Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin äiti kuoli
17.03.2012 |
Kyse 9.luokkalaisista 15v tytöistä. Kaverin äiti oli kuollut jo 2kk sitten mutta sain tietää asiasta vasta tänään, kun näin kuolinilmoituksen lehdessä. Tyttöni kertoi ihmettelevänsä, että kaveri kykeni tulemaan aamulla kouluun vaikka äiti oli kuollut yöllä yllättäen (oli vielä valvonut loppuyön). Tyttäreni sanoi, että jos sinä kuolisit, niin hän ei menisi kouluun ainakaan viikkoon.
JA tällä tarinalla ei ole mitään funktiota, kun kerroin kun asia pyörii mielessä.
Kommentit (9)
kukaan ei voi etukäteen tietää, miten toimisi, ei edes tyttäresi. Mutta asiaan, toivottavasti tyttösi ei puhu samaan tapaan kaverilleen, vaan yrittää olla avuksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin minäkin töihin kun mun äitini kuoli, olin niin shokissa, etten edes osannut ajatella, että olisin voinut jäädä kotiin.
Onneksi työkaverit sitten passitti mut kotiin.
tuon ikäiseltä yrittää jatkaa arkea vaikka sisältä on kappaleina. Yläasteella rinnakkaisluokkalaiselta kuoli ensin äiti ja puolen vuoden päästä isä, mutta ei sitä hänestä ulospäin nähnyt. Sokkia ja kykenemättömyyttä käsitellä surua ja järkytystä kaiketi.
Se suuri suru voi tulla sitten vasta myöhemmin, vaikkapa silloin kun saa omia lapsia.
tuon ikäiseltä yrittää jatkaa arkea vaikka sisältä on kappaleina. Yläasteella rinnakkaisluokkalaiselta kuoli ensin äiti ja puolen vuoden päästä isä, mutta ei sitä hänestä ulospäin nähnyt. Sokkia ja kykenemättömyyttä käsitellä surua ja järkytystä kaiketi.
Minä vuonna ootte syntyneet, sinä ja tuo rinnakkaisluokkalainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joku viikkojen sairausloma on ihan turha, koska se ei tuo kuollutta takaisin. On kaikille parempi, ja etenkin tuolle tytölle, että arki jatkuu mahdollisimman tavallisena, jotta elämästä ei putoaisi pois koko pohja.
Lapsesi kaveri on oivaltanut jotain sellaista, minkä suurin osa palstamammoista on unohtanut eli hän elää vielä eikä se suru sillä vähene, että sitä nyhjää itsekseen kotona ja velloo ikävässä. KOulussa saa muuta ajateltavaa, on lähellä kavereita (toivottavasti) ja pystyy pitämään kiinni rutiineista.
Jos joku on kauan poissa töistä/koulusta läheisen kuoltua, ei kerro suremisesta yhtään mitään. Ei se kotiin jäänyt sure sen enempää kuin se kouluuun mennyt, kaikki vain käsittelevät asioita eri tavalla.
Toisilta lähtee jopa jalat alta, kun tapahtuu jotain kamalaa. Joku taas lykkää asian jonnekin aivojen kulmaan, eikä edes halua/pysty ajatella asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eikö ole surullista, että lapsesi ei ole osannut kertoa sinulle tuosta?
kun olin yläasteella, kuoli luokkakaverini äiti syöpään. Eipä tuokaan tyttö reagoinut mitenkään, tuli ihan normaalisti kouluun ja kertoi jollekin siitä. Ei ollut päivääkään pois, eikä mitenkään näyttänyt että missään tuntuis.