Lue keskustelun säännöt.
Tyttö saa raivarit sanasta "ei"
15.03.2012 |
1,5-vuotiaasta on siis kyse, joten on ihan ymmärrettävää, ettei kieltojen ja pettymysten käsittelytaidot ole vielä kovin kehittyneet, mutta mitä voisin tehdä? Miten itkuun pitäisi suhtautua?
Tyttö ei siis varsinaisesti kiukuttele, mutta aloittaa itkun, joka tulee sydämen pohjasta, ja kiipeää toisen vanhemman syliin (sen joka ei kieltänyt). Lapsi saattaa myös kieltää itse itseään. Laittaa esimerkiksi hellanlevyn päälle, pyörittää päätään, laittaa sen pois päältä ja aloittaa hillittömän itkun, eikä tule syliin lohdutettavaksi, eikä salli huomiota siirrettävän muualle.
Mitä tekisitte?
Kommentit (42)
Kehittäkääs nyt vähän kasvatusotettanne ja lopettakaa tuo epävarmuus. Lapsen käytös on meinaan täysin normaalia! Mitä siitä jos itkee pahaa mieltään pois? Pittäisikö pahamieli kieltää jne? Tuo on normaalia tunteiden ilmaisua. Antakaa itkeä sylissä. Ei siitä kiellon aiheuttaneesta asiasta tarvitse enää puhua, ohi meni jo kielto pysyy.
Kyllä vanhemmat voi olla heikkoja kasvattajia ja uusavuttomia. Anteeksi vaan mut ei pysty ymmärtämään tämmöistä kyvyttömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et kestä keskustelua lastenkasvatuksesta, ilman että tarvii alkaa moittimaan toisia huonosta itsetunnosta, heikoiksi kasvattajiksi, uusavuttomiksi ja kyvyttömiksi? Hyvä itsetunto nimenomaan kestää keskustelun ja omien toimintamallien antamisen arvosteltavaksi.
Ap:n toimintamallit tuntuvat ihan fiksuilta. Mitä sitten, jos hän kaipaa niihin varmistusta tai keskustelua aiheesta? Kyseessä on kuitenkin aika pieni lapsi, joten ymmärrän hyvin huolen lapsen ymmärryksen tasosta. Puoli vuotta tuossa iässä merkitsee jo paljon, kun lapsi oppii puhumaan ja ilmaisemaan itseään paremmin. Ja jos oikein tarkkaan lukee, niin ap:lla tuntuu olevan huoli ennemminkin hoitaessaan tilanteita yksin. Miten lapsen vaan annetaan itkeä sylissä, jos lapseen ei saa edes koskea?
Kehittäkääs nyt vähän kasvatusotettanne ja lopettakaa tuo epävarmuus. Lapsen käytös on meinaan täysin normaalia! Mitä siitä jos itkee pahaa mieltään pois? Pittäisikö pahamieli kieltää jne? Tuo on normaalia tunteiden ilmaisua. Antakaa itkeä sylissä. Ei siitä kiellon aiheuttaneesta asiasta tarvitse enää puhua, ohi meni jo kielto pysyy.
Kyllä vanhemmat voi olla heikkoja kasvattajia ja uusavuttomia. Anteeksi vaan mut ei pysty ymmärtämään tämmöistä kyvyttömyyttä.
niin miksi sitten 2-vuotias lapsi perheineen poistetaan lentokoneesta? Eikö ole ihan viisasta miettiä, miten kiukun kestoa voisi kenties lyhentää? Väitätkö olevasi niin hyvä, ettei tekemisissäsi ikinä ole kehittämisen varaa? Huh, mä en kestäisi olla noin täydellinen! ;P
Kehittäkääs nyt vähän kasvatusotettanne ja lopettakaa tuo epävarmuus. Lapsen käytös on meinaan täysin normaalia! jne
niin miksi sitten 2-vuotias lapsi perheineen poistetaan lentokoneesta? Eikö ole ihan viisasta miettiä, miten kiukun kestoa voisi kenties lyhentää? Väitätkö olevasi niin hyvä, ettei tekemisissäsi ikinä ole kehittämisen varaa? Huh, mä en kestäisi olla noin täydellinen! ;P
Kehittäkääs nyt vähän kasvatusotettanne ja lopettakaa tuo epävarmuus. Lapsen käytös on meinaan täysin normaalia! jne
mutta sitä ei tarvitse välttämättä tehdä "Ei-sanalla". Joitain lapsia "Ei-sana" ja "jämäkkä komentaminen" vain provosoi (tai itketttää).
Kukin perhe tietty etsii itselleen parhaimman tavan, mutta meillä pyritään (HUOM! pyritään, aina ei tietenkään onnistuta) pitämään mielessä se, että tärkeintä on saada lapsi noudattamaan tiettyjä sääntöjä ja normeja. Ei se, että lapsi tottelee.
Esim. meillä lapsen kysyessä esim. "Voiko vielä ottaa yhden keksin", vastaus "Se oli viimeinen keksi, jonka voi ottaa" ei aiheuta mitään purnausta, mutta vastaus "Ei", "Ei saa", "Ei enää enempää" jne. yleensä aiheuttavat purnauksen. Parempi lopputulos siis saadaan meillä lähes poikkeuksetta aikaan ilman "Ei-sanaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa ei muuta ehdi huutamaan kuin "ei". Esim. pöydälle kiipeämisen kiellän sanomalla, että lattialla seistään ja tuolilla istutaan, jollon lapsi jo nykyään kiipeää alas. Käytin aloituksessa tuota eitä yksinkertaistamaan asiaa ja tekemään aloituksesta kiinnostavamman. Lapsen reaktiot eivät ole niin riippuvaisia siitä miten kielletään, vaan siitä, että tiedostaa tehneensä väärin tai ei osannut tehdä jotain.
Ap
oudolta.
Mutta minä en ainakaan ottaisi syliin ja lohduttelisin, jos isä kieltää jotain, vaan asetun miehen puolelle. Ja sanon siis itsekin samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyytäen päästä syliin ja itkien ihan lohduttomasti? Sittenhän lapsi oppii pidemmän päälle sen, että hänet hyväksytään vain silloin kun hän on iloinen ja aurinkoinen.
Kyllä muakin arvelluttaa vähän tuo lapsen itsensä toruminen, kun ei noin pienillä kai kuuluisi olla omatuntoa, joka kertoisi oikean ja väärän.
Tilanteet helpottaisivat koska lapsi aistisi vanhempien turvallisuuden ja voiman. Nyt lapsi sekaisin kun saa vastakaikuna hätäännystä ja epävarmuutta.
Kyllä minä kestän arvostelua lastenkasvatuksesta, joku muu näköjään ei sitä kestä. Tottahan se on että on olemassa kyvyttömiä kasvattajia joilla ei ole "lapsi-silmää".
Sormi suussa ihmetellään "et mitäs nyt?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyytäen päästä syliin ja itkien ihan lohduttomasti? Sittenhän lapsi oppii pidemmän päälle sen, että hänet hyväksytään vain silloin kun hän on iloinen ja aurinkoinen. Kyllä muakin arvelluttaa vähän tuo lapsen itsensä toruminen, kun ei noin pienillä kai kuuluisi olla omatuntoa, joka kertoisi oikean ja väärän.
ei perheessä voida aina mennä sen lapsen ehdoilla, reppana hätääntyy, kun sen pitää pitää perhe kasassa.
Kyllä aikuisten pitää sille lapselle opettaa sitä pettymystä, jota kielto aiheuttaa, mutta ei halaamalla ja paapomalla.
mutten pidä itseäni täydellisenä(!) äitinä, vaan halusin keskustella asiasta. Jospa olisi tapa tehdä vieläkin paremmin!
Tiedän, että lapseni kasvaa paljon paremmassa ympäristössä kuin moni samanikäinen lapsi ja saa tuntea turvallisuutta ja rakkautta. Onhan se tosiaan totta, että niitä kyvyttömiäkin kasvattajia on, mutten todellakaan lue itseäni siihen kastiin. Sormi ei ole suussa, eikä mitään paniikkia asian suhteen, sillä tiedän lapsen kehitysvaiheeseen kuuluvan sen, ettei vielä osaa käsitellä negatiivisia asioita.
Neuvolan terkkakin sanoi 1,5-vuotistarkastuksessa, että lapsestamme ja neuvolakäynneistämme näkee selvästi, että kotona ja perheessä on kaikki palikat kohdillaan.
Kiitos vinkeistä ja kannustuksesta niille, joilta niitä tuli! Ketju on näköjään saavuttanut av:n pisteen, jossa rakentava keskustelu meni jo ohi. Jatkan tätä keskustelua ystäväpiirissä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kieltämisestä tulee pahamieli, niin lohduttamisessa ei ole mitään väärää.
Asiathan on jo aika mallillaan, jos 1,5- vuotias tottelee.
Lohduttaminen ei kumoa kieltoa eikä lasta tarvitse rangaista itkettämällä, jos kieltoa on todella noudatettu. Lohduttaminen vain osoittaa, ettei lasta tarjuta tai hylätä, riittää, että hän käyttäytyy oikein.
edelliseen viestiini lisäten, että saa lapsi ne rajatkin kokea rakkauden lisäksi. Yritin keskustelulla hakea sitä kultaista keskitietä, mutta se näyttää olevan täällä mahdotonta. On vaan molemmat ääripäät ja keskitienkulkijoille p*skaa niskaan molemmista suunnista. Niin av:ta!
Mukavaa kevättä kaikille, Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edelliseen viestiini lisäten, että saa lapsi ne rajatkin kokea rakkauden lisäksi. Yritin keskustelulla hakea sitä kultaista keskitietä, mutta se näyttää olevan täällä mahdotonta. On vaan molemmat ääripäät ja keskitienkulkijoille p*skaa niskaan molemmista suunnista. Niin av:ta! Mukavaa kevättä kaikille, Ap
kun täällä ollaan, jos itselleen faktaa hakee, keskittyy niihin vastauksiin, josta sitä saa ja muun voi sivuuttaa ihan suosiolla.
Et edes kestä lukea erilaisia mielipiteitä loukkantumatta ja poistumatta. Herne nenään vaan. Ja itseään alettava heti puolustamaan vetoamaan hyvällä kodilla ja neuvolantädin virkkeellä (joka muuten sanotaan jokaiselle).
Joskus kannattaa mennä itseensä ja miettiä myös niitä omia heikkouksia myös kasvattajana.
Käytöksesi ei todellakaan kerro hyvästä itsetunnosta.
Antaisin lapsen itkeä sen mitä itkettää ja sitten tehtäisiin jotain muuta. Seuraavalla kerralla sama juttu.
että ehkä se toinen vanhempi (jonka luo lapsi hakeutuu) voisikin kehua lasta tottelemisesta. Tuossa rautalankamallissa siis kohdassa:
4. Isä ottaa syliin, sanoo: "äiti oli ihan oikeassa, ei noin saa tehdä" ja pitää edelleen sylissä ja koittaa kiinnittää lapsen huomion vaikkapa viereiseen kirjaan.
voisikin isä kehua oikein kunnolla, että hienoa kun lopetit heti, kun äiti kielsi...
Siinähän lapsi saa positiivista huomiota hyvästä oikein toimimisesta. Toisaalta se voisi olla myös kieltäjän kommentti rauhoittumisen jälkeen. Meillä kuitenkin molemmat vanhemmat komentaa tasaisesti, joten "äiti kieltää, isä on kiva"-mallia ei tule.
Kiitos ajatuksesta!
Ap
Jos kieltämisestä tulee pahamieli, niin lohduttamisessa ei ole mitään väärää.
Asiathan on jo aika mallillaan, jos 1,5- vuotias tottelee.
Lohduttaminen ei kumoa kieltoa eikä lasta tarvitse rangaista itkettämällä, jos kieltoa on todella noudatettu. Lohduttaminen vain osoittaa, ettei lasta tarjuta tai hylätä, riittää, että hän käyttäytyy oikein.
Ap:n itsetunto todella huono!
Et edes kestä lukea erilaisia mielipiteitä loukkantumatta ja poistumatta. Herne nenään vaan. Ja itseään alettava heti puolustamaan vetoamaan hyvällä kodilla ja neuvolantädin virkkeellä (joka muuten sanotaan jokaiselle). Joskus kannattaa mennä itseensä ja miettiä myös niitä omia heikkouksia myös kasvattajana. Käytöksesi ei todellakaan kerro hyvästä itsetunnosta.
Mietin, että voisinko toimia paremmin.
En ymmärrä näkemystäsi heikosta itsetunnosta ja siitä, ettenkö näkisi omia heikkouksiani. Kirjoitin jo aikaisemmin, että tiedän olevani hyvä äiti ja kasvattaja, mutta koen aina voivani tehdä vielä paremmin.
Itsetuntoni on hyvä, muttei niin valheellinen, ettenkö näkisi myös mahdollisuuksia kehittää itseäni =heikkouksia. Ja jos korostaisin yhtään enempää itsetuntoani kasvattajana, haukuttaisiin minut seuraavassa viestissä ylimieliseksi ääliöksi. Johan säkin huomautit mun "hyvään kotiin vetoamisesta".
Enkä todellakaan ole loukkaantunut noista kommenteista, mutten ihan oikeasti jaksa lukea av:n syväanalyysejä luonteestani (itsetunnostani jne) kovin pitkään, joka ei voi muutaman kirjoituksen perusteella lukijalle avautua. Av:n kaavaa noudattaen, kohta tulee se viesti, jossa sanotaan, että mun ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan, eikä ainakaan tehdä yhtään enempää lapsia!
Ap
Niin tulee teillekin parempi mieli. :)
veti porot nokkaan pahimmillaan ihan jo sanasta "ei"
Jos siis sanoin vaikka miehelle, että "kaapissa ei ole maitoa" niin yks veti kierroksia vieressä. Koita siinä sit repiä huumoria tilanteesta... (Nyt jo naurattaa kyllä :D)