan kanssa ja imetyskin toi jo sen tärkeän ensikontaktin luonnollisesti vauvani ja minun välille.
Tyttö (2 v. nyt) ja isä ovat äärimmäisen läheisiä, kuten myös minäkin lapselleni. Lapsi ei koskaan ole itkenyt kummankaan perään kun lähdemme pariksi tunniksi kahdestaan jonnekin. Hän on luottavainen ja tarhan henkilökunnan mukaan itseluottamus on vahva, samoin turvallisuuden tunne.
Uskon tämän johtuvan siitä, että hänellä on KAKSI hoivaajaa, hänen ei koskaan tarvitse pelätä menettämistä samalla tavalla kuin niiden lasten, joilla vain äiti on läheinen ja isä jää statistiksi.
Eräs kokenut lastenlääkäri puhui tästä meille sairaalassakin. Hän sanoi tarkkailleensa meitä positiivisessa mielessä. Hän sanoi, että etenkin tyttölapsille isän rooli on valtavan tärkeä, siihen suhteeseen pohjautuu kaikki myöhempi kasvu naisenakin. Hän puhui pitkään tästä aiheesta tehdyistä tutkimuksista, oli todella ihanaa kuulla että olimme oikealla tiellä.
Muistakaa äidit: älkää omiko lasta liikaa alussa. Antakaa miehen kokeilla ja oppia. Tähän pohjautuu koko tuleva perheen arkitoiminta ja isän osallistuminenkin kasvatusasioihin.
Kommentit (25)
Nykyään puhutaan paljon isien tärkeydestä synnytyksessä mutta kyllä ne kätilöt osaavat äidinkin aika hyvin unohtaa.. itse olin yksin kolmen hengen huoneessa ilman lastani viikon joka oli LTO:lla. Ei minulle tultu tekemään kuin pakolliset toimenpiteet.. ei kysytty vointia tms pahemmin. Imetykseen kyllä panostettiin mutta MINUN vointia ei henkisesti huomioitu.. samoin tiedot lapsestani oli täysin isin varassa!!!
Kyllä meillä mies joutui pakon edessä vastaamaan infon kulusta minun ja vauvan välillä joten se vaikutti siihen että mieheni todella tajusi tärkeytensä lapsensa elämässä. EI ne ensimmäiset kylvyt välttämättä ole niitä oleellisempia, kun kotiin päästään niin siellä mielestäni se isin rooli vasta esille tulee. Jos se välittäminen jää sairaalaan isiltä niin ei ne ekat tunnit voi olla niin tärkeitä.
Ja toisaalta jos isi ei pääse synnytykseen niin voi mielestäni hyvinkin saada läheiset välit lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän piti alkuperäistä väitettä huuhaana. Aivan vastasyntyneelle tärkeintä on, että sillä on lämmin ja hyvä olla, ja ruokaa tulee. Se on aika sama, kuka näitä hänelle tarjoaa. Isän ja lapsen suhde muotoutuu todenteolla vasta myöhemmin.
60-luvulla syntynyt ja silloin isät eivät edes päässeet synnytykseen saatikka olisivat hoitaneet vauvoja ja äidinkin äitiysloma tais olla vaan 3 kuukautta tms.
koska joutui teholle suoraan salista. ei viikkon päästy kuin katsomaan/hoitamaan hetkeksi.. ihmeen hyvin on pärjätty?
Alue: Aihe vapaa
Tämä asia vaan sattuu olemaan korkeamman kädessä, kuten meillä kun tyttö syntyi hengettömänä ja vietiin kiireenvilkkaa elvytettäväksi ja siitä suoraan tehohoitoon :( Oli sitten lastenosastolla hoidettavana ensimmäiset 4 päiväänsä, kunnes vasta pääsi samalle osastolle minun kanssani.
Tänä päivänä neiti kyllä on täysin terve kohta 1-vuotias aurinkoinen, mutta tosi kovasti on isän ja erityisesti äidin perään ja olenkin miettinyt onko tuolla alun erillään ololla ollut vaikutusta tähän. Tosi pahaa mieltäkin tämä aina välillä on aiheuttanut, kun koen että lapsi ei ole saanut parhaita mahdollisia edellytyksiä elämään - ainahan sitä niin puhutaan kuinka lapsen maailmaantulon pitäisi olla mahdollisimman pehmeä ja rauhallinen, meillä kun se oli kaikkea muuta... Mutta kuten sanottua, tuohon asiaan en voinut vaikuttaa ja sillä hyvä.
Tämän halusin kertoa siksi, että kaikkea voi aina suunnitella ja julistaa - asiat ei vain aina mene niin.