Totuuskomissiot myös lastensuojeluun

Finnairin suhmuroinnit ovat pisara meressä lastensuojelun kähmintöihin verrattuna. Lastensuojelussa tarvittaisiin nyt pikaisesti totuuskomissioita selvittämään lastensuojelun lapsille, perheille ja kansantaloudelle aiheuttamat vahingot.

Ls- pienen piirin rahastusta

"Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua RAY:n, valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja , huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".



Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä , käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia.



Tämän pienen piirin "erityisosaamisen" kohteeksi joutuneiden vanhempien ja lasten oikeusturva ja sananvapaus on jo viety, samoin kansalaisoikeudet ja ihmisarvo. Silti nämä lastensuojelun liikenaiset hamuavat yhä lisää valtaa ja yrittävät perustella harjoittamaansa väkivaltaa kasvatuksellisen puuttumisen, hukassa olevan vanhemmuuden ja törkeintä kaikista: kiusaamiensa lasten oletetun psykiatrisen häiriintyneisyyden ja heikkolahjaisuuden varjolla!"

lainaus perhetyö tuhoaa perheitä -ketjusta



Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa



"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:



Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.



Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa.."

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040



"On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.



Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.

Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.



Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.



Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.

Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.



Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.

Olisiko sosiaali- ja terveysministeriöllä itsetutkiskelun paikka?"

http://www.knuutilaki.net/node/26



Sosiaalityössä on täysin hyväksyttävää esiintyä lasten edun asiantuntijoina lapsia kuulematta ja ohittaa asiakas- ja seurantapalautteen puuttuminen parilla lauseella. Asiakaspalautteen puuttuminen on ikäänkuin hyväksytty, jopa suositeltava osa sosiaalityön tutkimuksia.

Tutkija, joka haluaisi vaikka omalla kustannuksellaan selvittää asiakaskokemuksia saa varautua täydelliseen torjuntaan ja tutkimuslupien epäämiseen, tietysti lapsen edun nimissä.



"Palvelujen on seurattava, minkälaisia

vaikutuksia niiden toiminnalla on. Ne voivat

kehittyä vain jos ne tietävät asiakkaiden (lasten

ja nuorten) palautteen perusteella, miten niiden

toiminta edistää (vai edistääkö se) lasten

turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää

on tarkkailla mahdollisia negatiivisia seurauksia.

–(Munroe Report 2011) "



Tästä tavoitteesta ollaan lastensuojelussa valovuosien päässä ja varmaa on, ettei minkäänlaista viranomaistoimien tutkimusta, seurantaa ja asiakaspalautteen keräämistä tulla toteuttamaan ilman tiukkaa lakisääteistä ja valvottua pakkoa.



Sen sijaan, että tärväävät rahansa valheellisiin mainoskampanjoihin , entiset pahamaineiset lastensuojelulaitokset voisivat yrittää hyvittää aiheuttamansa kärsimykset uhreilleen ( esim. kipukorvaus ja kuntoutusmaksut) ja perustaa totuuskomissioita, palkata laitoksissaan raiskatut ja hakatut kertomaan kokemuksistaan esim. tuleville ohjaajille ja tapaamaan kohtalotovereitaan. Murto - osalla nykyisistä markkinointi- ja mainoskuluista saataisiin kuntoutettua jo monta ex- asukasta ja hyvitysyritys antaisi yritykselle aitoa uskottavuutta auttajana.



Tällaista ei tietenkään tapahdu Suomessa vaan laitokset odottavat toiveikkaina, että pahoinpitelemänsä uhrit kuolevat pois ennenkuin ehtivät kertoa, leimaavat muistavat hulluiksi , pelottelevat kertovia oikeustoimilla ja uhkaavat perheellisiä ex- uhreja kidutuksen ylisukupolvisella periyttämisellä.



http://www.knuutilaki.net/node/28

http://www.knuutilaki.net/node/26

http://www.knuutilaki.net/node/31

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5499575

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640