Kotiäitiketjut; mikä menee pieleen kun nainen hautautui vuosiksi kotiin

sillä haluan antaa lapsilleni hyvän ja turvallisen alun elämälle. Miksi itse teit lapsia jos hylkäsit heidät heti yhteiskunnan koneistoon? Liian itserakasko? Oliko ura lapsia tärkeämpi?

mutta minusta omien lasteni hoito on tärkeämpää. Esikoinen tarttee enemmän tukea ja yksi tapa tukea on kotiäitiys. En ole kyllä hautautunut kotiin. Liikun paljonkin.

jo 13v putkeen. Ihana paussi työelämästä, tein kolme putkeen ja palasin samaan työpaikkaan esimiehen pallille. Teki hyvää.

"muhimaan", "eikö.. ammattia"



Olenko aistivinani lievää asenteellisuutta. Olen.

t. Onnellinen kotiäiti

mutta katson paljon tärkeämmäksi olla lasteni elämässä läsnä. Mieheni tienaa niin hyvin, että emme nytkään pysty kuluttamaan kaikkea. Miksi menisin töihin tienaamaan lisää ja laittaisin lapset hoitoon? kotona on sitä paitsi hauskaa ja minulla on todellakin hyvä suhden lapsiini.

Onko käynyt mielessä et omien lasten hoitaminen on elämän tärkeimpiä ja hienoimpia tehtäviä. Sunkin lapset olis varmasti halunneet olla äidin kanssa kotona jos olisivat voineet??? En itsekään ollut kovin pitkään kotona, mutta jokainen lapsi ansaitsisi sen kolme vuotta ja enemmänkin äidin hoivaa.

Nyt mulla on täydet kokemuslisät ja vuosilomat, vaikka todellista työkokemusta ajalta vaan alle viisi vuotta.



Ja mielestäni mikään ei ole mennyt pieleen. :o)

ja ehdin tehdä kuutisen vuotta töitä. Tänä aikana kertyi sen verran säästöjä sukanvarteen että ainakaan taloudesta ei tarvitse muutamaan vuoteen stressata.



Otan rauhassa lasten kanssa, mutta en ole hautautunut kotiin. Kyläilen, harrastan, opiskelen huvikseni. Vielä ei ole hetkeäkään ollut sellainen olo, että töihin tarvitsisi päästä. En voisi kuvitellakaan antavani jonkun muun kasvattaa lapseni kun minulla ja miehelläni on siihen mahdollisuudet.

on kaksi ammattia ja olen muhinut vuosikausia kotiäitinä. Olen myös keksinyt kaikenlaista puuhaa kotona. Esim. pystyn kotona tekemään oman alani töitä, mutta ulkopuolisille näyttää, että kunhan olen vain kotona.

viimeistään vanhainkodissa ;).

ollut mahtavaa hengähtää muutama vuosi rankasta työputkesta. Lapset saa kiireettömän ja leppoisan alun elämälleen. Ja minä viihdyn kotona hyvin. Talous on yksinhuoltajana tiukilla, mutta siitäkin huolimatta olen halunnut hoitaa lapsia kotona. Kun vielä on tuo valinnanvapaus olemassa.



Eihän tämä tietenkään yhteiskunnan kannalta järkevää ole, että uranainen on useamman vuoden pois tuottavasta työstä. Mutta lapsetkin ovat pieniä vain kerran. Jokainen päivä heidän kanssaan on todella arvokas. Harmi olisi siitä suuri osa olla töissä ja erossa heistä.



Mutta ymmärrän oikein hyvin myös niitä, jotka palaavat nopeasti työelämään ja vievät lapset hoitoon. Jokainen tekee kuten omalla kohdallaan on paras.

ei halua viettää omien lastensa kanssa aikaa ja nähdä kuinka valtavasti he kasvavat ja muuttuvat joka päivä elämän ensimmäisten vuoden ajan? Kun näkee ansiotyön asettamat velvoitteet, tai paremminkin oman mielihyvän tärkeämpänä kuin omien jälkeläisten perustarpeiden tyydyttämisen?



Eikö sinulla ole tunteita, äidinvaistoa, henkinen kapasiteetti puuttuu vai mistä se on kiinni?

ja luojalle kiitos mun ei tarvitse. Vaikken mä siltikään kotiin varsinaisesti hautaudu :=)

Olen kyllä ollu työelämässä ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, mutta en tee töitä kun ei kerran ole pakko. Maailmassa on niin paljon muutakin kivaa kuin työnteko.



*rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*

ja olin 3 vuotta kotona. Sen jälkeen olen ollut 10 vuotta töissä...



Jos ihmisen työura on keskimäärin 35.8 vuotta, ehtii ihminen myös vähän käydä välillä töissäkin elämänsä aikana.