miks musta tuntuu et kaikki haluaa aina näpäyttää mua jotenkin

mieluummin kommunikaatiotaidot. Muuten sama.

alkukantaisen halun nujertaa nysvä. Tässä on kyseessä myös ryhmäytyminen, mikä näkyy esim. koulu- jne. kiusaamisessa.



Haetaan ryhmä, johon halutaan kuulua ja nujerretaan porukalla se, joka ottaa mielellään hittiä. Voiman tunne. Valta. "Voin tehdä mitä tahansa. Tämä nostaa hyvänolon tunnettani." Sadistinen valta. Ou jeah, tämä nysvä hakee on hyvä kohde. Siitä ei tarviste edes puhua. Tilanne muotoutuu itsestään. Keskustelun kuluessa huomataan, kuka asettuu altavastaajan asemaan, kuka on mokannut, ja sitten isketään. Ei kai tämä voi tulla kenellekään yllätyksenä?

Olen perusluonteeltani kiltti ja huomaavainen, inhoan riitelemistä ja kovuutta, olen herkkä ja empaattinen. Otan toiset ihmiset huomioon, olen äärimmäisen hyväntahtoinen, agressioni eivät herää helposti, mutta kun ne heräävät taistelen kuin leijona, minut saa vihaiseksi epäoikeudenmukaisuus, itsekkyys, toisten ihmisten väärin/kaltoin kohteleminen, ylpeys, ylemmyydentunto, toisten ihmisten halveksiminen.



Nykyisessä työelämässä valitettavasti (ainakin omalla työpaikallani, jossa kilpailuhenki ja klikkiytymiset ja pahaapuhumista paljon) nämä luonteenpiirteet eivät mitenkään auta!



Olen seurallinen ja sosiaalinen, mutta valitettavasti menen lukkoon riitatilanteissa, en siinä tilanteessa äkkiä osaa sanoa mitään nasevaa, vaan yleensä mykistyn ja ahdistun (tämä johtuu siitä, että koko lapsuusikäni perheessämme ei saanut sanoa vastaan, joten vieläkin tämä tunnelukko on minussa vahvana, vaikka yritän sitä vastaan taistella) Omassa avioliitossani näin ei ole, vaan voin halutessani olla todella kiukkuinen ja puolustuskykyinen. Eli osaan puolustaa ja olla naseva, jos koen tilanteen ja ympäristön turvalliseksi.



Nykyään työelämässä on niin kova keskinäinen kilpailumentaliteetti, kiire ja stressi ja johdon vaatimukset painavat päälle, joten ainakin omassa tiimissäni, missä työskentelen pitäisi olla todella kova ja veemäinen, jotta ei jäisi työpaikan "koviksien" jalkoihin. Meillä ainakin on muutama keski-ikäinen asiantuntijaa (naisia) jotka todella kovaluu työyhteisössä. Eronneita, yksinäisiä, jotenkin katkeran oloisia, joiden ainoa ilo on työ. Pomottavat ja alistavat sitten urakalla muita. Esimies heidän tukenaan, koska hän taas hyötyy tästä tilanteesta kun kuuluu tähän sisäpiirin klikkiin.



Yhdessä vaiheessa aina kun avasin suuni, minua "korjattiin". Oli se kumma, kun en enää edes puhua osannut! Olin suurennuslasin alla, muut saivat tehdä virheitä mielinmäärin, mutta kun itse tein jonkin mitättömän virheen, siitä seurasi hirveä haloo. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa minulla oli työyhteisössä erisäännöt kuin muilla. Esimieheni kehui työnjälkeäni, kun luulli sen olevan erään muun työntekijän tekemää. Siinä ainoat kehut mitä olen saanut. Koin selkeää alistamista ja kiusaamista. Kerroin asiasta eteenpäin työsuojeluun, ja asia rauhoittui, vaikka pinnan alla edelleenkin kuplii. Eivät vain enää uskalla toimia näkyvästi ja varovat puheitaan ja tekojaan. Vaikka välillä vieläkin se asenne vaan paistaa läpi.

Niin. Ei kyllä mene ihan noin yksioikoisesti kiusaamisen logiikka. Kohteiksi valikoituu yleensä semmoinen, joka on ilman ryhmän tukea jolloin hänen kimppuunsa on helppo käydä. Tämä taas ei kerro kohteen nynnyydestä, kohde voi olla nynny tai sitten itse asiassa ihan alfa - pointti on vain siinä että kohteella ei ole tarvittavaa ryhmän tukea, eli valikoitumiskriteerinä on "helppo kohde" siinä mielessä, että kiusaajat pääsevät Porukassa hyökkäämään Yhden kimppuun ilman liian isoa vastusta isolta vastinryhmältä.

Mitä tämä taas kertoo itse asiassa kiusaajista? Että ovat heikkoja, sisäisesti nyhviä RYHMÄN tuen tarvitsijoita, selkärangattomia.



Itse olin aikoinani koulukiusattu, en koskaan nysvä. Kuljin omia polkuja. Myöhemmin en ole ollut kiusattu. Olen aina puolustanut kiusattuja käytännössä, yksin. Kun suurin osa ihmisistä näes on heikkoja eikä uskalla ryhmää kohden asettua.

syyllistetään kiusattu, ei kiusaaja(t)???



Kiusaamisen syy on aina kiusatussa, on liian nyhvä, tyhmä, poikkeva, sosiaaliset taidot huonot jne.. Syitä riittää, miksi oikeutetaan kiusatun kiusaaminen.



Sairasta!



Erilaisuus, kiltteys, yksinäisyys, outous jne. eivät oikeuta kiusaamiseen, alistamiseen, mitätöintiin, mustamaalaamiseen tai eristämiseen. Kiusaaminen on aina tekijän vastuulla. '



Työyhteisössä jokaisella on vastuu aikuismaiseen kohteluun, auttamiseen ja toisten tukemiseen. Pahaa puhuminen, halveksunta, mitätöinti ja eristäminen, kaikenlainen kiusaaminen on henkistäväkivaltaa, johon työnantajan on ihan lainmukaan puututtava.

a) huono itsetunto (kuuntelee muita, vertailee, laittaa ihmisiä eri asteikoille korkeampi- - matalampiarvoinen, itse matalammalla) b) jollain tapaa paranoidinen mieli (vaatinee hoitoa, liittyy a-kohtaan) c) alistumisen halu (hakee ympäristöstä sen, kuka on ylempänä ja asettuu mielellään alemmaksi, liittyy a-kohtaan) d) huonot konnunikaatiotaidot = huono valmius sanoa jotain napakkaa (osoittaa eleillään ja kielellään, että ottaa vastaan paskaa eikä sano mitään, liittyy kaikkiin kohtiin)

Vaan se, että yleensä sanon mielipiteeni asioihin, vaikkeivät ne olisi valtavirtaa myötäileviäkään. Se aiheuttaa usein ihmisissä tarpeen vähän tölviä...

Ja en siis ilmaise mielipiteitäni mistään henkilökohtaisuuksista, kuten jonkun vaatteista tai ulkonäöstä tms.

Mielestäni se on juuri itsevarmuus, joka laukaisee tuota ap:n mainitsemaa käytöstä, eikä huono itsetunto, kuten seiska "helposti" analysoi.

a) huono itsetunto (kuuntelee muita, vertailee, laittaa ihmisiä eri asteikoille korkeampi- - matalampiarvoinen, itse matalammalla) b) jollain tapaa paranoidinen mieli (vaatinee hoitoa, liittyy a-kohtaan) c) alistumisen halu (hakee ympäristöstä sen, kuka on ylempänä ja asettuu mielellään alemmaksi, liittyy a-kohtaan) d) huonot konnunikaatiotaidot = huono valmius sanoa jotain napakkaa (osoittaa eleillään ja kielellään, että ottaa vastaan paskaa eikä sano mitään, liittyy kaikkiin kohtiin)

Vaan se, että yleensä sanon mielipiteeni asioihin, vaikkeivät ne olisi valtavirtaa myötäileviäkään. Se aiheuttaa usein ihmisissä tarpeen vähän tölviä... Ja en siis ilmaise mielipiteitäni mistään henkilökohtaisuuksista, kuten jonkun vaatteista tai ulkonäöstä tms. Mielestäni se on juuri itsevarmuus, joka laukaisee tuota ap:n mainitsemaa käytöstä, eikä huono itsetunto, kuten seiska "helposti" analysoi.

jos sina kerrot mielipiteesi asioihin, niin eiko ole ihan luonnollista etta toiset kokevat oikeudekseen vastata samalla tavalla? Et kai voi odottaa, etta vain sina kerrot mielipiteesi ja loput nyokyttelevat hyvaksyvasti?

syyllistetään kiusattu, ei kiusaaja(t)???

Kiusaamisen syy on aina kiusatussa, on liian nyhvä, tyhmä, poikkeva, sosiaaliset taidot huonot jne.. Syitä riittää, miksi oikeutetaan kiusatun kiusaaminen.

Sairasta!

Erilaisuus, kiltteys, yksinäisyys, outous jne. eivät oikeuta kiusaamiseen, alistamiseen, mitätöintiin, mustamaalaamiseen tai eristämiseen. Kiusaaminen on aina tekijän vastuulla. '

Työyhteisössä jokaisella on vastuu aikuismaiseen kohteluun, auttamiseen ja toisten tukemiseen. Pahaa puhuminen, halveksunta, mitätöinti ja eristäminen, kaikenlainen kiusaaminen on henkistäväkivaltaa, johon työnantajan on ihan lainmukaan puututtava.

Mutta kun aikuismainen käytös ja omasta käytöksestään vastuun ottaminen nyt vaan on niin ylivoimaisen vaikeeta, vielä ihan ikänsä puolesta aikuisillekin ihmisille. Tämä johtuu siitä että sitä aikuisuutta ei missään viitsitä opettaa eikä vaadita ihmisiä vastuuseen omasta toiminnasta.

sulla on kaikkien ihmisten kanssa sellainen olo, veikkaan että olet jotenkin paranoidinen. muutamia näpäyttelijöitä on varmaan jokaisen lähipiirissä, mutta että _kaikki_ haluavat näpäyttää sinua...?

sulla on kaikkien ihmisten kanssa sellainen olo, veikkaan että olet jotenkin paranoidinen. muutamia näpäyttelijöitä on varmaan jokaisen lähipiirissä, mutta että _kaikki_ haluavat näpäyttää sinua...?

Mutta lähes jokaisessa työpaikassa, tilaisuudessa tms. on aina joku jolla on tarve jotenkin ojentaa minua. Enkä sii snoin yleisesti ottaen käyttäydy mitenkään huonosti.

sulla on kaikkien ihmisten kanssa sellainen olo, veikkaan että olet jotenkin paranoidinen. muutamia näpäyttelijöitä on varmaan jokaisen lähipiirissä, mutta että _kaikki_ haluavat näpäyttää sinua...?

Mutta lähes jokaisessa työpaikassa, tilaisuudessa tms. on aina joku jolla on tarve jotenkin ojentaa minua. Enkä sii snoin yleisesti ottaen käyttäydy mitenkään huonosti.

jos se lohduttais, että on kohtalotovereita. Musta oli terapeuttista huomata, että on, kiitos siis aloituksesta!

Liika kiltteys ja arkuus ainakin ärsyttävät ihmisiä. Samoin myös se ettei sulaudu tapettiin.



Pitäisi olla tasan siitä välistä. Toivotonta jos ei ole sellainen normitallaaja jo luonnostaan

a) huono itsetunto (kuuntelee muita, vertailee, laittaa ihmisiä eri asteikoille korkeampi- - matalampiarvoinen, itse matalammalla)



b) jollain tapaa paranoidinen mieli (vaatinee hoitoa, liittyy a-kohtaan)



c) alistumisen halu (hakee ympäristöstä sen, kuka on ylempänä ja asettuu mielellään alemmaksi, liittyy a-kohtaan)



d) huonot konnunikaatiotaidot = huono valmius sanoa jotain napakkaa (osoittaa eleillään ja kielellään, että ottaa vastaan paskaa eikä sano mitään, liittyy kaikkiin kohtiin)

kertoikin jo kaiken.

Itse olen jo nyt 29 vuotiaana sairaseläkkeelle. Kun tarpeeksi kauan on kiusattu näistä loistavista ominaisuuksista niin sitä ei kestä enää.

Psykiatri sanoi minulle suoraan että minussa ei ole mitään vikaa, että muut on sairaita.

Tervet ovat katoava luonnonvara.

Olen huomannut itselläni samaa, tänään viimeksi esimerkiksi hammaslääkärissä hammaslääkärin apulainen ojensi minua siitä (en olisi saanut sanoa, että ylähuuleeni sattuu lääkärin otteessa). Tätä tapahtuu useasti ja ihmiset ei liity mitenkään toisiinsa. Olen rauhallinen ja pukeudun joskus huolimattomasti, kuitenkaan en tunne itseäni hiirulaiseksi. Puhun aika vähän, jos en ole erityisesti sillä tuulella. Olen hyvä asiakas, enkä koskaan tuhlaa lääkärin, kaupan kassan jne. aikaa, vaan hoidan asiani tehokkaasti ja toivon muilta samaa, vaikka vitsailu tai juttelu ei ole mitenkään poisluettua. En tiedä, v*tuttaako joitakin toisia äärettömästi rauhallinen, mutta ei ahdistunut vaan luonnollinen ihminen. Tai tulkitsiko esimerkiksi tuo henkilö mut hiljaiseksi = kiusattavan, ja sen takia palautti mut keksimäänsä asemaan heti kun mielikuva järkkyi.

Samoja kokemuksia minulla kuin teilläkin, 12, 17, 18. Minäkin jäin työkyvyttömyyseläkkeelle työstä, jota rakastin. Nyt vasta ymmärsin erään seikan, mikä minussa oli vikana. Olin ilman sitä porukkaa, joka hännystelee. Ja kävivät porukalla kimppuuni, koska olin yksin ja vahva. Autoin kiusattuja ja olin oikeudenmukainen ja rauhallinen. Edes esimies ei auttanut, vaan jouduin puhutteluun valheellisen syytöksen takia, jonka onneksi oikeudenmukainen työkaveri sitten oikaisi. Nyt loksahti monet asiat kohdalleen, mutta töihin en pysty enää menemään.

On olemassa tietysti ihmisiä, jotka kiusaavat ja pätevät kilttien kustannuksella, varsinkin työelämässä, jos yhteisön dynamiikka palkitsee pätijät ihailulla ja kehuilla.

Kannattaa jutella pomon kanssa, jos tuntuu siltä, että kokouksissa ja muutoinkin sinua mitätöidään. Tuollainen ei nimittäin kyllä ole yhteisölle hyväksi, että fiksuja ihmisiä pakotetaan tavallaan vaikenemaan - yhteisön toimivuudelle on paljon parempi sallivuus, avoimuus ja keskinäinen kunnioitus eli se, että jokainen uskaltaa avata suunsa ja ideoida ilman, että ns. tyhmiä kommentteja pilkataan. Ne ns. tyhmät kommentit kun usein vievät asiaa eteenpäin ja kyseenalaistamalla löytyvät virheet ja mokat jo ennen kuin niitä ehditään panna käytäntöön ja vioista tulee yhteisölle iso ongelma!

Mutta pakko kyllä nyt hiukan alkupään kommentoijien tapaan myös kyseenalaistaa ap:n tulkintaa. Jos jostakusta tuntuu, että häntä AINA ja KAIKKI näpäyttelevät, se tuskin voi pitää paikkaansa. Enemmän epäilen sen olevan ylitulkintaa, mikä sinänsä on ihan inhimillistä varsinkin, jos on tullut joskus kiusatuksi. Alkaa ikäänkuin lukea vähän liikaa rivien väleistä sellaista, mitä siellä ei edes ole.

Inhimillinen kanssakäyminen ei ole itse asiassa kovin helppoa. Viestejä voi tulkita väärin todella helposti.

Oli kyse sitten oikeasta tulkinnasta tai virhetulkinnasta, niin myötätuntoni on silti tietysti ap:n puolella. Ei varmasti ole kiva tunne tuo, piti se sitten paikkaansa tai ei. Voitko pyrkiä irtautumaan sellaisten ihmisten seurasta, joiden koet vähättelevän sinua? Tai antaa suoraa palautetta, saman tien. "Sinä sanoit ikävästi, miksi sinun piti tuolla lailla pyrkiä näpäyttämään minua?" Usein näpäyttelijät luottavat siihen, että uhri on kiltti, eikä reagoi näkyvästi. Mitäpä, jos alkaisitkin ihan suoraan kyseenalaistaa heidän käytöstään? Jos he alkavat ilkeillä, että sinulla on huono huumorintaju, senkun katsot heitä silmiin ja sanot, että "ei tuo ollut huumoria, se oli huonoa käytöstä sinulta" ja käännät selkäsi. Osoitat heidän käyttäytyneen tosiaankin moukkamaisesti, ja irtaudut kontaktista.

up