Lue keskustelun säännöt.
onko mieheni narsisti?
16.03.2012 |
Olen alkanut epäillä että mieheni on narsisti. Olemme olleet yhdessä vuosia ja olen nyt tarkemmin miettinyt miehen 'kohtauksia' joita ovat mm:
-olimme lasteni kanssa lomamatkalla, kun mieheni eräs päivä päätti teljetä kaikki lemmikit aittaan ja kertoi ettei aio enää niitä hoitaa. Suunniteltua kotimaan turneeta minulla ja lapsilla oli jäljellä kolme päivää, mutta pakkohan se oli aamulla lähteä kotiin
-mies hermostui jostakin kun olin lapsia hakemassa ja potki pakastimen etuseinän hajalle (olin sen pari kk aiemmin ostanut)
-aina jos olen väsynyt ja/tai etäinen, mies alottaa paasauksen 'onko tässä suhteessa mitään järkeä' vaikka edellisenä päivänä on selittänyt olevansa maailman onnellisin mies. Mies toki itse saa olla väsynyt ja etäinen eikä se tarkoita mitään sen kummempaa
-miehen mielestä nainen on onnellinen jos mies sanoo aina sen viimeisen sanan
-joitain kertoja mies on painostanut hyvinkin rumasti seksiin
-miehen mielestä syy on lopulta aina jossain muualla kuin hänessä. Saattaa sopiessa ottaa osan 'vastuusta' itselleen ja asiaankuuluvasti pahotella mutta myöhemmin sitten alkaa vaivihkaan selittämään mustaa valkoiseksi.
Pari kertaa olen koettanut erota miehestä, mutta en tunnu pääsevän irti. Tai mies ei päästä irti.
Voiko olla että olen suhteessa narsistiin?
Kommentit (25)
tutulta. Oma mieheni oli narsisti, mutta ymmärsin sen vasta pitkän aikaa eron jälkeen. Hyvä, että narsismista nykyään puhutaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen oikean narsistin lapsi, sellaisen joka on narsistista vielä pahempi, joku sadistinen psykopaatti. Isäni väkivalta ja alistamisen / rääkkäämisen tarve kohdistui aina ihmisiin. Eli meihin lapsiin (erityisesti minuun) ja kaikkiin mahdollisiin naapureihin, työkavereihin, sukulaisiin...ihan tuntemattomiinkin ihmisiin. Saattoi vaikka pysäyttää auton liikennevaloissa ja juosta edellä seisovan auton kuskille naama punaisena raivoamaan jos kuski oli jarruttanut liian nopeasti tai muuta vastaavaa.
Oli miehesi narsku tai ei niin lapsesi kärsivät. Itselläni oli koko lapsuus niin järkyttävää jatkuvaa pelossa elämistä ja isän kilareiden pelkäämistä, että se on jättänyt pahat jäljet. Olen käynyt terapiassa ja on ollut lääkitysjksoja ylivireyden takia. Olen koko ajan ylivalppaana (aistit terävinä) ja stressitaso on korkea. Puhumattakaan siitä että en ikinä voi luottaa ihmisiin ja epäilen jatkuvasti ihmisten oikeita tarkoitusperiä.
Vanhempiini en ole missään yhteydessä. En ikimaailmassa vie lapsiani siihen henkisesti sairaaseen hulluun lapsuudenkotiin edes varttitunniksi. Todennäköisesti sinun lapsesi kärsivät samalla tavalla ja saattavat aikuisena tehdä saman ratkaisun. Jos siis haluat että lapsesi ovat elämässäsi mukana aikuisiälläkin, niin muista että se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Sinuna tekisin todella nopeasti ratkaisun nimenomaan lasten lähtökohdista lastesi parhaaksi. Ymmärtänet rivien välistä mitä tarkoitan.
miehen kanssa enää vuosiin. Eivät halua ja kunnioitan heidän tahtoaan. Miehen lapset sen sijaan selkeästi välilä ns. kävelevät munankuorilla ja koettavat ennustaa mistä ja milloin isä raivostuu seuraavaksi.
Ap
miten ihana maailma olisikaan ilman miehiä.